Olenko yliherkkä, vai olisitteko tekin loukkaantuneet? Ystäväni

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 21:56"]

Kysy mikset saanut tietää tästä iloisesta asiasta aiemmin.

[/quote]Kysymällä asiaan saattaa tulla ehkä selvyyttä. Ehkä se raskaus on ollut jotenkin arka asia ettei sitä ole haluttu jakaa. Tosin ystävyys ei ehkä ole sillä tasolla enää mitä ap on kuvitellut, koska asioista ei ole kerrottu.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:49"]

Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!

Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.

Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...

[/quote]

tavallaan ymmärrän harmisi mutta oikeasti? kai lapsen siittäjänkin mielipidettä jossain vaiheessa kysyttiin? ja toisaalta, parempi kai että kaveri aloitti ehkäisyn jos ei vauvaa oikeasti halunnut.

aika nuori taidat olla, jos vauvakin hankitaan ennemmin bestiksen kuin lapsen isän kanssa..?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:49"]

Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!

Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.

Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...

[/quote]

Onko mahdollista, että tässä olisi kuitenkin taustalla jotain enemmän? Keskemeno tai useampia? Jokin muu juttu? Fakta on kuitenkin se, että ei näitä asioita oikein voi noin tarkkaan suunnitella. Minkä ikäisiä olette?

Minä en kertonut kuin perheelle. Parhaat kaverit arvasivat mahan kasvettua. Töissä kerroin vasta haettuani äitiyslomaa, no pomo tiesi aiemmin. Syynä keskenmenoriski keskiraskauteen asti. Tutun tutuille sattui ikäviä odotusaikanani: rakenneultrassa terveeksi katsottu vauva kuoli kohtuun, toisaalla heti synnyttyä vauvalla paljastui yllättäen vakava kehityshäiriö ja menehtyi päivien iässä. Kun ensin kuukausia kului keskenmenoa odotellen, ei oikein loppuaikanakaan uskaltanut hehkuttaa. Synnytyksen jälkeen sitten tuli enempi kavereille avauduttua.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:49"]

Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!

Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.

Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...

[/quote]

tavallaan ymmärrän harmisi mutta oikeasti? kai lapsen siittäjänkin mielipidettä jossain vaiheessa kysyttiin? ja toisaalta, parempi kai että kaveri aloitti ehkäisyn jos ei vauvaa oikeasti halunnut.

aika nuori taidat olla, jos vauvakin hankitaan ennemmin bestiksen kuin lapsen isän kanssa..?

[/quote]

Juu molemmilla oli ja on edelleen ihan aviomiehet, jotka myös lapsia haluamassa. Olen 33v, ystäväni 34v. Mun perheessä on tyttö 6v jo ennestäänkin, heidän perheessä 5v poika. Ei ollut siis mikään teinihomma kyseessä. Molemmat olimme kokeneet ns yksinäisyyttä ensimmäisten vauvojemme kanssa ja tästä kai ajatus alunperin lähti. Eikä ollut mikään päähänpisto vaan yli vuoden keskustelutasolla ennenkuin todella teimme asialle jotain. Ja tämä hänen aloitteestaan vieläpä.

Ei ongelma niinkään siinä, että heille ei sitä vauvaa tullutkaan, vaan siinä, että luulin, että olimme tässä veneessä yhdessä. Hän yksipuolisesti päätti, että ei sit olekaan messissä - ja ilmoitti siitäkin vasta kun oli jo kuukausia käyttänyt ehkäisyä. Senkin puolihuolimattomasti, niinku olis ihan sama. PETYIN enkä ole sen jälkeen kokenut meidän olevan läheisiä ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:49"]

Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!

Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.

Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...

[/quote]

tavallaan ymmärrän harmisi mutta oikeasti? kai lapsen siittäjänkin mielipidettä jossain vaiheessa kysyttiin? ja toisaalta, parempi kai että kaveri aloitti ehkäisyn jos ei vauvaa oikeasti halunnut.

aika nuori taidat olla, jos vauvakin hankitaan ennemmin bestiksen kuin lapsen isän kanssa..?

[/quote]

Juu molemmilla oli ja on edelleen ihan aviomiehet, jotka myös lapsia haluamassa. Olen 33v, ystäväni 34v. Mun perheessä on tyttö 6v jo ennestäänkin, heidän perheessä 5v poika. Ei ollut siis mikään teinihomma kyseessä. Molemmat olimme kokeneet ns yksinäisyyttä ensimmäisten vauvojemme kanssa ja tästä kai ajatus alunperin lähti. Eikä ollut mikään päähänpisto vaan yli vuoden keskustelutasolla ennenkuin todella teimme asialle jotain. Ja tämä hänen aloitteestaan vieläpä.

Ei ongelma niinkään siinä, että heille ei sitä vauvaa tullutkaan, vaan siinä, että luulin, että olimme tässä veneessä yhdessä. Hän yksipuolisesti päätti, että ei sit olekaan messissä - ja ilmoitti siitäkin vasta kun oli jo kuukausia käyttänyt ehkäisyä. Senkin puolihuolimattomasti, niinku olis ihan sama. PETYIN enkä ole sen jälkeen kokenut meidän olevan läheisiä ystäviä.

