Kun pikkulapsiperheen elämä onkin helpompaa toisen vanhemman poissaollessa

Kyllä minuakin naisena ihmetyttää täällä miesten haukkuminen. Naiset eivät yleensä moiti itseään. Minäkin olen välillä paha akka.

Kokemusta vain kahdesta viikosta miehen ollessa reissussa ja joo, onhan se yllättävän helppoa olla ainoa aikuinen. Tajusin, että mies vitkuttelee aivan jumalattoman paljon ja että arjessa menee paljon aikaa hänen odotteluun. Ei haluaisi lähteä, ei haluaisi herätä, you name it... Valittaa myös ja riidellään kotona, välillä tsemppaa kun sanon asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa ettei edes tästä asiasta voi keskustella ilman että joku vetää herneen nenään ja alkaa kiukuttelemaan muille kommentoijille. Olisihan se kiva saada Ap vertaistukea, mutta tämä sama tyyppi tulee aina pilaamaan nämä ketjut.

Aloittaja haluaa erota ja mies on paska. Samoin kaikilla muillakin naisilla.

Miksi ette eroa HETI ja miten tämä on herneen nenään vetämistä? Voitte sitten eron jälkeen maata palstallakin vapaammin ja syöttää lapsille eineksiä kun mies ei ole teitä määräämässä. 

Meillä on vastaavia ongelmia. Jos vaimo on kotona niin illat venyvät ja ovat ihme sirkusta, tunnelma on kaoottinen. Jos ollaan lasten kanssa keskenämme, niin kaikki tapahtuu ajallaan ja meno rauhoittuu luontevasti nukkumaanmenon lähestyessä.

Meillä on sama tilanne. Haluan että koti on siisti ja järjestyksessä, mutta mieheni on eri maata. Minua kuormittaa se, ettei mies tee mitään kotitöitä ja jättää likaiset pyykit esim. keittiön lattialle. Jääkaappi on myös täynnä avattuja ja vanhoiksi menneitä maitopurkkeja. Olen miettinyt, että voiko tuo johtua masennuksesta vai onko se vaan niin, että toisia epäjärjestys ja lika ei vaivaa. Ja sille joka valittaa, että täällä vaan haukutaan kaikki miehet, niin asia ei ole niin. Tiedän että joissakin perheissä roolit on toistepäin. Olen vaan hämmentynyt tilanteesta ja kaipaisin apua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa ettei edes tästä asiasta voi keskustella ilman että joku vetää herneen nenään ja alkaa kiukuttelemaan muille kommentoijille. Olisihan se kiva saada Ap vertaistukea, mutta tämä sama tyyppi tulee aina pilaamaan nämä ketjut.

Aloittaja haluaa erota ja mies on paska. Samoin kaikilla muillakin naisilla.

Miksi ette eroa HETI ja miten tämä on herneen nenään vetämistä? Voitte sitten eron jälkeen maata palstallakin vapaammin ja syöttää lapsille eineksiä kun mies ei ole teitä määräämässä. 

Oma vaimsko se sinut on noin pahasti suututtanut? Mitä se teki? Ota ero!

Oma puoliso oli 4 v ulkomailla töissä. Olin sen ajan 2 alakoululaisen totaaliyhäri ja yllätyin siitä, miten mukavasti kaikki meni. Lapsilla oli kyllä kova ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin naisena ihmetyttää täällä miesten haukkuminen. Naiset eivät yleensä moiti itseään. Minäkin olen välillä paha akka.

Tämä on naisvaltainen palsta ja täällä naiset haluavat keskustella ongelmista ja saada vertaistukea niihin. On paljon miesvaltaisia palstoja, joissa taas miehet keskustelevat naisista jne. Osa palstoista on alatyylisiä ja niissä ei ole mitään sensuuria.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta vain kahdesta viikosta miehen ollessa reissussa ja joo, onhan se yllättävän helppoa olla ainoa aikuinen. Tajusin, että mies vitkuttelee aivan jumalattoman paljon ja että arjessa menee paljon aikaa hänen odotteluun. Ei haluaisi lähteä, ei haluaisi herätä, you name it... Valittaa myös ja riidellään kotona, välillä tsemppaa kun sanon asiasta.

