Lesken lapsettomuus

Lapseton elämä on parempaa kuin lapsiperhe-elämä.

No, eihän tuossa sitten ole muita vaihtioehtoja, jos kerran näin ajattelet ja näin teet. Varmasti olet aiemminkin epäillyt, ettei susta ehkä tule äitiä, nyt se vain on konkreettista. Toivottavasti surusi jälkeen kuitenkin voit elää vielä ihan hyvää elämää, ei siihen  lapsia tarvita.

Ei ole tietoa, mutta ainoana kokemuksena sellainen, että ystäväni löysi elämänsä miehen 40-vuotiaana, lapset sai 41 ja 43v. Tätä ennen olivat kumpikin elelleet sinkkuina. Vaikka aika loppuu lapsenteon suhteen niin ei se vielä ole menetetty. Ehkä parin vuoden päästä uskaltaisit ottaa toisen miehen elämääsi? Ensimmäinenhän siellä pysyy aina, ei tule poistumaan eikä tarvitsekaan. Varmasti hän haluaisi, että elät elämääsi onnellisena ja saisit perheen, jota olet toivonut. Voimia.

4, kiitos lohduttavasta viestistäsi. Ehkä näin voi käydä, eihän sitä koskaan tiedä. Olen aina nähnyt itseni tulevaisuudessa ennenkaikkea äitinä. On suurimpia haaveitani. Olen myös harkinnut mahdollisuutta hankkia lapsi yksin. En tiedä kuinka helppoa se olisi käytännössä.

Hei! Pahoitteluni ja osaanottoni :( Meinasin tullakin ehdottamaan lapsen hankkimista yksin. Jos kerran tiedät noin varmasti, että haluat äidiksi, niin varmasti selviät siitä myös yksinään. En sitten tiedä mitä keinoja on ja kuinka vaikeita/kalliita/työläitä ne ovat, mutta adoptio ja keinohedelmöitys nyt ainakin tulevat mieleen. Ja jos et voi omaa lasta saada, niin voisit ehkä toimia tukiperheenä tai sijoitusvanhempana?

Pahoittelut miehesi menetyksestä. Varmasti elämäsi raskainta aikaa. 

Mutta, äitiytesi suhteen peli ei vielä ole läheskään menetetty. Tee sunnitelma miten sen voisit toteuttaa omassa tilanteessasi.

Tunnen myös naisen joka tapasi elämänsä rakkauden 38v. Saivat lapsen kun oli 39v., jää ainokaiseksi kun aika saada toinen loppui kesken, mutta ystäväni on ikionnellinen. On todennut että yhden kanssa on myös paljon helpompaa elää muuta elämää ja viettää parisuhde aikaa rakkaansa kanssa.

Tunnen myös kaksi naista jotka hankkiutuivat yksin raskaaksi, ja myös ikionnellisia lapsistaan. Yksi teki sen ihan virallisesti klinikassa, toinen lähti matkustelemaan, nappasi ulkomaalaisen miehen jota ei ollut tarkoituskaan nähdä enää ja palasi raskaana Suomeen. En nyt ehkä tuota viimeistä suosittele, mutta pointtini on että tapoja on monenlaisia.

Tsemppiä! Älä ihmeessä jätä äityittä väliin jos sitä todella haluat. 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 03:43"]

No, eihän tuossa sitten ole muita vaihtioehtoja, jos kerran näin ajattelet ja näin teet. Varmasti olet aiemminkin epäillyt, ettei susta ehkä tule äitiä, nyt se vain on konkreettista. Toivottavasti surusi jälkeen kuitenkin voit elää vielä ihan hyvää elämää, ei siihen  lapsia tarvita.

[/quote]Olet.lapseton, ja kaikenlisaksi katkeroitunut. Ala pliiiiis tulehduta muita.ajatusmaailmallasi.

