Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa omat vai yhteiset rahat?
28.07.2014 |
Olen huomannut lähipiiristä, että melkein jokaisella tuttavapariskunnallani on täysin omat rahat. Vuokra ja pakolliset menot maksetaan puoliksi ja lopuilla rahoilla kukin tekee mitä haluaa. Joskus toinen ehkä "tarjoaa" toiselle sen ruuan, mutta yleensä nekin maksetaan itse.
Olen alkanut hieman häpeämään sitä, että meidän rahat on täysin yhteiset (tiedän aina paljonko miehen tilillä on rahaa ja hän samoin minun saldoni), se maksaa jolla on rahaa/joka jaksaa. Tuntuu siltä, että tapamme on jotenkin vanhanaikainen. Mieheni tienaa todella huomattavasti enemmän, joten hyvin usein maksaja on hän. Voin ihan rehellisesti sanoa, että elän aikalailla hänen siivellään, koska hänelle sitä rahaa tulee paljon enemmän. Meillä on joskus ollut huomattavasti tasaisempikin rahatilanne, mutta jostain syystä vaan heti suhteen alussa aloimme maksamaan kaikkea ristiin rastiin ja yhdessä. Pyydän häneltä joskus rahaa ja hän ostaa minulle mm. vaatteita. Joskus toki toisinkin päin. Vaikka tilanne hieman "nolottaa", olisi vaikeaa kuvitella, että meillä olisi omat rahat. Ihmettelenkin pariskuntia joilla on omat rahat, koska se ajatus tuntuu itselle niin vieraalta. Odotan toki kovasti sitä, että omat tulot nousee jotta voin osallistua kuluihimme enemmän.
Miten teillä, onko rahat yhteiset vai omat? Oletko tyytyväinen tilanteeseen, mitä muuttaisit jos voisit?
Kommentit (50)
Omat ja yhteiset. Eli yhteinen lainatili ja yhteinen taloustili. Suurempia hankintoja maksetaan ns. suurinpiirteiden puoliksi eli ostetaan vuoronperään.
Mulla on omilla tileillä aina n. 10 000 e, joita käytä miten lystään. Miehellä omat tilit ja osakesalkku, jota kerryttää sekä auton kulut. Mä ostan enemmän sisustustuotteita, huonekaluja yms.
Yhteiset kulut, ruoka, taloustarvikkeet, lapsen menot, sähköt jne. maksetaan yhteiseltä taloustililtä, johon pääsee kumpikin ja johon rahaa laitetaan suhteessa tuloihin. Asuntolaina on puoliksi molemmilla.
Normaalisti tienaan tonnin vähemmän kuin mies. Nyt äitiyslomalla pari tonnia vähemmän. Tässä tilanteessa mies siis maksaa enemmän. Kun siirryn hoitovapaalle, mies maksaa vielä hieman enemmän ja lisäksi käytän omia säästöjä. Kun palaan töihin tilanne normalisoituu. Normaalisti kaikki menee aika puoliksi, kun mies kuitenkin hoitaa auton kulut.
En haluaisi käyttää täysin yhteistä tiliä, koska tulisi jotenkin paha mieli ostaa esim. 1000 euron laukku niistä rahoista. Omistani voin ostaa huoletta, mitä huvittaa ja tietää, että nämä olen itse ansainnut. Mulle on tärkeää, etten elä kenenkään siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:00"]
Miksi tuota häpeät? Jos yhteiset rahat sopii teille niin mikäs siinä. Ja ei kai rahajärjestelyistä jatkuvasti keskustella ystävien kanssa?
Mä olen ajatellut, että meillä on omat rahat kun on omat tilit, mutta nyt moni sanoikn, että heillä on yhteiset rahat omilla tileillä. Miten tämä määritellään? Me maksetaan yhteiset menot suunnilleen puoliksi silloin kun molemmat on töissä (eikä kh-tuella), ja lopuilla kumpikin tekee mitä itse haluaa. Meillä on suunnilleen sama palkka. Mutta jos yhteisesti tarvitaan jotain johon vain toisella varaa niin tämä varakas kyllä maksaa. Ja se joka on enemmän varoissaan maksaa myös juoksevia yhteisiä menoja enemmän. Mutta pääsyä toistemme tileille ei ole.
[/quote]
Meillä tämä sama systeemi ja hyvin toimii. Kumpikaan ei halua yhteistä tiliä eikä pääsyä toisen tilille.
Yhteiset rahat. Minä tienaan tuplasti sen mitä mies. Minusta olisi ihan hullua, että meillä olisi erillisten rahojen kanssa 2 eri elintasoa, ja miehelle olisi nöyryyttävää joko joutua pyytämään minulta rahaa tai sitten niin että minä kyselen että tarviiko siirtää tilille. Parempi kun kaikki on yhteistä ja voi sieltä tililtä vaan käyttää, kyselemättä. Koskaan meillä ei ole tullut mitään erimielisyyksiä raha-asioista. Eli hyvä tapa meille.
