Parisuhteessa omat vai yhteiset rahat?

Omat rahat tietenkin. Oma

elämäntyylini maksaa (merkkilaukut,kauneushoidot,shoppailu) enkä todellakaan halua että rakas mieheni joutuisi kustantamaan penniäkään minun menojani.miehellä myös suuret menot harrastuksien takia ,joten meillä toimii tämä systeemi, että molemmilla käytössä omat rahat

Miksi tuota häpeät? Jos yhteiset rahat sopii teille niin mikäs siinä. Ja ei kai rahajärjestelyistä jatkuvasti keskustella ystävien kanssa? 

Mä olen ajatellut, että meillä on omat rahat kun on omat tilit, mutta nyt moni sanoikn, että heillä on yhteiset rahat omilla tileillä. Miten tämä määritellään? Me maksetaan yhteiset menot suunnilleen puoliksi silloin kun molemmat on töissä (eikä kh-tuella), ja lopuilla kumpikin tekee mitä itse haluaa. Meillä on suunnilleen sama palkka. Mutta jos yhteisesti tarvitaan jotain johon vain toisella varaa niin tämä varakas kyllä maksaa. Ja se joka on enemmän varoissaan maksaa myös juoksevia yhteisiä menoja enemmän. Mutta pääsyä toistemme tileille ei ole.

Yhteinen tili, jonne molemmat siirtää rahaa kerran kuussa. Molemmilla on tähän tiliin pankkikortit ja tilin käyttöoikeus ja kaikki yhteiset laskut ja mm ruokaostokset, yhteiset menot, kotiin liittyvät jutut maksetaan täältä. Muuten omat rahat ja omat tilit.

Yhteiset. Olen ollut käytännössä koko 8v yhdessäolon ajan nollatuloinen, koska olen ollut opiskelija, sitten kotona lapsen kanssa ja nyt opiskelija. Mies ollut töissä. Välillä ollaan säästöillä elelty kun molemmat opiskeltu.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:00"]

Miksi tuota häpeät? Jos yhteiset rahat sopii teille niin mikäs siinä. Ja ei kai rahajärjestelyistä jatkuvasti keskustella ystävien kanssa? 

[/quote]

Hävettää, koska pelkään ystävieni pitävän minua vaan siipeilijänä, koska mieheni tienaa niin paljon enemmän kuin minä. Tosiaan ystäväpiirissäni tietääkseni kaikilla on omat rahat parisuhteissa, mutta kiva huomata, että tämä ei ilmeisesti mikään sääntö ole kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 09:43"]

Yhteiset rahat. Minä tienaan tuplasti sen mitä mies. Minusta olisi ihan hullua, että meillä olisi erillisten rahojen kanssa 2 eri elintasoa, ja miehelle olisi nöyryyttävää joko joutua pyytämään minulta rahaa tai sitten niin että minä kyselen että tarviiko siirtää tilille.

[/quote]

Minä en tienaa tuplasti sitä minkä mies, mutta aika paljon enemmän silti. Meillä on yhteisten lisäksi omat rahat, muttei kahta eri elintasoa. Ei se että on kontrolli omista rahoistaan tarkoita sitä että haluaa pitää jokaisesta killingistä mahdollisimman tiukkaan kiinni. Eihän se nyt ole kenenkään etu jos perheessä ei pystytä tekemään jotain kivaa (esim. matkustaa, syödä ravintoloissa tms.) siksi että toisella vanhemmista ei ole rahaa, ja vaikka rahat ovatkin omat, niitä haluaa käyttää yhteiseen hyvään. Kyllähän ihmiset ilolla ja vapaaehtoisesti käyttävät rahaa lapsiinsakin, miksei sitten koko perheeseen puoliso mukaanlukien?

