Mitä lapsenhoito / -kasvatustapaa et ymmärrä?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:31"]

Mä en ymmärrä sitä, että lapsia ei kannusteta maistamaan uusia, erilaisia ruokia. Tottakai ne on aluksi epäluuloisia, mutta seuraavalla kerralla saattavat jo maistaa.

Oltiin just laivalla, ja mua järkytti se, että lapset pääsääntöisesti ottivat nakkeja ja ranskalaisia siitä typerästä lastenpöydästä. (Järkyttävintä oli tosin se, että sieltä hakivat ruokaa itselleen myös aikuiset:-O) Meillä on sääntö, että seisovasta pöydästä otetaan ja maistellaan. Ranskalaisia saa halutessaan myös kotona. 

Jonotettiin lapsen kanssa seisovaan pöydään, ja yksi nainen tuli ystävällisesti sanomaan mulle, että lasten pöytä on tuolla. Eikö kukaan muu kuin minä edellytä, että lapset syövät muuta kuin ranskalaisia?

[/quote]

Tähän mekin olemme törmänneet. Menimme a la carte ravintolaan ja ensin 10v-pojalle tyrkytettiin lastenlistaa. Sanoimme hänen tilaavan aikuisten listalta.  Nuori herra tilais medium- pihvin. Tarjoilija tuijotti meitä ja kysyi laitetaanko tällainen. no kyllä, poika pitää verisestä lihasta. Annoksne tultua ihmeteltiin joukolla oudon pientä lihanpalaa ja poika oli ihan hiilenä, koska pihvi oli syöty kolmena suupalana. Laskun tultua selvisikin.

Tarjoilija oli meiltä kysymättä laittanut pojalle puolikkaan annoksen-toki hintakin oli sen mukainen.  Kiitimme, maksoimme ja poistuimme hämmentyneinä...ja menimme ruokkimaan pojan seuraavaan ruokapaikkaan.

[/quote]

Minkä vuoksi ette hoitaneet asiaa ko. ravintolan tarjoilijan kanssa? Olisihan hänelle voinut sanoa, että ette tilanneet puolikasta annosta vaan koko annoksen. On aika poikkeuksellista, että vanhemmat antavat lapsen valita normaalilistalta, jos lastenlista on. Ehkä ravintolassa ajatellaan myöskin, että on huomaavaista palvelua tarjota lasten listaa ja tilanne oli ehkä tarjoilijallekin yllättävä. Opetatte siis omalle lapsellenne, että on parempi kääntää selkänsä epäkohdille, kuin puuttua niihin.

Tuon asioiden käsittelytavan lisäksi en myöskään ymmärrä sitä, että kuvitellaan, että lasten kasvatus on jotain arjen tapahtumista irrallaan olevaa: lapsi kiusaa, kun asiaan puututaan, lapsen äiti alkaa itkeä, että hän on koittanu parhaansa mukaan kasvattaa ja pitänyt lasta sylissä ja... no niinhän varmaan kaikki muutkin, mutta tuollaisessa tilanteessa mun mielestä on se todellinen mahdollisuus kasvattaa. Ei se itku tuossa auta, vaan tilanteeseen puuttuminen. Eli virheitä saa tehdä, mutta ne täytyy myös nähdä ja hoitaa anteeksi pyynnöllä ja jos on ihan aineellista vahinkoa niin rahalla tai muulla sovitulla tavalla. Ja tuohon samaan liittyen asenne, että ei varmasti meidän lapsi, vaikka todistajia olis monta ja vanhempi ei oo ollu lähelläkään. Ja kysytään lapselta "ethän sinä näin tekisi?" eli annetaan jo kysymyksessä oletusvastaus lapselle...

Hyvä ketju meni pilalle, kun vanhemmat vetivät herneet nenään ja tulivat puolustelemaan omia valintojaan. Tuskin kukaan on viesteissään tarkoittanut, että jokin kasvatustyyli on absoluuttisen väärin jok'ikisessä tilanteessa, mutta kyllähän joitakin asioita saa ja pitääkin kummastella (esim. erilaiset odotukset tytöille ja pojille). Tietenkin lapset ovat kaikki yksilöitä ja odotukset pitää luoda sen mukaan, mutta jos taustalla on pelkkä sukupuoli, niin se on yksinkertaisesti väärin.

