Lue keskustelun säännöt.
Olenko yliherkkä, vai olisitteko tekin loukkaantuneet? Ystäväni
27.07.2014 |
käytös tuntuu pahalta. Kyseessä siis aikoinaan paras ystäväni, kunnes työpaikat vei meidät opiskelun jälkeen eri paikkakunnille, ja sittemmin yhteydenpito harveni, kun ei enää ollut mahdollista tavata yhtä usein.. Kuitenkin puhelimitse ja tekstiviestitse olemme olleet yhteydessä vähintään kerran kuussa, vaihdettu kuulumiset, olen lähettänyt hänelle lapseni kuvia säännöllisesti jne.. Itse sain lapseni kesken opintojen ja tämä ystäväni oli tiiviisti mukana raskaudessa, kysyin häntä lapseni kummiksi aikoinaan, nähtiin päivittäin jne. Jotenkin kuvittelin, että välimatkasta ja molempien kiireistä huolimatta olemme edelleen läheisiä ystäviä. No, kuvittelin siihen saakka kunnes sain juuri ystävältäni viestin, että "meille syntyi tänään vauva", sellainen yleisluontoinen tekstari joka lähetetään kaikille, painot, pituudet jne. Ja minä en edes tiennyt ystäväni raskaudesta!! Vaikka olemme olleet yhteydessä tässä 9kk aikana, emme nähneet mutta muuten. Tuli tosi paha olo jotenkin, etten merkitse hänelle enää mitään, kun ei edes raskaudesta ole mulle kertonut (aiemmin jaoimme kaiken , mihistä, suhteista, minä lapsestani). No, shokista huolimatta onnittelin asiaan kuuluvasti ja lähetin vauvalle lahjan. Silti olo on edelleen kuin isku vyön alle tuntuisi edelleen. Niin monet keskustelut muistan ko henkilön kanssa, kun vauvoista haaveiltiin. Ja mulle ei vaivauduttu edes kertomaan noin isosta asiasta? Onko tämä "läheinen ystävyytemme" siis viime vuodet säilynyt vaan mun päässäni? :(
Kommentit (30)
Hmm..ei kyse varmaan siitä olekaan, että ystäväsi olisi ollut pakko kertoa sinulle jo raskausaikana, jos siinä on jotain riskiä ja epävarmuutta ollut. Vaan myös siitä, että olet saanut tusinaviestin, etkä henkilökohtaista. Siinä on iso ero, ja sen takia tuntuu varmaan suorastaan näpäytykseltä.
Jos itselläni olisi ollut niin vaikea raskaus, etten pitkäaikaiselle ystävällenikään olisi siitä voinut hiiskua, niin olisin kyllä synnäriltä laittanut sitten viimeistään onnistuneen synnytyksen jälkeen henk.kohtaisen viestin, jossa olisin lisäksi kertonut, miksi en ole halunnut puhua asiasta aikaisemmin.
Että kyllä olisin itsekin loukkaantunut ja jättäisin yhteydenpidon nyt tähän, onnittelujen ja lahjan jälkeen. Ymmärrän tunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama juttu, tuli mieleen, kuin luin tarinasi. LUULIN olevani läheinen ystävä kaasoni kanssa, mutta esim. hänen raskaudestaan sain kuulla kolmannelta osapuolelta ihan raskauden loppuvaiheessa. Ja kyseessä ei ollut mikään traaginen raskaus, ihan normaali juttu. Itse kerroin omastani hänelle heti ensimmäisten joukossa.
No, näitä juttuja on sitten tullut lisääkin, mitä mulle ei kerrota, joten olen käsitellyt suruani ja ajatellut, että asia on nyt näin ja tämä läheinen ystävyytemme on tullut tiensä päähän tässä vuosien saatossa. Harmittaahan se, näin aikuistakin ihmistä.