Isoin vaikutus meidän kuukausittain käytettävissä olevaan rahamäärään on kuitenkin sillä, että maksan yhteisestä talostamme (asuntolainasta, remonteista jne.) suunnilleen samassa suhteessa enemmän kuin mikä palkkojemme ero on. Minulla on isompi laina kuin miehelläni ja maksan sitä isommalla summalla kuussa pois kuin hän maksaa omaansa. Toki myös omistan suuremman osan tästä, mutta sillä ei meidän elintasomme kannalta ole mitään merkitystä, sehän realisoituisi vasta jos eroaisimme.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 10:09"]

Ikuinen keskustelunaihe av:lla. Meillä on omat rahat, mutta jaamme saman elintason. Molemmat siis tienaavat suurin piirtein yhtä paljon. En voisi kuvitellakaan eläväni mieheni siivellä. Sen verran minussa on Virginia Woolfia.

[/quote]

Mikä ihme feministien syöttämä ajatus tämä on, että se että eriäviä elintasoja tasataan yhteisillä rahoilla, olisi jotain halveksuttavaa siipeilyä, jos vähemmän tienaava on nainen? Toisinpäin sitä tuskin kukaan ihmettelee tai halveksii miestä siipeilijänä.

Teillä tuo toki toimii, kun tienaatte suunnilleen yhtä paljon. Mutta esim. meillä, kun mies on varastoduunari ja minä DI, omien rahojen järjestely johtaisi siihen että mies ei saisi nauttia elämästään ollenkaan samassa mitassa kuin minä, mitä kuluttamiseen tulee. Tiedän, että hän olisi myös niin ylpeä, ettei naiselta kehtaisi "ruinata" rahaa mutta minun aloitteestani meillä on tämä järjestely minkä ansiosta ei tarvitse. Kaikki on yhteistä, saa käyttää kuin omaansa. 

Meillä tämä toimii hyvin ehkä paljolti siksi, että olemme molemmat samantyyppisiä rahankäyttäjiä: emme ole rahaan kiintyneitä ja olemme sitä mieltä, että kaikki mitä tulee saa mennä (lukuun ottamatta automaattisesti säästötilille kuukausittain siirtyvää summaa). Asiaa helpottaa se, että tienaan sen verran hyvin, ettei taloudellista tiukkuutta ole, ei tarvitse taistella miten saa rahat riittämään. Isommista ostoksista puhutaan kyllä keskenämme aina, mutta jos vaikka mies haluaa jonkun uuden työkalusarjan tai elektroniikkiavimpaimen niin siitä vaan ostamaan, jos tilillä on rahaa. En kysele. Eikä hän toki minun "turhasta" kuluttamisestani.

t. 2

Meillä on omat tilit (eri pankeissakin eli ei päästä niitä näkemään, molemmilla sekä käyttö- että säästötili), mutta yhteinen asuntolaina ja lainanhoitotili. Lisäksi lapsella on tili, jonne menee mm lapsilisät, mutta ei lapsen käyttöön, vaan loma-tms kassana lähinnä) Nyt on vähän tiukkaa, kun minä opiskelen vielä vuoden verran, mies tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä (15t/40t). Valmistun alalle, jossa todennäköisesti tienaan viiden vuoden päästä huomattavasti miestäni enemmän.

Meillä on yksi yhteinen budjetti (jonka minä teen, kun olen parempi numeroiden kanssa). Molemmille jää yhtä paljon rahaa omaan käyttöön kuukausittain. Kukaan ei anna kenellekään rahaa, kun kaikilla tileillä on käytännössä aina rahaa. Jos omalla käyttötilillä ei ole rahaa, niin voi siirtää lainanhoitotililtä, jossa on muutaman kuukauden puskuri (mutta yleensä menee niin päin, että ei vaan siirrä rahaa lainanhoitotilille siinä kuussa). Suurempia omia ostoksia (polkupyöriä, suksia, matkoja jne) tehdään sitten yhteisestä kassasta, mutta niistä keskustellaan ensin.