En lukenut muita viestejä mutta tässä omia mietteitäni.

Jatkuva rankaisu ja kieltäminen - toki lapsen on hyvä tietää mikä on oikein ja mikä päinvastoin ei, mutta jos käytetyin sana on ei ja tutuin paikka "jäähy" ei mielestäni se ole enää hyvä tapa.

Lapsen "nöyryyttäminen" - laitanpa tästä nurkkaan seisomaan kun muut jatkavat touhujaan normaalisti. Toki lapsen on hyvä rauhoittua ja saada omaa mietintäaikaa, mutta oikeastiko se tarvitsee tehdä "alistamalla" muun perheen edessä?

Lapsen tunteiden kieltäminen - kyllä lastakin suututtaa. Hän ei tunnista tunteita välttämättä eikä osaa kanavoida niitä oikein, mutta sitä voi auttaa. Jos totaalisesti sysää lapsen tunteet pois "älä nyt ole tuhma!", "lopeta itku!" niin ei ihme jos lapsi itsekin on hukassa olotilojensa kanssa. Aikuistakin voi ketuttaa ja kunnolla, miksi lapsi ei olisi tähän oikeutettu?

Jäähypenkki - jälleen miettimisaikaa, kyllä, mutta kuka sen voi määrätä että lapsi rauhoittuu siinä annetussa minuuttimäärässä? Heitäkin on erilaisia persoonia, jotkut voivat tarvita enemmän aikaa miettiäkseen tekoaan ja kootakseen tunteensa.

Lasta pidetään tietyssä kategoriassa. Ei ymmärretä sitä, että joku lapsi kehittyy aikaisemmin ja toinen myöhemmin. Esimerkiksi lapseni (2v) osaa siis kävellä jonkun verran pitkiä matkoja. Me ollaan sovittu, että kävellään nätisti tien reunassa, tietyissä kohdissa täytyy ottaa kiinni rattaisiin ja suojatiellä pidetään kädestä kiinni. Erikseen leikkihetket, mutta liikkuessa kävellään. Joskus tulee tinttailua, mutta pääsääntöisesti tosi hyvin menee. Alkukesästä tutustuttiin erääseen perheeseen, jossa oli puoli vuotta vanhenpi lapsi kuin omani. Tämän äiti sitten, joka matkalla puuttuu kasvatukseeni. Että ei melkein kolme vuotias voi osata kävellä jalkakäytävällä. Oma mielipiteeni on Osaapahan, kun on ennenkin osannut. Tämän oma lapsi juoksee ihan miten sattuu jalkakäytävällä. Kerran oli läheltä piti tilanne auton kanssa, kun kirmasi keskelle ajokaistaa. Onneksi autoilija ehti vetää jarrut pohjaan. Tämän kerran jälkeen päätin, että emme enään kulje yhdessä mihinkään, koska hänen lapsi näyttää vaarallista esimerkkiä omalleni. Sekä kumoaa minun valtani omaan lapseen. Hänen lapsessa ei ole siis vikaa vaan äidissä, joka antaa lapsen mennä. Sanoen, että tuon ikäinen ei osaa mennä vielä liikenteessä :o No eihän se opi, jos ei sitä opeta! Btw tämä nainen on ammatiltaan lastentarhanopettaja, joka hoitaa muiden lapsia.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:54"]unikoulu.pidetään niin tärkeänä et vauva nukkuu omassa sängyssä ja sit sitä kannellaan kaikki yöt ja käydään välillä taputtelemassa.Vanhemmat ihan uupuneita ilman kunnon yö unia.Meillä nukutaan hyvin perhepedissä kaikki on hyvin nukkuneita yön jälkeen.Kolme vuotiaana ollaan siirrytty ongelmitta omaan sänkyyn.

[/quote]

Ihme yleistystä. Meillä on noin 2-kuudesta nukkuneet omassa sängyssä/kehdossa ja pääosin läpi yön. Tuttia ei ole tarvittu ja unilelu on muodon vuoksi, eivät sitäkään ole kaivanneet eikä sitä rutistella turvan kaipuussa vieläkään. Saavat hellyttä päivällä ja tuntevat olonsa turvatiksi yölläkin. Ja ollaan alkuun nukuttu aina perhepedissä, mutta ei tuon kauempaa koska me aikuiset ei tosiaan saada nukuttua perhepedissä kunnon yöunia.