[/quote]

.. Ja siis itse tulin toisesta kierrosta raskaaksi, n. 4kk myöhemmin hän kertoi käyttäneensä ehkäisyä taas - jo kuukausia. Joku arveli, että olisiko keskenmenoja tms, niin ei niitä tuossa ajassa pitäisi ehtiä kokemaan.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:49"]

Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!

Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.

Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...

[/quote]

tavallaan ymmärrän harmisi mutta oikeasti? kai lapsen siittäjänkin mielipidettä jossain vaiheessa kysyttiin? ja toisaalta, parempi kai että kaveri aloitti ehkäisyn jos ei vauvaa oikeasti halunnut.

aika nuori taidat olla, jos vauvakin hankitaan ennemmin bestiksen kuin lapsen isän kanssa..?

[/quote]

Juu molemmilla oli ja on edelleen ihan aviomiehet, jotka myös lapsia haluamassa. Olen 33v, ystäväni 34v. Mun perheessä on tyttö 6v jo ennestäänkin, heidän perheessä 5v poika. Ei ollut siis mikään teinihomma kyseessä. Molemmat olimme kokeneet ns yksinäisyyttä ensimmäisten vauvojemme kanssa ja tästä kai ajatus alunperin lähti. Eikä ollut mikään päähänpisto vaan yli vuoden keskustelutasolla ennenkuin todella teimme asialle jotain. Ja tämä hänen aloitteestaan vieläpä.

Ei ongelma niinkään siinä, että heille ei sitä vauvaa tullutkaan, vaan siinä, että luulin, että olimme tässä veneessä yhdessä. Hän yksipuolisesti päätti, että ei sit olekaan messissä - ja ilmoitti siitäkin vasta kun oli jo kuukausia käyttänyt ehkäisyä. Senkin puolihuolimattomasti, niinku olis ihan sama. PETYIN enkä ole sen jälkeen kokenut meidän olevan läheisiä ystäviä.

[/quote]

.. Ja siis itse tulin toisesta kierrosta raskaaksi, n. 4kk myöhemmin hän kertoi käyttäneensä ehkäisyä taas - jo kuukausia. Joku arveli, että olisiko keskenmenoja tms, niin ei niitä tuossa ajassa pitäisi ehtiä kokemaan.

[/quote]

ehkäpä sinä latasit koko juttuun toiveita ja odotuksia enemmän kuin kaverisi. mielestäni vähän hassu lähtökohta raskauden yrittämiselle kuitenkin, noin isolla asialla ei ehkä kannattaisi kuormittaa kaveruussuhteita. elämäntilanteet muuttuvat, samoin ihmiset. hyvä kuitenkin että tuli toivottu vaavi ja olet löytänyt uusia kavereita!

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:49"]

Mulla meni ystävän kanssa pari vuotta sitten välit huonoiksi, kun olimme molemmat vauvakuumeessa ja sovittiin, että aletaan yrittään raskautta samaan aikaan. Hänen aloitteestaan vieläpä. Ajatuksena, että oltais toistemme vertaistukena ja lapset suunnilleen saman ikäiset, leikkikaverit. Suunniteltiin varmaan reilu vuosi ja sovittiin yhdessä sopiva aika ja sitten aloitettiin yritys. Mähän tulin raskaaksi ja siinä vaiheessa kun oma raskauteni oli jo puoli välissä niin ystäväni ilmoitti sivulauseessa, että hän on aloittanut ehkäisyn uudelleen. Oli kaikenlaisia menoja, joiden kanssa raskaus ei sopinut yhteen. Ts piti päästä ryyppäämään!

Mä loukkaannuin todella tuosta. Tunsin itteni petetyksi. Itkinkin itsekseni. Siihen asti pidin häntä parhaana ystävänäni, mutta tuon jälkeen ollaan ajauduttu lähinnä tuttava-asteelle. Oltiin oltu ystäviä ala-asteelta asti. Mulla on nyt ihana taapero ja onneksi uusia ystäviä - myös leikkikavereita tytölleni. Hänestä en tiedä muuta kun sen, että menoja on ilmeisesti vieläkin kiitettävästi.

Mun mielestä AP saat olla loukkaantunut. Ymmärrän tunteen, kun itse luulee olevansa toiselle tärkeä ja sitten saakin huomata, että ei meinaakaan oikeastaan mitään...

[/quote]

tavallaan ymmärrän harmisi mutta oikeasti? kai lapsen siittäjänkin mielipidettä jossain vaiheessa kysyttiin? ja toisaalta, parempi kai että kaveri aloitti ehkäisyn jos ei vauvaa oikeasti halunnut.

aika nuori taidat olla, jos vauvakin hankitaan ennemmin bestiksen kuin lapsen isän kanssa..?

