Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystäväni lyttää minua jatkuvasti kuntoilussa?
29.07.2014 |
Olen 30 kiloa ylipainoinen nainen ja olen tehnyt toukokuussa elämäntapamuutoksen. Ruokavalio muuttui normaaliksi ja lisäsin liikuntaa arkeeni, painoa on pudonnut toukokuun lopusta lähtien 12 kiloa. En laihduta, vaan opettelen syömään normaalisti terveellisesti ja liikkumaan myös normaalisti.
Minulla on maratoonarikaveri, joka käy usein puolimaratonin mittaisilla iltalenkeillä huvikseen. Minä taas riemuitsen, jos olen saanut itsestäni rutistettua kolme kilometriä juoksua putkeen ilman kävelytaukoja. Tavoitteena on juosta 5 km tänä vuonna ja osallistua ensi toukokuussa Naisten Kymppiin. Tällä hetkellä tässä kunnossa 10 kilometriä tuntuu kaukaiselta haaveelta, maratonmatkalta minulle.
Olen kesällä liikkunut paljon ja laittanut paljon Facebookiin kuntoilustani. Olen laittanut iloisia viestejä siitä, että jaksoin juosta niin ja niin paljon, jaksanut pyöräillä niin ja niin paljon, olen uinut, kävellyt, vaikka mitä. Joka ikinen kerta tuo maratoonari kommentoi liikkumistani ja aina jotenkin negatiivisesti. Eilen esimerkiksi laitoin, että tein juoksuennätyksen, 3,5km yhteen pötköön ja olo on sen mukainen. Kaveri kommentoi, että juoksi 30 asteen helteessä 27km yhteen pötköön ja ajatteli lähteä vielä pyörälenkille, jotta saisi vähän viimaa tähän helteeseen. Viime viikolla laitoin, että pyöräilin 15 kilometrin lenkin tunnissa, eli minulle todella kova vauhti. Kaveri kommentoi, että oli edellisenä päivänä vähällä myöhästyä tapaamisesta 30 kilometrin päässä, mutta onneksi hyppäsi kilpapyöränsä selkään ja polkaisi sinne reilussa tunnissa. Että kun bussilla ei olisi enää ehtinyt.
Miksi kaveri tekee näin? Minulla menee maku kuntoiluun, kun mikään oma suuri saavutukseni TÄLLÄ KROPALLA ei ole mitään, kun joku vetää aina sata kertaa enemmän ja sata kertaa nopeammin.
Kommentit (11)
Itsetunnossa ongelmia hänellä. Heivaa kavereistas tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita lyttääjiä löytyy aina. Itse juoksen maratooneja, muttei tosiaankaan tulisi mieleenkään suhtautua millään muulla tavoin kuin kannustavasti tekemääsi hienoon elämäntapamuutokseen. Voin kertoa, että maratooneilla yleensä muut juoksijat naureskelee tollaisille tosikoille, jotka vaahto suupielessä selittää omista "kunto-ohjelmistaan" ja aikatavoitteistaan, kun muut miettii, että maalissa varmaan maistuisi olut.
Jatka samalla linjalla ja muista olla itsellesi armollinen ja anna kehosi levätä riittävästi. Aikaa sinulla on vaikka loppuelämä saada itsesi sellaiseen kuntoon, joka tuntuu itsestäsi hyvältä. Itse olen kerran pudottanut 30 kiloa, aikaa meni lopulta melkein kaksi vuotta, mutta tulos on ollut pysyvä, joten lopulta oli ihan sama, vaikkei kilot sulaneetkaan suunnittelemassani yhdessä vuodessa.
Ikävä kaveri sinulla :( Ehkä tuntee pelkoa nyt, kun oma liikunnallisuus alkaa jäädä sinun tulostesi varjoon.
Mitä lyttäämistä on siinä, jos kertoo omat kuntoilunsa? Vai vertaatko itseäsi tuohon kaveriisi?
Se on tottunut pätemään kaveri/työpiirissä liikkujana. Ehkä ei muuten niin erotu tai pääse pätemään. Nyt pelkää, että sinä vietkin huomiota ja hän ei olekaan se ainoa, joka liikkuu. Toki siksi pitää aina pistää paremmaksi, jotta kaikki nyt huomaisivat,e ttä hän sentään on kovemmassa kunnossa. Ei vaan reppana käsitä, että tekee itsestään naurettavan. Älä välitä vaan jatka upeasti alkaneella valitsemallasi tiellä! mahtavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä häntä ärsyttää se, että laitat jatkuvasti päivityksiä saavutuksistasi ja pistää paremmaksi.