Sama juttu täällä, oltiin vuosia bestikset, minä hänen kaasonaan, ja huomasin jo omassa ekassa raskaudessa, joka päättyi vähän surullisesti, että hän otti välimatkaa, ei kyennyt käymään moneen kuukauteen jne. Jossain vaiheessa huomasin, kun hänellä alkoi vatsa kasvaa, että on raskaana, mutta sanallakaan ei saanut sitä sanottua....asiasta ei puhuttu edes kun oli aivan viimeisillään...sitten tulikin jo viesti synnäriltä. Onnittelin, ja jatkossa oltiin ihan kavereita, ei niin läheisiä kuin ennen, mutta kuitenkin. Kun toinen raskautenikin meni päin persettä, hän taas "hävisi" moneksi kuukaudeksi, silloin päätin pistää välit poikki. Tästä on kohta 10 v ja näen häntä joskus tietyissä yhteyksissä, hän olisi kovasti juttelemassa, mä olen viileän kohtelias. Hän ei varmaan tänä päivänä tajua, miksi pistin välit poikki, mut ei voi mitään.
Minä olisin varmaan kommentoinut jo onnittelut lähettäessäni tuota, etten tiennyt raskaudesta. Tyyliin, "mikä (iloinen) yllätys, en edes tiennyt teidän odottavan vauvaa!" ja onnittelut perään. Vähän ehkä tökeröä alkaa enää jälkeenpäin huomauttamaan tuosta raskausasiasta, jos on jo muina miehinä vauvasta onnitellut ja lahjankin lähettänyt.
Kyllä mäkin loukkaantuisin. Raskaudenhan loppuvaiheessa näkee jokainen naapurikin, joten tuntuu oudolta, ettei kertonut sinulle lainkaan. Mä loukkaannuin jopa siitä, että hyvän ystävän (jonka lapsen kummi olen, hän on minun, ollaan kaasoiltu jne.) isä sairastui vakavasti, eikä kertonut mulle. Ei se mitään, jos asiaa ei halua mainostaa, mutta kun oli kertonut siitä useaan kertaan monelle muulle ystävälle ja minä olin ystäväpiirissä ainoa, joka kuulin siitä vasta vuoden päästä, vaikka perinteisesti oltiin me kaksi juuri oltu läheisimmät. Sittenkin sen kertoi minulle siskonsa, johon törmäsin baarissa. Tuli tosi hölmö olo, kun oli soiteltu ja nähtykin useaan otteeseen. Sydäntä purettu, avioliittoa, lapsia ja kaikkea, mutta tuota möykkyä ei edes maininnut koko sinä aikana, vaikka siitä puhui "etäisemmillekin" kavereille. Tietenkään en asiasta voinut syyllistää tai sanoa mitään. Ystäviä ollaan edelleen, mutta kyllä se silloin loukkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kertonut eräälle kaverille siksi,että hän oli niin täynnä itseään ja lastaan, ettei häntä kiinnostanut minun jutut. Miksi siis olisin kertonut raskaudestakaan. Hänen lapsensa kuvia tulvi puhelin täyteen ja kakkaviestejä yms. Ymmärrän, että lapsi on ihana, mutta jos puhuu aina vain itsestä ja lapsesta ja kaverin jutut ei kiinnosta, mitä noita turhaan tuputtamaan
Oikein vähintään kerran kuussa pidätte yhteyttä? Ja sekin vaan joku tekstari? Silti kuvittelit olevanne läheisiä ystäviä?
Voi kuule, läheiset ystävät pitävät yhteyttä vähintään viikoittain. Ole kiitollinen että ystävyytenne taso tuli selville tällä tavalla ettet joutunut nolaamaan itseäsi, ilmeisesti sulle sosiaaliset suhteet on jotenkin vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliherkkyydestä en tiedä, mutta olisin itsekin loukkaantunut.