Tämä sopii meille. Aluksi minusta tuntui inhottavalta, kun aloin opiskella ja jouduin olemaan miehen "siivellä", mutta ei enää. Emme kiinnitä asiaan enää mitään huomiota. Meillä ei koskaan riidellä rahasta (olisiko osasyynä se, että sitä ei ole liikaa, mutta toisaalta toimeen tullaan).

Meillä on omat tilit ja lisäksi yhteinen talotili, josta maksetaan lainanlyhennykset ym. taloon suoraan liittyvät maksut. Kumpikin siirtelee sinne sitten rahaa. Kaupassa käydään vuorotellen, minä makselen enemmän lapsen juttuja ja mies maksaa auton lähes kokonaan, joskus tankkaan. Miehellä jää enemmän säästöön kuukaudessa, mutta on hänellä isommat tulotkin. En joudu nöyristelemään tai kituuttamaan. Kun toinen on hoitovapaalla tai työtön, sitten toinen maksaa enemmän ja sillä siisti. Ei tapella rahasta. 

Yhteiset rahat, yhteinen tili.

Heh... Oikein hävettää miten meillä raha-asiat hoidetaan...

Meillä on "yhteiset" rahat. Eli molemmat maksaa yhteisiä menoja omalta tililtään minkä kerkeää, rahaa menee nyt kun talossa on täysremontti päällä. Minä maksan ruokakulut yms. Pääsääntöisesti yksin, koska mies ei ehdi koskaan kauppaan. Maksan myös polttoaineeni, mutta ajan mieheni autoa mitä hän ei käytä. Maksan myös niin paljon rautakaupan laskuja mitä pystyn ruokamenojen jälkeen jäävistä varoista. Minulla on myös 8 sisarustenlasta, joita pitää muistaa synttäreinä ja jouluna, kahden kummi olen myös joten heille vähän kalliimmat lahjat (ei mitään satasen lahjoja kuitenkaan). Miehen pitäisi hoitaa omien sisarustensa lasten lahjat myös, mutta koska ei käy kaupassa juuri koskaan niin minun kontolleni ne jää, ja minun tililtä menee. Olemme ostamassa uutta yhteistä autoa, johon tietysti minunkin pitää osallistua, koska minähän sitä ajan, miehellä on työnsä puolesta auto käytettävissä. Näitä kaikennäköisiä menoja on niin paljon, että minun tilini näyttää kuun lopussa aika pieneltä, ja nekin vähät pitää jättää säästöön juurikin auton ostoa ja yllättäviä remonttilaskuja varten. Eli minulle ei jää pennin jeniä ostaa itselleni mitään vaatteita, kenkiä, sisustusjuttuja tms. Mitään maksullista en voi harrastaa, ystäviä en voi nähdä kun on pitkät matkat ja kahviloista yms. ei saa mitään ilmaiseksi. Kaikki nämä pikkurahavirrat on pois siitä että saisin joskus säästöön pari tuhatlappusta joiden jälkeen säästöön jäävillä rahoilla uskltaisin ostaa taas uusia vaatteita. Nyt en ole pariin vuoteen ostanut kuin pakollisia alusvaatteita ja pari aluspaitaa. Vaatevarasto on todella pieni jo, ja se alkaa myös rajoittamaan sosiaalista elämääni, kun ei ole enää juhlavampia vaatteita ja ns. kaupunkivaatteet on jo kuluneet tosi loppuun.

Ja mikä tässä on parasta? Vaikka meillä on yhteiset rahat, ei minulla ole pääsyä miehen tileille, enkä tiedä paljonko hänellä on rahaa. Omien puheidensa mukaan kuusinumeroinen summa, jonka kyllä uskon hänen elinhistoriansa pohjalta. Hän maksaa remonttilaskujamme myös mukisematta useilla tuhansilla enemmän kuin minä, mutta hänelle jää silti rahaa ostaa omia harrastustarvikkeitaan mielin määrin, ja muutenkin hän voi elää miettimättä mitä mikäkin maksaa.