Mua kanssa huvittaa se "naisia saa aina odottaa". Kyllä se meillä on mies, joka hitaiten ovesta ulos valuu. Toisaalta joskus ollaan menossa jonnekin "tänään" ja yht äkkiä mies seisookin jo kengät jalassa ovella eikä mulla tai lapsilla ollut aavistustakaan että lähtö on NYT. Meillä tämä ei kyllä haittaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin naisena ihmetyttää täällä miesten haukkuminen. Naiset eivät yleensä moiti itseään. Minäkin olen välillä paha akka.

Varmaan jokainen täällä tiedostaa ettei itsekään ole täydellinen. Mutta siitä ei nyt ollut puhe, vaan siitä että toisen vanhemman läsnäolo ei välttämättä ollenkaan helpota arkea, päinvastoin.

Tuntuu että erilaiset siivouskäsitykset tuottavat paljon riitaa.

No minä olen epätyypillinen nainen, että mua ei epäjärjestys, sotku ja pöly haittaa. Kotimme on kaaos mutta siinähän on, en jaksa olla ainoana kiinni mopin tai imurin varressa ja siivota, jos kerran mieskään ei siivoa. Joten me kumpikaan ei siivota. Toinen vaihtoehto olisi nalkuttaa ja siivota silti yksin. Ennemmin olen sotkuisessa kodissa kuin riitelen vaatekasoista tuolien päällä. Sit yhdessä siivotaan ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Mies imuroi, minä siivoan keittiön ja vessan.

Kukaan ei kait ole vielä kuollut epäjärjestykseen ja sotkuisuuteen? Eikö tämän ajan ongelma ole pikemminkin liika hygieenisyys? 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että erilaiset siivouskäsitykset tuottavat paljon riitaa.

No minä olen epätyypillinen nainen, että mua ei epäjärjestys, sotku ja pöly haittaa. Kotimme on kaaos mutta siinähän on, en jaksa olla ainoana kiinni mopin tai imurin varressa ja siivota, jos kerran mieskään ei siivoa. Joten me kumpikaan ei siivota. Toinen vaihtoehto olisi nalkuttaa ja siivota silti yksin. Ennemmin olen sotkuisessa kodissa kuin riitelen vaatekasoista tuolien päällä. Sit yhdessä siivotaan ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Mies imuroi, minä siivoan keittiön ja vessan.

Kukaan ei kait ole vielä kuollut epäjärjestykseen ja sotkuisuuteen? Eikö tämän ajan ongelma ole pikemminkin liika hygieenisyys? 

Tuo onnistuu, kun asutaan kahdestaan. Ei toimi lapsiperheessä. Omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja vähensin ihan hirveän paljon kotitöiden tekemistä. Olen sopeutunut muuten hyvin, mutta vieraita en meille halua.

Itse eroaisin jos olisin noin kamalassa tilanteessa eikä toinen suostuisi terapiaan ja pohtimaan omia sekä yhteisiä toimintamalleja.

Oma mieheni on paras kaverini enkä voisi kuvitellakaan että riideltäisiin jostain niin triviaalista kuin kotitöistä. En ikinä pystyisi elämään noin kuristavassa tunneilmapiirissä.

Eli joo: vakava keskustelu miehen kanssa vireille.

Meillä myös sama kokemus molemmilla vanhemmilla, yksin arjen pyörittäminen on paljon kevyempää. Huomaan sen johtuvan siitä, ettei tarvitse keskustella ja sopia asioista, vaan tiedän tasan tarkkaan, kuka tänään tekee päivällisen ja tyhjentää tiskikoneen ja vie lapset ulos. Ennakoin ja suunnittelen myös enemmän. Preppaan sen päivällisen ja siivoan keittiön työpäivän lomassa, niin ehdin touhuta lasten kanssa enemmän. Toivoisin, että osaisin siirtää tuota ennakointia arkeen myös silloin, kun puoliso on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös sama kokemus molemmilla vanhemmilla, yksin arjen pyörittäminen on paljon kevyempää. Huomaan sen johtuvan siitä, ettei tarvitse keskustella ja sopia asioista, vaan tiedän tasan tarkkaan, kuka tänään tekee päivällisen ja tyhjentää tiskikoneen ja vie lapset ulos. Ennakoin ja suunnittelen myös enemmän. Preppaan sen päivällisen ja siivoan keittiön työpäivän lomassa, niin ehdin touhuta lasten kanssa enemmän. Toivoisin, että osaisin siirtää tuota ennakointia arkeen myös silloin, kun puoliso on kotona.