Hanki lapsi suomalaisella lapsettomuusklinikalla heti. Helpompi kertoa asiasta avoimesti tutuille, varmasti ymmärtävät että haluat lapsen muttet vielä uutta miestä. Yhden illan jutut on epävarmoja ja tautiriski melkoinen,  jos mies suostuu yhden illan juttuun ilman kondomia on hän tehnyt sen aiemminkin. Voit vielä ehtiä saada kaksi lastakin! Kahden kanssa pärjää kyllä yksinkin, rankkaa välillä mutta silloin ei ehkä sitoudu liikkaa siihen yhteen ainoaan. Miehen ehdit löytää kyllä sitten kun sen aika on, lapset ei sitä estä!

Adoptio.

Ei sinkkunainen lähellä neljääkymppiä adoptiolasta saa. Jos tiedät ehdottomasti haluavasi lapsia, klinikalla keinohedelmöitys on paras ratkaisu. Mieti, oletko valmis yksinhuoltajuuteen.

Olen itsekin jäänyt leskeksi nuorena. Koin asian niin, että menetykseni ei sillä parane, että jään epämääräiseen suruaikaan. Surun kanssa oppii elämään ja elämää kannattaa täyttää uusilla, hyvillä asioilla. Surusta ei tarvitse siis päästä yli. Uusi mieheni löysi minut ja saimme lapsia. 

Voisit olla tukiperhe. Lisäksi ikäisilläsi miehillä on usein jo lapsia, joten sinusta voi tulla äitipuoli, hyvä sellainen.

Osanottoni. Olet vielä melko nuori ja voit aivan hyvin löytää uuden puolison jossain vaiheessa. Voitte saada lapsen luovutetuilla munasoluilla, jos omilla ei onnistu.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 03:27"]

Lapseton elämä on parempaa kuin lapsiperhe-elämä.

[/quote]

Tämä on ehkä typerintä mitä voi sanoa ap:n tilanteessa olevalle.

Osanottoni, hirveä tilanne. Sanoisin, että anna ajan kulua ja sure surusi rauhassa. Vuoden tai kahden kuluttua voi tilanne olla jo aivan toinen. Vielä ei ole myöhäistä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 03:27"]Lapseton elämä on parempaa kuin lapsiperhe-elämä.

[/quote]

Niin onkin sellaiselle, joka ei halua lapsia. Mutta sellaiselle ei, joka lapsia haluaa. Milloinkohan tämä menee teidän kaaliin?

Otan osaa. Tee lapsi mieluummin yksin kuin et ollenkaan. Älä luovu kaikesta. Kumppanikin vielä varmasti löytyy. Onko vanhempasi tai miehesi vanhemmat sellaiset että haluaisivat olla isovanhempina tukenasi kun hankit lapsen yksin?

Kiitos kannustavista viesteistä. Uskon että selviytyisin yksinhuoltajana, ympärilläni ei ole suuren suurta tukiverkkoa, äitini on kuollut, isäni huonossa kunnossa ja miehen vanhemmat kaukana, mutta henkistä tukea heiltä saan varmasti vaikkeivat käytännön asioissa pysty auttamaan. Adoptio näyttäisi olevan vaikea yksinäisille naisille, mutta muita keinoja tietysti on. Onko jollakin kokemusta klinikalla tehdystä hoidosta? Mieheni haaveili kovasti isäksi tulemisesta ja puhui siitä miten hyvä äiti minusta tulisi, joten hänen toivettaankin haluaisin kunnioittaa hankkimalla lapsen. Pelkään että jos odotan aikaa kun olen valmis parisuhteeseen jos olen koskaan, on aikani silloin jo mennyt. Äidilläni tosin vaihdevuodet alkoivat myöhään, vasta reilusti yli viisikymppisenä. Onko jollain kokemusta luovutetuilla munasoluilla tapahtuvasta hedelmöityshoidosta?

Miksi mietit ja suret lapsettomuuttasi, sure kuollutta miestäsi!