Se taas minua ei kiinnosta yhtään onko se "vanhanaikaista" tai mitä muut ajattelevat asiasta.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 09:45"]Yhteiset rahat on meilläkin, omilla tileillä tosin.
[/quote] samis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiset rahat, ollut koko avioliiton ajan. Mulla hiukan paremat tulot kuin miehellä, mutta ei suurta eroa. Pienipalkkaisia silti kumpikin. Tämä sopii meille, en mieti mitä muilla on, ollaan tyytyväisiä näin.
Yhteiset rahat ollut alusta saakka. Molempien tulot menevät samalle tilille. Homma toiminut jo kymmenen vuotta, välissä mm. kolmen vuoden hoitovapaajakso.
Meistä perheessä kaikilla pitää olla sama elintaso mahdollisista tuloeroista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 09:56"]Omat rahat enkä muuhun suostu. Ei meillä ole kahta erilaista elintasoa vaan kaksi aikuista ihmistä, joilla on selkeä käsitys siitä, miten jokainen on vastuussa omasta kulutuksestaan. Olisi ihan hullua elää niin, että toinen tienaa ja toinen tuhlaa.Minulla ei ole aavistustakaan siitä, paljonko miehellä on rahaa eikä se minua edes kiinnosta. Elintasoni perustuu siihen, mitä itse ansaitsen, ei siihen, kenen kanssa jaan sänkyni.
Meillä taas on parisuhde, avioliitto ja yhteisellä päätöksellä perustettu perhe. Perhe jonka yhteisen hyvän eteen molemmat pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan. Meillä ei ole kahta erillistä aikuista, jotka sattuvat asumaan yhdessä ja rakentavat vain itselleen elintasoaan.
Minusta kertomasi järjestely tuntuu kuin saman katon alla asuisi fuckbuddyt jotka vain jakavat asumismenot nostaakseen henkilökohtaista elintasoaan.
Minusta taas sinun tapasi, missä toinen pyrkii parisuhteeseen saadakseen omaa tulotasoaan paremman elintason, on kuvottava. Jostain syystä perheen hyvä on tilanne, jossa mies tienaa ja nainen tuhlaa. Kiitos ei sitä minulle.
Respectiä. Itseasiassa molemmille.
Mun mielestä on tärkeää miettiä mitä periaatteita muodostaa ajankäytössä ja rahankäytössä. Niillä on pidemmän päälle valtava vaikutus elämänlaatuun.
Itse hiukan vierastan ajattelua, jossa ensisijaisesti nähdään toisen osapuoli velvollisena jakamaan ihan kaikki. Ihan hyvä tapa on miettiä mitä itse on valmis jakamaan ja tuomaan suhteeseen. Mitä tulee yhteiseen talouteen, niin kysyn aina pariskunnilta että millä valinnoilla heille syntyy säästöjä? Mitä periaatteita ja valintoja se edellyttää? Jos siihen ei löydy mitään omaa itsestä lähtevää panostusta, niin oma tilanne lienee heikko ja sitä kannattanee systemaattisesti parantaa. Ratkaisu ei voi olla joka tilanteessa puolison tienestit ja tilit. Vaikka välillä niinkin on.
Edes kohtuullisen tasoinen perheen pyörittäminen on arvokasta, vaivalloista ja kallista puuhaa. Ensin pitää panostaa ennen kuin saa hedelmiä. Kannattaa uurastaa perheen ja talouden eteen pitkäjänteisesti ja harkiten. Se on paljon palkitsevampaa pidemmän päälle niin.
Alue: Aihe vapaa
Tästä ei ole kyse, ruoka on ainut mihin mulla on varaa, ja sen laadusta en tingi. En osta luomua pikkuputiikeista tai ranskalaisia herkkuja kauppahallista, mutta mahdollisimman pitkälle kotimaista ja/tai sitä mikä maistuu parhaimmalle. Ruuan mausta en ala tinkiä hinnan takia, koska meidän kulutuksella säästö olisi vain kymppejä kuukaudessa, eikä sillä ratkaista elintasojemme eroja.
Mieheni kyllä tietää ettei minulla ole varaa kuluttaa mihinkään ylimääräiseen, ja että vaatevarastoni on aivan olematon nykyään. On vain haluton ratkaisemaan asiaa millään lailla, koska pitää rahojamme yhteisinä. Ei ymmärrä sitä, että kulumme on tällä hetkellä niin valtavat, että mun tuloilla tekee tiukkaa maksella yhtäkkiä parin tonnin timpurin laskua. Sanoo vaan että kyllä hän maksaa jos tulee isoja laskuja, mutta sitten se menee siihen että minä elän siivellä kun toinen maksaa säästöillään yhteisiä laskuja.