Yh häpeättekö olla yksinhuoltajia?

Outo kysymys. En tienetkään häpeä olla lapsen ainoa vanhempi. Sain lapsen pitkällisissä lapsettomuushoidoissa sinkkuna ja maksoin niistä keskimääräisen suomalaisen vuosipalkan verran. Olen ensi sekunnista alkaen ollut pakahtua onnesta, että sain lapsen vihdoin, ja olen äärettömän ylpäe siitä, että minulla on niin ihana ja hienoksi kasvanut lapsi. Meillä on mennyt lapsen kanssa aina hyvin. Olen akateeminen ja elämäsäs pärjäävä ja tunnen lähinnä sääliä sellaisia perheitä kohtaan, joissa vanhemmilla näyttää olevan ongelmia kotona ja roikkuvat huonossa suhteessa epätoivoisesti. Minun itsetuntoni ei ole kiinni siitä, onko miestä vai ei ja jotenkin säälittää tosi paljon sellaiset naiset, jotka elävät vain miehen tai parisuhteen kautta.

12 vuotta olen ollut yksinhuoltaja enkä halua enää miestä elämääni sekoittamaan. Lapset alkavat olla jo isoja, miksi alkaisin jonkun kalsareita pyykkäämään? Eli en todellakaan häpeä, olen ylpeä että olen selvinnyt kaikesta ihan yksin. Täytyy sanooa että kun lukee näitä mieheni on narsisti ja pahoinpitelee-aloituksia, tulee mieleen että monella naisella elämä olisi huomattavasti auvoisempaa yksinhuoltajana. En tietenkään sano etteikö elämä onnellisessa ydinperheessä voittaisi yksinhuoltajuutta, mutta tunnen valitettavasti aika harvoja pariskuntia joiden parisuhde olisi mallillaan. Aina jompikumpi tuntuu olevan alistetussa asemassa. Toisen kunnioittaminen tuntuu olevan ehtyvä piirre ihmisissä...

En ole koskaan hävennyt. Sen sijaan kapeakatseiset kommentit "muka vitsinä" tms. ovat vaivaannuttaneet ja ehkäpä joskus nuorempana loukanneetkin. Kasvatin pojastani reippaan, rehellisen, huumorintajuisen, naisia suuresti arvostavan miehen :) En häpeä, olen ylpeä! <3

Noloja ovat ne naiset, jotka sietävät mieheltään kaikkea paskaa vain, koska eivät pärjää tarvittaessa yksin. 

En häpeä. Sitä häpeän että katsoin liian monta vuotta sitä joka on biologisesti lapsieni isä.

En häpeä, miksi häpeäisin? En itse keksi yhtään syytä hävetä. Hoidan lapseni parhaani mukaan ja teen sen vieläpä ilolla, en katkerana hampaita kirskutellen. Lapsella on myös isä joka on muutamia tunteja viikossa pienen lapsen kanssa.

Enemmän hävettäisi jos en kantaisi vastuutani, jos olisin kieltänyt lapseni tai jos surkuttelisin omaa tilannettani. Ei minun tarvitse, meillä on kaikki hyvin ja arki sujuu!

Ei siinä ehdi mitään häpeillä. Olen itse ydinperheestä jossa vanhemmat riitelivät jatkuvasti ja äiti toitotti, että lasten takia ollaan yhdessä. Me lapset sanoimme ja toivoimme, että olisivat eronneet. En tiedä miten sitten äitini olisi selvinnyt, mutta noin he ainakin pilasivat lastensa lapsuuden ja nuoruuden.

Itse en voi ymmärtää sellaisia kynnysmattona olevia naisia taikka miehiä jotka antavat toisen kohdella huonosti loputtomasti ja jäävät vain kulissien takia siihen suhteeseen.

Harvemmin nykyaikana törmää ihmiseen joka ei tajua, että yksinhuoltajaksi voi päätyä monesta syystä. Sen sijaan joskus tapaa naisia jotka ylpeilevät ihan millä miehellä tahansa.