"Unikoulua" on pidetty silloin kun lapsi on laitettu ekan kerran yksin nukahtamaan omassa sängyssä (ei tissille tai syliin) ja silloin ei ole yökausia kanniskeltu tai taputeltu. 1-2 rikkonaisempaa yötä saattoi olla mutta pääosin lapsi on nukahtanut alusta asti sitten tyytyväisenä ja omiaan höpötellen.

Teillä voi olla noin mutta toisille paras vaihtoehto ei välttämättä ole perhepeti.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:31"]

Mä en ymmärrä sitä, että lapsia ei kannusteta maistamaan uusia, erilaisia ruokia. Tottakai ne on aluksi epäluuloisia, mutta seuraavalla kerralla saattavat jo maistaa.

Oltiin just laivalla, ja mua järkytti se, että lapset pääsääntöisesti ottivat nakkeja ja ranskalaisia siitä typerästä lastenpöydästä. (Järkyttävintä oli tosin se, että sieltä hakivat ruokaa itselleen myös aikuiset:-O) Meillä on sääntö, että seisovasta pöydästä otetaan ja maistellaan. Ranskalaisia saa halutessaan myös kotona. 

Jonotettiin lapsen kanssa seisovaan pöydään, ja yksi nainen tuli ystävällisesti sanomaan mulle, että lasten pöytä on tuolla. Eikö kukaan muu kuin minä edellytä, että lapset syövät muuta kuin ranskalaisia?

[/quote]

Tähän mekin olemme törmänneet. Menimme a la carte ravintolaan ja ensin 10v-pojalle tyrkytettiin lastenlistaa. Sanoimme hänen tilaavan aikuisten listalta.  Nuori herra tilais medium- pihvin. Tarjoilija tuijotti meitä ja kysyi laitetaanko tällainen. no kyllä, poika pitää verisestä lihasta. Annoksne tultua ihmeteltiin joukolla oudon pientä lihanpalaa ja poika oli ihan hiilenä, koska pihvi oli syöty kolmena suupalana. Laskun tultua selvisikin.

Tarjoilija oli meiltä kysymättä laittanut pojalle puolikkaan annoksen-toki hintakin oli sen mukainen.  Kiitimme, maksoimme ja poistuimme hämmentyneinä...ja menimme ruokkimaan pojan seuraavaan ruokapaikkaan.

[/quote]

Minkä vuoksi ette hoitaneet asiaa ko. ravintolan tarjoilijan kanssa? Olisihan hänelle voinut sanoa, että ette tilanneet puolikasta annosta vaan koko annoksen. On aika poikkeuksellista, että vanhemmat antavat lapsen valita normaalilistalta, jos lastenlista on. Ehkä ravintolassa ajatellaan myöskin, että on huomaavaista palvelua tarjota lasten listaa ja tilanne oli ehkä tarjoilijallekin yllättävä. Opetatte siis omalle lapsellenne, että on parempi kääntää selkänsä epäkohdille, kuin puuttua niihin.

Tuon asioiden käsittelytavan lisäksi en myöskään ymmärrä sitä, että kuvitellaan, että lasten kasvatus on jotain arjen tapahtumista irrallaan olevaa: lapsi kiusaa, kun asiaan puututaan, lapsen äiti alkaa itkeä, että hän on koittanu parhaansa mukaan kasvattaa ja pitänyt lasta sylissä ja... no niinhän varmaan kaikki muutkin, mutta tuollaisessa tilanteessa mun mielestä on se todellinen mahdollisuus kasvattaa. Ei se itku tuossa auta, vaan tilanteeseen puuttuminen. Eli virheitä saa tehdä, mutta ne täytyy myös nähdä ja hoitaa anteeksi pyynnöllä ja jos on ihan aineellista vahinkoa niin rahalla tai muulla sovitulla tavalla. Ja tuohon samaan liittyen asenne, että ei varmasti meidän lapsi, vaikka todistajia olis monta ja vanhempi ei oo ollu lähelläkään. Ja kysytään lapselta "ethän sinä näin tekisi?" eli annetaan jo kysymyksessä oletusvastaus lapselle...