Jollakin kieroutuneella tavalla voisin kuvitella, että ystäväsi kokee löytäneensä yhteistä juteltavaa kanssasi asiasta, joka on aiemmin ollut hänelle tärkeä, mutta ei ehkä sinulle. Ei välttämättä tarkoita lyttäämiseksi, vaan jakaa kanssasi omat onnistumisensa samalla tavalla kun sinä hänelle omat onnistumisesi. Paljon liikkuvat pitävät liikkumisiaan normijuttuina eikä aktiiviliikkujan kanssa pääse samalla tavalla fiilistelemään tekemisiään kun liikuntaan juuri hurahtaneen kanssa, jolle uusi elämäntapa on suuri ihmeen ja ylpeyden aihe. Ei 10 vuotta joka aamu kaurapuuronsa syönyt jaksa jauhaa puuron ihanuudesta, mutta ummetuksesta kärsinyt ja kuidun löytänyt kyllä hehkuttaa :)
Ystäväsi saatta kuvitella olevansa kannustava kertoessaan mitä kaikkea ihanaa sulla on vielä edessä, että hän kyllä uskoo, että elämänmuutoksesi on pysyvä. Tosin ymmärrän ap reaktiosi. Kaikki tietävät kuinka ärsyttävää on kun joku on aina laittamassa paremmaksi, kertoo hänelle mitä vaan. Silti omiin puheisiinsa helposti sokeutuu eikä tajua olevansa se maailman ärsyttävin kusipää.
Yritä repiä kettuuntumisesta lisää voimaa, muistele kaikkein luihuimpia lyttäyksiä lenkillä, lietso itseäsi oikein raivoon niin kyllä jalka nousee. Mutta älä tee sitä kaikilla lenkeillä ettei liikkumisen ilo häviä. Ole ylpeä itsestäsi, todella hienosti olet saanut elämäntaparemppasi liikkeelle. Et kuule uskokaan kuinka moni on sulle kateellinen kun saat revittyä itsesi liikkeelle ja samalla korjaat ruokavaliota. Samaten lukematon määrä ihmisiä tsemppaa sua mielessään, tiesit siitä tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on ihmistyypistä: joillakin on vain se tapa/tarve pistää paremmaksi, olipa se sitten hyvää tai huonoa.
Vrt:
1. Juoksin viisi kilometriä!
"No ei se vielä mitään, minä juoksen kevyesti kymmenen kilometriä aamulla, ja illalla sitten otan tosilenkin..."
2. Sairastuin kuumeeseen.
"No ei se vielä mitään, minä olin kerran kipeänä kymmenen päivää ja meinasin kuolla, mutta selvisin silti ja menin heti tervehdyttyäni tosilenkille..."
Got the point? :) Sitä en ole vielä ratkaissut, miksi joillakin ihmisillä on tuo tarve. Kai se on jokin sisäinen tarve pysyä keskipisteenä? Tai sitten pinttynyt tapa, jolla osallistuu keskusteluun eikä havahdu, että siinä samassa peittoaa muita mennen tullen. Tai sitten hänellä on se ilkeämpi tarve... Tiedä häntä.
Yhtä kaikki: nauti suorituksistasi ja menestyksestäsi! Ja mikäli et kehtaa suoraan estää hänen kommentointejaan facessa, niin voithan tarpeen tullen näpäyttää kevyesti "Ja ennen kuin ___ kommentoi niin tiedän että olet todennäköisesti juossut jo seitsemän maratoonia tämän päivän aikana ;)" tai sitten vain jättää huomiotta.
Ja mikäli vallan ilkeäksi heittäytyy, niin sitten voi kai jo kysyä että miksi hän tekee noin.
Jos tuosta haluaa jotain positiivista hakea niin hänhän voi tarkoittaa nuo kannustavaksi "tähän sinäkin vielä joskus pystyt"- tyylisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin lyttää. Eiköhän vain ajattele että sinua kiinnostaa muiden treenit koska kerrot omistasikin :)
Kommentoi takaisin iloisena äläkä kadehdi. Tyyliin "vautsi, joku päivä minäkin!" Tai "kahden vuoden päästä tulen sinun mukaasi ;)" Eiköhän lopu kommentointi jos tarkoittaa sen ilkeäksi. En kyllä usko.
Poista kaveriltasi oikeudet kommentoida statuksiasi tai rajaa hänet näiden julkaisujen ulkopuolelle kokonaan. Facebookissa on siihen näppärä työkalu, kliks vaan ja kaverin suunsoitto loppuu. Tai sitten vastaat yhtä vittumaisesti että "hienoa, kyllä tässä on tullut selväksi jo miten sinulla on uskomattoman kova kunto" tms kun hän kommentoi jotain typerää.