Tosiasia on, että kyllä nätti yh saisi siihen jonkun miehen jos huolisi kenet tahansa. Joten turha mitenkään röyhistellä vain siksi, että on mies jos se mies on hulttio. Moni yh nainen ja mies pitää kyllä rimaa yllä lastenkin takia eikä halua siihen ketään joka kohtelee lapsia huonosti.

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Grow up!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Älä jaksa olla lapsellinen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Ja sitten vielä yksinhuoltajat ihmettelevät, miksi tälläistä edes kysytään...

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Joo, tiedän tämän olevan yritys olla näppärä, mutta asenteessa on totuuden siemen siitä pahinmasta martyyrinroolista sitten jeesuksen, jota toisinaan esiintyy yksinhuoltajilla, kun he yrittävät puolustella omia heikkouksiaan.

Olen kai sit ainut, joka myöntää häpeävänsä.

En mielelläni puhu lapsista ja äitiydestäni kenenkään kanssa. Minua hävettää olla tällainen hylkiö ja luuseri, joka vaikuttaa vielä epäonnistuneen kasvatustyössään, kaikesta yrityksestä ja yhteuskunnan tuesta huolimatta.

Ois varmaan hyväksyttävämpää olla yh, jos ois hyvän näköinen ja periaatteessa " voisi saada miehen." Mutta tällanen läski ja ruma harvahammas, onhan tää hävettävä tila.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Älä jaksa olla lapsellinen.

[/quote]

Olenko ainoa, joka ymmärtää ylimmän tekstin "ironian"?

Yksinhuoltajien mollaaminen on tyyppiesimerkki siitä, miten muiden ihmisten heikkoudet ja ylipäättään yhteiskunnalliset ongelmat pyritään laittamaan yksinäisten (siis jotenkin vaarallisten) naisten syyksi.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:38"]

Minä häpeäisin. Onneksi en ole ja pidän huolen etten koskaan tule olemaan.

Monet oikein tieten tahtoen haluaa yksinhuoltajiksi.

Varsinkin jos lapsi ei olisi suomalainen.

[/quote]

Minä häpeisin olla ap, ja noin huono itseluottamus!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Älä jaksa olla lapsellinen.

[/quote]

Olenko ainoa, joka ymmärtää ylimmän tekstin "ironian"?

[/quote]

Ymmärsin kyllä, että se oli jokinsuuntainen kyhäelmä "ironiasta", mutta...kukin kykyjensä mukaan.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Älä jaksa olla lapsellinen.

[/quote]

Olenko ainoa, joka ymmärtää ylimmän tekstin "ironian"?

[/quote]

ET. Mutta olet kyllä ainoa, joka ei ymmärtänyt "ironian" synnyttämää "ironiaa".

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]

Joo häpeän. Olen tosi pahoillani, että olen olemassa. Häpeän, etten onnistunut olemaan niin, ettei kunnollinen akateeminen mies raivoa, riko tavaroita ja lyö, edes vauvan läsnä ollessa. Olen mielestäni epäonnistunut, kun erosin. Häpeän sitä, että olin niin luuseri, että lähdin. Mies oli kuitenkin halunnut naimisiin. Nyt lapsi on joutunut kasvamaan vain vaillinnaisella isäkontaktilla. Jos en olisi eronnut, hän ei olisi joutunut tapaamaan yksin isää, joka raivopäissään heittelee tavaroita pitkin seiniä. Olisin ollut ottamassa iskuja vastaan, mennyt väliin. Jos vain en olisi eronnut, ei olisi tarvinnut pyytää apua sosiaaliviranomaisilta, jotta mies lopettaisi. Kukaan ei tietäisi mitään, ihmisillä voisi olla meistä hyvä ja ehjä käsitys. Häpeän tätä epäonnistumistani niin, että mielestäni meidän olisi parempi kuolla. Tiedän, että kaikki muutkin ajattelevat näin.

[/quote]

Ja sitten vielä yksinhuoltajat ihmettelevät, miksi tälläistä edes kysytään...

[/quote]

Et näemmä osaa erottaa ironiaa..

Ei hävetä, homma on sata kertaa paremmin hanskassa kuin monella ydinperheellisellä. Ihmisen arvo mitataan mielestäni ihan muilla asioilla kuin parisuhdestatuksella.

t. yh