Olemme puhuneet että tätä pitäisi järkeistää koska ei ole reilua että elämme erilaisilla elintasoilla yhteisten rahojen kanssa. Ratkaisuun ei vaan millään päästä. Itse en henkilökohtaisesti halua täysin yhteistä tiliä mihin molempien palkat menee ja josta maksetaan kaikki omat ja yhteiset menot. Syystä että miehelläni on taipumus kauhistella esim. veljensä vaimon ostoksia, kun sillä on niin monta laukkua ja taas piti saada uudet kengät. Mielestäni niitä ei ole tällä vaimolla mitenkään normaalia enempää eikä ne ole mitään luksusmerkkiä jotka maksaisivat satasia, vaan kohtuuhintaisia hienoja laukkuja ja kenkiä mitä nyt yleensä eri tilanteissa tarvitaan. Mieheni on sokea sille että veljensä laittaa rahaa kuitenkin enemmän omiin harrastuksiinsa, kun pitää olla moottorikelkka ja sille pari varaosakelkkaa, mönkijä, autoja... Omalle kohdalleni en halua tilannetta että joutuisin selittelemään että sori että ostin nämä satasen talvisaapikkaat alennuksesta, kun kuitenkin hyvin itse tiedän etten osta turhia juttuja kun en ole niin "naismainen" että tarvitsisi laukkuja monta eri väriä eri tilaisuuksiin yms.

Miehelle taas ei käy ns. yhteinen taloustili, koska ei ymmärrä miksi rahoja pitäisi pyöritellä eri tilien välillä. Olen osittain samaa mieltä, koska en jaksaisi kaupassa maksella ensin kauppaostoksia yhteistililtä ja sitten omia tavaroitani omalta tililtä. Tämä yhteistili kuitenkin mahdollistaisi sen että laitamme jonkun tietyn prosenttimäärän tuloistamme sinne, ja sen jälkeen olisi selvää kuinka paljon mulle jää käytettäväksi omiin menoihini. Ei tarvitsisi säästää kaikkea sen varalta että JOS kuitenkin täytyy maksaa joku iso lasku kohta tai tulee eteen jonkun isomman jutun osto, kuten auto tai vene. Kun niitä varten kertyisi rahaa sinne taloustilille.

Laskujen osittaminenkin tulojen mukaan on mahdotonta, koska miehelläni on epäsäännöllisen kokoiset kuukausitulot, enkä jaksaisi itsekään sellaista vekslailua joka ainoan laskun kohdalla.

Elän nyt siis köyhemmin kuin ikinä, edes opiskellessani ei tarvinnut olla rääsyissä ja istua yksin kotona rahattomuuden takia (en silloin seurustellut mieheni kanssa). Minun tuloillani mulla ei olisi ollut varaa omakotitaloon, mutta koska miehelläni siihen oli varaa, en voinut kieltäytyä koska hän ei halunnut asua missään muussa asuntomuodossa mihin minulla olisi ollut varaa. Ihan siipeilijänäkään en halua elää, koska emme ole edes naimisissa, ja minut on kasvatettu pärjäämään itsenäisesti. Omia rahojani pidän säästötililläni muutaman tonnin edestä juuri siitä syystä että jos jotain kamalaa tapahtuu, niin en jää tyhjän päälle ja saan hankittua vaikka asunnon ennen kuin ok-talomme tulisi myydyksi tms. Minusta on reilua että minullakin saa olla omia säästöjä koska miehellänikin on ( huomattavasti enemmän oletettavasti), enkä siksi aio kajota hätävarantoihini kattaakseni elämisen kuluja.

Miten ihmeessä me saisimme taloutemme järjestettyä inhimillisemmin?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 11:51"]

Heh... Oikein hävettää miten meillä raha-asiat hoidetaan...