[/quote]

Juu molemmilla oli ja on edelleen ihan aviomiehet, jotka myös lapsia haluamassa. Olen 33v, ystäväni 34v. Mun perheessä on tyttö 6v jo ennestäänkin, heidän perheessä 5v poika. Ei ollut siis mikään teinihomma kyseessä. Molemmat olimme kokeneet ns yksinäisyyttä ensimmäisten vauvojemme kanssa ja tästä kai ajatus alunperin lähti. Eikä ollut mikään päähänpisto vaan yli vuoden keskustelutasolla ennenkuin todella teimme asialle jotain. Ja tämä hänen aloitteestaan vieläpä.

Ei ongelma niinkään siinä, että heille ei sitä vauvaa tullutkaan, vaan siinä, että luulin, että olimme tässä veneessä yhdessä. Hän yksipuolisesti päätti, että ei sit olekaan messissä - ja ilmoitti siitäkin vasta kun oli jo kuukausia käyttänyt ehkäisyä. Senkin puolihuolimattomasti, niinku olis ihan sama. PETYIN enkä ole sen jälkeen kokenut meidän olevan läheisiä ystäviä.

[/quote]

.. Ja siis itse tulin toisesta kierrosta raskaaksi, n. 4kk myöhemmin hän kertoi käyttäneensä ehkäisyä taas - jo kuukausia. Joku arveli, että olisiko keskenmenoja tms, niin ei niitä tuossa ajassa pitäisi ehtiä kokemaan.

[/quote]

Missä ajassa? Esim. parissa kuukaudessa? Ehtii kyllä, ainakin yhden, joka voi olla aika raskas kokemus. Ehkä ei sulle lähtenyt asiasta avautumaan, oli itselleen kova paikka ja sinä vielä raskaana - toisesta kierrosta, eli helposti. Tai parisuhteessa ongelmia? Jommalla kummalla sairaus/sairausepäily? Mistä sitä tietää. Tai sitten tosiaan ystäväsi puhui asiaa kepeämmin. Ymmärtäen, että ei lapsia noin vaan tehdä yhtä aikaa.

Eräs ystäväni (ei kovin läheinen) sai vauvan, mutta hän kuoli kohtuun pari päivää ennen laskettua aikaa. Siis pahin mahdollinen skenaario. Ymmärtäisin oikein hyvin jos hän esim. ei kertoisi kun vasta vauvan synnyttyä läheisellekään ystävälle. Voisiko aloittajan ystävällä olla jotain vastaavaa takana? 

Toisaalta totta on, että ehkä jonkinlainen selitys olisi silloin ollut ystävältä paikallaan, miksi ei ole kertonut, mutta ehkä se vain oli vaikea asia hänelle, niin vaikea, ettei osannut muuta kuin yleisen tekstiviestin laittaa? Vaikea sanoa. Minulla on niin vähän ystäviä ja olen itsekin niin ajattelematon ja huono ihmissuhteissani, että en ehkä tuosta loukkantuisi ainakaan lopullisesti. Mutta haluaisin kyllä tietää, miksi toinen ei ajatellut, että mun sopisi aikaisemmin saada tietää.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:23"]

En olisi loukkaantunut, koska itse odotan nyt toista lastani enkä ole puhunut/kertonut raskaudesta juuri kenellekään. Hyvin hyvin harva tietää että olen raskaana, esikoisen kanssa oli sama juttu. En koe että minun täytyisi siitä hehkuttaa kaikille, eikä minusta tunnu siltä että haluaisin tätä asiaa jakaa. Tämähän on kuitenkin vain minun ja mieheni asia. Ymmärrän että jotkut jakavat facebookkiin ja joka paikkaan tiedon raskaudestaan mutta minulle nämä raskaudet ovat olleet (esim.) niinkuin raha-asiat, niistä ei tunnu luontevalta puhua kenenkään muun kuin oman miehen kanssa...

[/quote]

Musta toi tuntuu hyvin oudolta. Te tuotte ihan uuden ihmisen tähän maailmaan, mutta se on vain teidän kahden välinen asia? Tulee jotenkin sellainen fiilis, että aiotte säilyttää lasta ullakolla läpi hänen elämänsä. Ihan kuin lapsenne olisi niin merkityksetön ihminen, ettei hänestä tarvitse kertoa edes sukulaisille.

En ymmärrä kyllä myöskään sitä, että useita keskenmenoja kohdannut äiti lopettaa täysin raskauksistaan kertomisen. Ymmärrän kyllä, että ei halua kaikille puolitutuille jatkuvasti päivittää että "olen raskaana - lapsi kuoli- olen raskaana - lapsi kuoli...." Mutta eikö tuo ole aika raskas asia kantaa yksinään? Itse haluaisin kyllä ehdottomasti tukea lähimmäisistäni, ja jonkun jolle purkaa murheitani. Tuntuisi helpommalta, että ihmiset tietäisivät miksi mieleni on maassa keskenmenon jälkeen, eikä olisi pakko leikkiä normaalia.