[/quote]

Kyllä mainitsimme asiasta maksaessamme, mutta mitä se siinä lähtiessä enää auttoi? Vastaisuudessa olemme aina erikseen maininneet, että annosta ei pidä puolittaa. Maailmaa ei voi muuttaa, mutta omia toimintatapoja voi.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:45"]En paheksu sitä, jos vauva on helppo ja sen saa helposti nukkumaan omaan sänkyyn, vaan sitä et vanhemmat kanniskelevat ja rauhoittelevat lasta pisin öitä ja valittavat sit ku oon niin väsyny ja on tää niin rankkaa tää pienten lasten kanssa ja vauva-aika.

[/quote]

Miksi paheksut unikoulua?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:43"]Hyvä ketju meni pilalle, kun vanhemmat vetivät herneet nenään ja tulivat puolustelemaan omia valintojaan. Tuskin kukaan on viesteissään tarkoittanut, että jokin kasvatustyyli on absoluuttisen väärin jok'ikisessä tilanteessa, mutta kyllähän joitakin asioita saa ja pitääkin kummastella (esim. erilaiset odotukset tytöille ja pojille). Tietenkin lapset ovat kaikki yksilöitä ja odotukset pitää luoda sen mukaan, mutta jos taustalla on pelkkä sukupuoli, niin se on yksinkertaisesti väärin.

[/quote]

Saa sitä kummastella, mutta kai sitä saa antaa myös mietittäväksi niitä ratkaisuja omien valintojen takana? Vai pitääkö perustaa toinen ketju niitä varten?

kaveri ei saa kaksivuotiasta vieroitettua tutista, joska ei kestä tämän "itken ja  huudan kunnes oksennan" -kohtauksia. olen sanonut, että anna huutaa ! anna itkeä ja kirkua, mutta älä anna sitä hemmetin tuttia!

En kannata unikoulua paitsi jos kaikki muu on jo kokeiltu ja perheen jaksaminen on jo äärirajoilla.Vauvan huudattaminen on minusta turhaa.2-3v ymmärtää jo puhetta ja uskaltaa jo iltasadun jälkeen jäädä yksin nukkumaan omaan sänkyyn.

En ymmärrä, miksi taaperon tai leikki-ikäisen viereen pitää jäädä niin pitkäksi aikaa, että lapsi on nukahtanut. Missähän vaiheessa lapsi sitten on riittävän vanha nukahtamaan yksin...

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:31"]

Mä en ymmärrä sitä, että lapsia ei kannusteta maistamaan uusia, erilaisia ruokia. Tottakai ne on aluksi epäluuloisia, mutta seuraavalla kerralla saattavat jo maistaa.

Oltiin just laivalla, ja mua järkytti se, että lapset pääsääntöisesti ottivat nakkeja ja ranskalaisia siitä typerästä lastenpöydästä. (Järkyttävintä oli tosin se, että sieltä hakivat ruokaa itselleen myös aikuiset:-O) Meillä on sääntö, että seisovasta pöydästä otetaan ja maistellaan. Ranskalaisia saa halutessaan myös kotona. 

Jonotettiin lapsen kanssa seisovaan pöydään, ja yksi nainen tuli ystävällisesti sanomaan mulle, että lasten pöytä on tuolla. Eikö kukaan muu kuin minä edellytä, että lapset syövät muuta kuin ranskalaisia?

[/quote]

Tähän mekin olemme törmänneet. Menimme a la carte ravintolaan ja ensin 10v-pojalle tyrkytettiin lastenlistaa. Sanoimme hänen tilaavan aikuisten listalta.  Nuori herra tilais medium- pihvin. Tarjoilija tuijotti meitä ja kysyi laitetaanko tällainen. no kyllä, poika pitää verisestä lihasta. Annoksne tultua ihmeteltiin joukolla oudon pientä lihanpalaa ja poika oli ihan hiilenä, koska pihvi oli syöty kolmena suupalana. Laskun tultua selvisikin.

