Haluan ymmärtää naisen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Vain muutama ihminen osasi vastata normaalisti, kiitos teille. Loput sitten oli hyökkääviä, syyllistävä ja pelkkää vttuilua.

Järkyttävää ettei osata itse nähdä asioita toisen näkökulmasta. Vaan tarvitaan tuntemattomien naisten mielipiteet. Ymmärrän jos haluat kuulla perusteluja miksi naiset ovat päätyneet aborttiin.

Mutta kyllä se on naisen päätös tekeekö abortin vai ei. Koska kyse on naisen kehosta. Ja ennen kuin kukaan tulee ulisemaan, että: "entä lapsen keho?!!??!! Miksi lapsi ei saa itse päättää?".

No ensinnäkin se on vielä hyvin alkeellisella asteella. Rumasti ilmaistuna solumöykky, jolla ei hyvin korkealla todennäköisyydellä ole minkäänlaista tietoisuutta vielä. Tämä solumöykky EI pärjää naisen kehon ulkopuolella.

Raskaus muuttaa kehoa hyvin paljon. Synnytyksessä voi tulla repeytymiä jne. Kaikki eivät halua käydä tätä läpi

Vierailija kirjoitti:

Raskaus muuttaa kehoa hyvin paljon. Synnytyksessä voi tulla repeytymiä jne. Kaikki eivät halua käydä tätä läpi

Ja raskaus nimenomaan muuttaa kehoa peruuttamattomasti. Osa muutoksista paranee ennalleen, mutta osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ei kysytä mielipidettä? Jos kyseessä on loistava parisuhde, niin oletettavasti tästäkin asiasta puhutaan yhdessä. Mutta jos nainen ei halua olla raskaana ja synnyttää, mutta mies haluaisi hänen olevan raskaana ja synnyttävän, niin käytännössähän tässä voi vain toisen tahto toteutua. Eli joko nainen päättää itse haluaako kokea raskauden ja synnyttää, tai sitten mies päättää hänen puolestaan, että nainen pakotetaan raskauteen ja synnytykseen.

Eihän siinä sen kummempaa ole. Miten se muuttaa lopputulosta, jos mies saa kertoa mielipiteensä, eli näin häneltä kysytään ja häntä kuullaan asiassa? Lopputulos on kuitenkin se, että jos nainen ei halua synnyttää, niin sitten on vaihtoehtona vain se abortti.

Näin kävi kerran minulle. Voin sanoa, että tuntui aika pahalta. M32

Sinua ei ilmeisesti nähty vastuullisena isänä, joten nainen ei suostunut synnyttämään sinulle lasta. Mietit varmaan, että mitä muutat itsessäsi, että sinut nähtäisiin hyvänä isänä. Voi olla myös, että nainen ei halunnut tulla raskaaksi kenellekään sillä hetkellä,

Vierailija kirjoitti:

En ole tuollainen nainen, joka tekisi, joten vaikea naisenakaan samaistua, mutta kehoittaisin miestä avaamaan keskustelun aiheesta. Voisin kuitenkin kuvitella, että on naisia, jotka pelkäävät raskaaksi tulemista niin paljon ja synnytystä eritoten, että ovat jopa valmiita aborttiin, jos ehkäisy on pettänyt. On olemassa pelkopoliklinikka, jonka jälkeen ei ole pakko synnyttää alateitse, vaan voi saada keisarinleikkauksen. Tosin tutkimusten mukaan keisarinleikkaus on vaarallisempi tulevalle äidille kuin alatiesynnytys.

Kyse ei välttämättä ole pelosta, vaan järjestä. Toiselle esim. repeämä peräsuoleen vie ammatin ja elinkeinon eli suuren osan elämästä ja sen jälkeen eletään toimeentulotuella tai kouluttaudutaan uuteen ammattiin. Synnytyksessä ollaan hengenvaarassa ja aina välillä joku kuoleekin myös Suomessa.

a) suhde ei ollut vielä vakiintunut naisen mielestä b) vauva ei ollut suunnitelmissa c) nainen ei halua lapsia tai on epävarma asiasta d) nainen ei vielä halua lapsia vaan haluaa matkustella ja nauttia elämästä ennen lasta e) naisella on jokin suurempi unelma jota tavoittelee ja vauvan hankinta sotkisi suunnitelmia f) muita ulkoonta vaikuttavia seikkoja: ei ole vakitöitä tai etsii uutta työtä, haluaa kouluttautua esim uudelle alalle,  kavereilla ei ole lapsia, vanhemmat ovat sanoneet "me ei ainakaan tulla vauvoja hoitamaan"= huonot verkostot.....jne. Syitä on monia ja noihin ulkoisiin seikkoihin ei riitä se että parisuhde on loistava.

Se on naisen keho missä vauva kasvaa ja millä/mistä se pykätään ulos. Mutta ymmärrän miesten näkökulmaa myös. Onhan se solumöykky miehenkin lapsi. Mutta tosiaan aika pitkälti vain kasa soluja siinä vaiheessa kun abortti tehdään.

Itse olen yhden tehnyt. Olin 17v, niinkuin mieskin (ehkäisy petti). En olisi tuon kanssa lapsia halunnut, enkä ainakaan 17 vuotiaana. Kerroin kyllä, mutta ilmoitin myös etten aio nyt sitä vauvaa pitää. Joskus jälkikäteen mietittiin että jos oltaisiinkin pidetty, mutta aina tultiin siihen tulokseen että parempi näin.