Meillä on "yhteiset" rahat. Eli molemmat maksaa yhteisiä menoja omalta tililtään minkä kerkeää, rahaa menee nyt kun talossa on täysremontti päällä. Minä maksan ruokakulut yms. Pääsääntöisesti yksin, koska mies ei ehdi koskaan kauppaan. Maksan myös polttoaineeni, mutta ajan mieheni autoa mitä hän ei käytä. Maksan myös niin paljon rautakaupan laskuja mitä pystyn ruokamenojen jälkeen jäävistä varoista. Minulla on myös 8 sisarustenlasta, joita pitää muistaa synttäreinä ja jouluna, kahden kummi olen myös joten heille vähän kalliimmat lahjat (ei mitään satasen lahjoja kuitenkaan). Miehen pitäisi hoitaa omien sisarustensa lasten lahjat myös, mutta koska ei käy kaupassa juuri koskaan niin minun kontolleni ne jää, ja minun tililtä menee. Olemme ostamassa uutta yhteistä autoa, johon tietysti minunkin pitää osallistua, koska minähän sitä ajan, miehellä on työnsä puolesta auto käytettävissä. Näitä kaikennäköisiä menoja on niin paljon, että minun tilini näyttää kuun lopussa aika pieneltä, ja nekin vähät pitää jättää säästöön juurikin auton ostoa ja yllättäviä remonttilaskuja varten. Eli minulle ei jää pennin jeniä ostaa itselleni mitään vaatteita, kenkiä, sisustusjuttuja tms. Mitään maksullista en voi harrastaa, ystäviä en voi nähdä kun on pitkät matkat ja kahviloista yms. ei saa mitään ilmaiseksi. Kaikki nämä pikkurahavirrat on pois siitä että saisin joskus säästöön pari tuhatlappusta joiden jälkeen säästöön jäävillä rahoilla uskltaisin ostaa taas uusia vaatteita. Nyt en ole pariin vuoteen ostanut kuin pakollisia alusvaatteita ja pari aluspaitaa. Vaatevarasto on todella pieni jo, ja se alkaa myös rajoittamaan sosiaalista elämääni, kun ei ole enää juhlavampia vaatteita ja ns. kaupunkivaatteet on jo kuluneet tosi loppuun.

Ja mikä tässä on parasta? Vaikka meillä on yhteiset rahat, ei minulla ole pääsyä miehen tileille, enkä tiedä paljonko hänellä on rahaa. Omien puheidensa mukaan kuusinumeroinen summa, jonka kyllä uskon hänen elinhistoriansa pohjalta. Hän maksaa remonttilaskujamme myös mukisematta useilla tuhansilla enemmän kuin minä, mutta hänelle jää silti rahaa ostaa omia harrastustarvikkeitaan mielin määrin, ja muutenkin hän voi elää miettimättä mitä mikäkin maksaa.

Olemme puhuneet että tätä pitäisi järkeistää koska ei ole reilua että elämme erilaisilla elintasoilla yhteisten rahojen kanssa. Ratkaisuun ei vaan millään päästä. Itse en henkilökohtaisesti halua täysin yhteistä tiliä mihin molempien palkat menee ja josta maksetaan kaikki omat ja yhteiset menot. Syystä että miehelläni on taipumus kauhistella esim. veljensä vaimon ostoksia, kun sillä on niin monta laukkua ja taas piti saada uudet kengät. Mielestäni niitä ei ole tällä vaimolla mitenkään normaalia enempää eikä ne ole mitään luksusmerkkiä jotka maksaisivat satasia, vaan kohtuuhintaisia hienoja laukkuja ja kenkiä mitä nyt yleensä eri tilanteissa tarvitaan. Mieheni on sokea sille että veljensä laittaa rahaa kuitenkin enemmän omiin harrastuksiinsa, kun pitää olla moottorikelkka ja sille pari varaosakelkkaa, mönkijä, autoja... Omalle kohdalleni en halua tilannetta että joutuisin selittelemään että sori että ostin nämä satasen talvisaapikkaat alennuksesta, kun kuitenkin hyvin itse tiedän etten osta turhia juttuja kun en ole niin "naismainen" että tarvitsisi laukkuja monta eri väriä eri tilaisuuksiin yms.