Niin.. Taitaisin minäkin loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mikset saanut tietää tästä iloisesta asiasta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itsekin olisin, en nyt varinaisesti loukkaantunut, mutta tuntenut pettymystä ja surua siitä, ettei ennen hyvä ostava koe minua enää niin läheiseksi, että raskaudestaan kertoisi - sehän loppuvaiheessa näkyy jo jokaiselle tuntemattomalle vastaantulijallekin! Toisaalta joidenkin kohdalla ensimmäisen lapsen odotus voi olla sellainen myllerrys, että yksinkertaisesti jää käymättä raskauskeskustelua kaikkien kauimmaisten ystävien kanssa.
Jos olette oikeasti olleet hyviä ystäviä, sanopa ystävälle asiasta. Onnittelet lämpimästi seuraavallakin kerralla, mutta lisäät myös, että tunsit itsesi surulliseksi, että kuulit asiasta vasta lapsen syntyessä, vaikka ennen olette olleet läheisiä. Sitten lisäät, että haluaisit yhä olla ystävän kanssa läheinen ja mikäli tämä toivoo samaa, voisitte [soitella useammin, sinä ehdotat tulevasi sopivan ajan kuluttua syntymästä vierailulle tms. mikä teidän kaveruuteen sopii].
Suomalaisilla on tässä paljon opittavaa, mutta joka jumalan kerta kun olen rakentavaan ja haavoittuvaan sävyyn loukkaantumisen tai pettymyksen tunteistani puhunut, ovat omat ystäväni ymmärtäneet yskän.
No ette selkeästikään ole yhtä läheisiä kuin olet kuvitellut. Ole onnellinen ystäväsi puolesta ja hanki uusia kavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi heti vihastumaan. Kyseessähän saattaa olla erittäin vaikea raskaus josta ei olla paljoa muuten puhuttu. Ehkä hän on kokenut ettei halua puhua asiasta sinulle, koska sinulla on jo lapsi... Ehkä lapsi on ollut yllätys ja raskaus on huomattu vasta myöhään tms. Kannattaa jossain vaiheessa kysäistä asiaa, en kuitenkaan lähtisi tekemää kärpäsestä härkästä tietämättä taustoja :)
En olisi loukkaantunut, koska itse odotan nyt toista lastani enkä ole puhunut/kertonut raskaudesta juuri kenellekään. Hyvin hyvin harva tietää että olen raskaana, esikoisen kanssa oli sama juttu. En koe että minun täytyisi siitä hehkuttaa kaikille, eikä minusta tunnu siltä että haluaisin tätä asiaa jakaa. Tämähän on kuitenkin vain minun ja mieheni asia. Ymmärrän että jotkut jakavat facebookkiin ja joka paikkaan tiedon raskaudestaan mutta minulle nämä raskaudet ovat olleet (esim.) niinkuin raha-asiat, niistä ei tunnu luontevalta puhua kenenkään muun kuin oman miehen kanssa...
Mun ystävä ei ole "hehkuttanut" julkisesti raskauttaan. Vain ne tietää, jotka ovat hänet maha pystyssä nähneet. Sain itse tietää n. 3kk:lla kun näimme ja vähän vitsillä heitin pyöristyneestä vatsasta. Puhelimessa oltiin mekin juteltu vähintään parin viikon välein niitä näitä. En loukkaantunut, olin vain todella ihmeissäni että pystyi pitämään "salassa" minulta niinkin pitkään.hänellä lähisukulaisia jotka eivät vieläkään tiedä ja vauva syntyy ihan pian.
Ymmärrän että hämmentää ja ehkä loukkaakin. Mutta todennäköisesti et ole ainoa joka on yllättynyt. Jos olette tekemisissä kuitenkin olleet niin tödennäköistä on että hän on ihan systemaattisesti halunnut yllättää. :)
Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!
Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.
Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...
Suoraan sanottuna en ymmärrä miksi raskaudesta pitäisi kertoa ympäriinsä. Minä ainakaan en halunnut vastailla kaikkii typeriin raskautta koskeviin kysymyksiin.
Up