Tarjoilija oli meiltä kysymättä laittanut pojalle puolikkaan annoksen-toki hintakin oli sen mukainen.  Kiitimme, maksoimme ja poistuimme hämmentyneinä...ja menimme ruokkimaan pojan seuraavaan ruokapaikkaan.

[/quote]

Minkä vuoksi ette hoitaneet asiaa ko. ravintolan tarjoilijan kanssa? Olisihan hänelle voinut sanoa, että ette tilanneet puolikasta annosta vaan koko annoksen. On aika poikkeuksellista, että vanhemmat antavat lapsen valita normaalilistalta, jos lastenlista on. Ehkä ravintolassa ajatellaan myöskin, että on huomaavaista palvelua tarjota lasten listaa ja tilanne oli ehkä tarjoilijallekin yllättävä. Opetatte siis omalle lapsellenne, että on parempi kääntää selkänsä epäkohdille, kuin puuttua niihin.

Tuon asioiden käsittelytavan lisäksi en myöskään ymmärrä sitä, että kuvitellaan, että lasten kasvatus on jotain arjen tapahtumista irrallaan olevaa: lapsi kiusaa, kun asiaan puututaan, lapsen äiti alkaa itkeä, että hän on koittanu parhaansa mukaan kasvattaa ja pitänyt lasta sylissä ja... no niinhän varmaan kaikki muutkin, mutta tuollaisessa tilanteessa mun mielestä on se todellinen mahdollisuus kasvattaa. Ei se itku tuossa auta, vaan tilanteeseen puuttuminen. Eli virheitä saa tehdä, mutta ne täytyy myös nähdä ja hoitaa anteeksi pyynnöllä ja jos on ihan aineellista vahinkoa niin rahalla tai muulla sovitulla tavalla. Ja tuohon samaan liittyen asenne, että ei varmasti meidän lapsi, vaikka todistajia olis monta ja vanhempi ei oo ollu lähelläkään. Ja kysytään lapselta "ethän sinä näin tekisi?" eli annetaan jo kysymyksessä oletusvastaus lapselle...

[/quote]

Kyllä mainitsimme asiasta maksaessamme, mutta mitä se siinä lähtiessä enää auttoi? Vastaisuudessa olemme aina erikseen maininneet, että annosta ei pidä puolittaa. Maailmaa ei voi muuttaa, mutta omia toimintatapoja voi.

[/quote]

olishan sitä voinu kysyä jo annoksen tullessa, miksi se on niin pieni

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]

Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.

[/quote]

Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.

[/quote]

Mun mielestä tässä tehdään nyt väkinäistä eroa. Kultainen keskitie on kai paras. Ihan pieni lapsi ei pysty vastaanottamaan loputonta selitystä, välillä on pakko sanoa ei tai jopa ottaa lapsi kiinni ja sanoa ei. Ei tämä kuitenkaan tarkoita arvaamatonta, aggressiivista ein huutelua milloin sattuu. Ja vaikka kieltää, voi lapsen kanssa keskustella. Ei siitä, toimitaanko aikuisen ohjeen mukaan vai ei, vaan siitä, miksi näin tulee toimia.

[/quote]

MIkä ihme on loputon selitys? Lapsi viskoo hiekkaa pois hiekkalaatikosta, otan kiinni lapsen kädestä ja näytän, että näin kaivetaan hiekkaan, näin tehdään hieno kakku. Ja tehdään kakku tai autorata tai mitä nyt tehdäänkin. Ei siinä loputtomasti selitellä eikä tarvitse selittää vaan ainoastaan näyttää, miten toimitaan tällä hiekkalaatikolla.

[/quote]

Todennäköisesti lapsi kohta heittää hiekkaa uudelleen, joten joudut taas näyttämään miten tehdään hieno hiekkakakku. Kyllä lapselle pitää selvästi sanoa mitä ei saa tehdä ja miksi. Itse sanon ettei hiekkaa saa heittää, koska se voi lentää silmään ja sitten sattuu. Kyllä yleensä yli vuoden ikäinen alkaa kiellot ymmärtämään. Mutta hiekan heittäminen. Jatkuu takuuvarmasti jos vain ohjaat tekemään hiekkakakkua..