Miehelle taas ei käy ns. yhteinen taloustili, koska ei ymmärrä miksi rahoja pitäisi pyöritellä eri tilien välillä. Olen osittain samaa mieltä, koska en jaksaisi kaupassa maksella ensin kauppaostoksia yhteistililtä ja sitten omia tavaroitani omalta tililtä. Tämä yhteistili kuitenkin mahdollistaisi sen että laitamme jonkun tietyn prosenttimäärän tuloistamme sinne, ja sen jälkeen olisi selvää kuinka paljon mulle jää käytettäväksi omiin menoihini. Ei tarvitsisi säästää kaikkea sen varalta että JOS kuitenkin täytyy maksaa joku iso lasku kohta tai tulee eteen jonkun isomman jutun osto, kuten auto tai vene. Kun niitä varten kertyisi rahaa sinne taloustilille.

Laskujen osittaminenkin tulojen mukaan on mahdotonta, koska miehelläni on epäsäännöllisen kokoiset kuukausitulot, enkä jaksaisi itsekään sellaista vekslailua joka ainoan laskun kohdalla.

Elän nyt siis köyhemmin kuin ikinä, edes opiskellessani ei tarvinnut olla rääsyissä ja istua yksin kotona rahattomuuden takia (en silloin seurustellut mieheni kanssa). Minun tuloillani mulla ei olisi ollut varaa omakotitaloon, mutta koska miehelläni siihen oli varaa, en voinut kieltäytyä koska hän ei halunnut asua missään muussa asuntomuodossa mihin minulla olisi ollut varaa. Ihan siipeilijänäkään en halua elää, koska emme ole edes naimisissa, ja minut on kasvatettu pärjäämään itsenäisesti. Omia rahojani pidän säästötililläni muutaman tonnin edestä juuri siitä syystä että jos jotain kamalaa tapahtuu, niin en jää tyhjän päälle ja saan hankittua vaikka asunnon ennen kuin ok-talomme tulisi myydyksi tms. Minusta on reilua että minullakin saa olla omia säästöjä koska miehellänikin on ( huomattavasti enemmän oletettavasti), enkä siksi aio kajota hätävarantoihini kattaakseni elämisen kuluja.

Miten ihmeessä me saisimme taloutemme järjestettyä inhimillisemmin?

[/quote]

Lopeta niiden miehen tekemien laskujen maksaminen! Minä maksan vain ne laskut, jotka olen itse aiheuttanut. Ja lopeta sisarustenlasten lahjominen. Ja lopeta sen leikkiminen, että sinulla on varaa omakotitaloon: anna miehen maksaa se kokonaan ja hanki omilla rahoillasi sijoitusyksiö pahan päivän  varalle.

Meillä on riidelty siitä että miehen mielestä molempien on siirrettävä yhteiselle tilille saman verran rahaa kuukausittain, vaikka mies hankkii kolme kertaa enemmän kuin minä. Sen mitä omalle tilille siitä jää saa sitten miehen mielestä käyttää miten haluaa. No mulla ei jää paljon käytettävää, mutta mies on mm. ostanut kesämökkitontin meille kysymättä minulta mitään. Minusta näin suurista hankinnoista pitäisi keskustella. Miehen mielestä hän on ne rahat hankkinut työllään ja saa tehdä niillä mitä haluaa.

Mä en ole ikinä voinut käsittää siipeileviä naisia. Leuhkitaan miesten hankkimalla omaisuudella ja elintasolla. Mun tuttavissa on pari tällaista eukkoa, Jotka olis katuojassa perse paljaana ilman miehen rahoja.

Meillä on omat rahat ja säästöt, sekä yhteinen taloudenhoitotili johon kumpikin laittaa yhtä paljon rahaa kuukaudessa.

ikuisuuskysymys.