Kun toinen vanhempi on otettava huomioon suunnitelmissa, niin kaikki mutkistuu heti. Toisella saattaakin mennä töissä kauemmin, ei se ehkä jaksakaan lähteä/tehdä jnejne.

Lisäksi lasten kanssa on haastavaa kun toinen saattaa luvata jotain ja unohtaakin kertoa siitä. Tai kumpikin luulee että toinen on hoitanut jonkin asian. Kaikenlaista käy, kun kaksi hoitaa samaa asiaa.

Aivan sama kokemus. Mies lähti reissuun ekaa kertaa, kun nuorimmaiseni oli kuukauden ja isompi alle parivuotias. Jo tuolloin huomasin, miten paljon paremmin kaikki meni, kun mies ei ollut kuvioissa. Olin jotenkin rauhallisempi ja rennompi itse, vaikkei mies piittaa tuon taivaallista esim. kodin järjestyksestä, josta itse hermostun jatkuvasti.

Siitä lähtien olemme olleet joka kesä kolmisteen, kun mies matkustaa ulkomaille kotiseudulleen sukuloimaan.

Meillä ongelma liittyy jotenkin siihen, ettei mies osaa olla. Hän ei ikinä lähde minnekään tai esim. tee kotitöitä vaan viettää koko hereilläoloaikansa tietokoneella. Lomilla ja viikonloppuisin nukkuu lisäksi pitkät päiväunet.

Asiasta ei voi keskustella, se ei johda mihinkään. En kumminkaan usko, että hän tekee sitä ilkeyttään. Kyse on jostain kyvyttömyydestä olla.

No jätä se sika! Miksi te täällä jankkaatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin erikoista kun se onkin, niin helpompi olla yksin. Erosin nyt jo aikuisen lapseni isästä kauan aikaa sitten ja olo helpotti heti. Sekä lapsi että minä olimme paljon rauhallisempia, kun oli jatkuva epävarmuustekijä elämästä pois. Ei tarvinnut varoa ja olla jatkuvasti jännittynyt. 

Kerro lisää siitä miehestä, niin voimme porukalla haukkua sitä ja samalla kaikki muutkin miehet? 

Miksi kertoisin. Ei häntä haukkua tarvitse. Välimme parantuivat sitten aikanaan ja erottuamme olimme lopulta paremmissa väleissä kun yhdessä ollessamme. Miksi olet niin aggressiivinen? Miksi sinä miehenä haluat haukkua muita miehiä?

Koen että mulla ja miehelläni on hyvä suhde, mutta silti ap:n tuntemukset hyvinkin tuttuja. Mies lähti työmatkalle ja jo etukäteen pelkäsin, miten pärjään lasten kanssa pari viikkoa. Loppujen lopuksi oli jopa helpompaa kun mies oli poissa. Vähän jopa säikähdin tunteitani, mutta kaverini jonka mies usein työmatkalla, sanoi samaa, että helpommalla silloin pääsee, lapset tottelee ym. Sitten kun mieheni palasi, niin meni oikeasti useampi päivä että taas tottui miehen läsnäoloon. Eli en nyt ekana eroa ehdottaisi ap:lle, hyvinkin inhimillisiä tuntemuksia sinulla. Sitten taas jos on riitoja jatkossakin, niin ehkä miettisin tarkemmin.

Jotkut lapset voivat olla onnellisempia jos isä asuu erillään, jos on kireä luonne isällä tms.