- jokainen itse päättää ja mitään hävettävää ei ole.

- kunhan toimii

- pitää puhua ja sopia asiasta ajoissa

kaksi tärkeintä parisuhteen puhumisenaihetta hyvissä ajoin, yritetäänkö hankkia lapsia ja miten hoidetaan raha-asiat. hyvänkin parisuhteen saa rikki riitelemällä rahasta.

No mä olen kai just tällainen "siipeilevä akka". Minkä sille voin, että mies tienaa 4x sen, minkä minä. Jos yritän elää vain omilla palkkatuloillani, niin meillä olisi täysin erilaiset elintasot.

Meillä omat tilit ollut alusta asti. Mies työkyvyttömyys eläkkeellä,joten meillä on useiden tuhansien eurojen erot kuukausituloissa,itse ehdotin alunperin tiliä johon miehellä olisi ollut käyttöoikeua,mutta tähän hän ei suostunut. Lapsilisötiliin hänellä ei myöskään ole köyttöoikeutta,koska menevät suoraan lapsien omille tileilleen jotka sitten 18 vuotiaana saavat kokonaisuudessaan käyttöön.

Meillä oli muutama vuosi sitten yht n 4 kk todella heikko rahatilanne. Olin tulossa takaisin töihin hoitovapaalta, kun auto hajosi, korjaus oli hyvin kallis, heti tämän jälkeen pesukone meni rikki ja sitten vielä miehelle tuli yhtäkkiä yt-neuvottelut.

Me saimme kaikki asiat kuntoon ja käytännössä söimme puuroa koko ajan. Muutama kg lähti, mutta selvittiin.

En todellakaan ymmärrä ihmistä, joka ostaa 8 lapselle lahjoja, miehen sukulaisille lahjoja ja sitten itsellä ei ole varaa ruokaan.

Ala tiputtaa ruuan tasoa kotona, niin meilläkin puolivahingossa toimi.

En edes huomannut ruuan laskun tasoa, lapset eivät valittaneet, eikä mies. Vasta kun appivanhemmat tulivat ja söivät hernekeittoa, kysyivät ääneen miten me pärjätään. Hyvin,vastasimme, tietenkin. Kävivät kaupassa ja toivat 6 kassillista ruokaa.

Sen jälkeen pärjättiin vähän paremmin.

Lopeta niiden miehen tekemien laskujen maksaminen! Minä maksan vain ne laskut, jotka olen itse aiheuttanut. Ja lopeta sisarustenlasten lahjominen. Ja lopeta sen leikkiminen, että sinulla on varaa omakotitaloon: anna miehen maksaa se kokonaan ja hanki omilla rahoillasi sijoitusyksiö pahan päivän  varalle.

Mitäs laskuja mun mies tekee? Ne remonttilaskut on ihan meidän molempien tekemiä, mä teen myös sitä remonttia koska mies ei ehdi.

Enkä todellakaan aio lopettaa lahjojen antamista, se nyt vaan kuuluu hyviin tapoihin, ja maksan sillä kiitollisuudenvelkaani pois, kun sisarukseni on mua lahjoneet avokätisesti elämäni aikana, eivätkä he suostu ottamaan multa suoraan lahjoja tai rahaa vastaan.

Hanki sijoitusyksiö? Mulla on pienet myyjän tulot, millä sä kuvittelet et niillä tuloilla jotain sijoitusasuntoja ostellaan? Kyllä jonkun 25 tonnin yksiön jostain tuppukylästä voisi lainalla saadakin, mutta ei sinne mitään luotettavia vuokralaisia saa. Jotta sais mahdollisesti luotettavampia vuokralaisia, maksaa se yksiökin sitten aika pitkälti enemmän...

Asiallisia vastauksia otetaan kyllä vastaan, nää idiotismit jätän omaan arvoonsa...

Yhteiset. Tottakai molemmat saa ostella omilla rahoillaan itselleen mitä lystää, mutta päällisin puolin yhteiset.