[/quote]

Kyse oli loputtomasta selittämisestä! Eli siitä, että annetaan lapsen heitellä hiekkaa ja kerrotaan vieressä suu vaahdossa uudestaan ja uudestaan, että hiekka voi lentää silmille ja se sattuu. Ihan oikeastiko oma lapsesi tajuaa, että aha, hiekka silmissä sattuu, taidanpa tehdä kakun. Vai sittenkin niin, että jatkaa hieman viskomista, koska sinä et selittämisen sijaan halua kertoa, mitä siellä hiekkalaatikossa tehdään.

Meillä hiekan heittäminen ei jatku, kun lapselle on kerrottu, miten toimitaan oikein ja vanhempi vierellä varmistaa, että niin tapahtuu.

Korostan: kyse oli loputtomasta selittelystä, joka varmaan teillä tehoaa, mutta on kamala kuunnella hiekkalaatikon reunalla, miten äiti selittää ja selittää ja selittää ja lapsi saa jatkaa pahantekoaan siihen asti kunnes tajuaa, että aha, teen jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:47"]

erään naisen kaurapuuro-fanaattisuutta! aamupalaksi ja iltapalaksi on syötävä kaurapuuroa...

perheen koluikäinen tytär oli kerran meillä yökylässä ja aivan ihastuksissaan, kun iltapalaksi oli lämpimiä voikkareita

[/quote]

vehnäpulla on parempaa kuin kuitu?

oletko ylipainoinen ?

[/quote]

Jatkuva kaurapuuron syöminen ei ole terveellistä.

[/quote]No voi jeesus. Mikä on mielstäsi puuron maksimisaanti joka on vielä terveellistä?

[/quote]

Minulleon oikeastaan ihan sama vaikka puuroa syöttäisikin, tai terveellistä leipää ei höttöä, mutta kyllä vitamiineja ja muuta saa enemmän kun syö monipuolisesti, kasviksia on nykyään sika vähän ja viljaa joka aterialla.

Jokainen tekee miten parhaaksi näkee.Meillä on lapsilla rajat,joita lapsi kyllä yrittää rikkoa tai saa raivarin kun ei saa aina mitä tahtoo(rajoista pidetään kiinni).Olen sen verran mukavuuden haluinen,et nukumme perhepedissä koska niin nukumme parhaiten kaikki enkä jaksa kuskata lasta kymmeniä kertoja omaan sänkyyn ja hyssytellä. En myöskään potatuta liian pientä lasta saatika vauvaa,koska olen mukavuudenhaluinen en myöskään ota vaippaa liianaikaisin pois ei näin ollen tarvii pestä pissalätäköitä lattialta.Teen näin koska mul vanhemmista lapsista kokemusta.Molemmat menivät 3v helpolla omiin sänkyihin nukkumaan ja oppivat viikossa 2,5v päivä sekä yö kuivaksi kun olivat sisäistäneet asiat.Mut täytyy muistaa et lapset ja vauvat on erinlaisia mikä sopii mulle ei sovi kaikille.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:43"]Hyvä ketju meni pilalle, kun vanhemmat vetivät herneet nenään ja tulivat puolustelemaan omia valintojaan. Tuskin kukaan on viesteissään tarkoittanut, että jokin kasvatustyyli on absoluuttisen väärin jok'ikisessä tilanteessa, mutta kyllähän joitakin asioita saa ja pitääkin kummastella (esim. erilaiset odotukset tytöille ja pojille). Tietenkin lapset ovat kaikki yksilöitä ja odotukset pitää luoda sen mukaan, mutta jos taustalla on pelkkä sukupuoli, niin se on yksinkertaisesti väärin.

[/quote]

Ei mun mielestä menny ollenkaan pilalle. Tekee vaan ketjusta mielenkiintoisemman kun voi lukea näkemyksiä/kokemuksia useammasta kuin yhdestä vinkkelistä.

Sitä, että erotaan lapsen ollessa pieni, että saadaan enemmän omaa aikaa. Jotta saadaan toinen osallistumaan enemmän lastenhoitoon sillä, että lapsen voi viedä sitten viikonlopuksi sinne isälleen ja tämän on pakko lasta hoitaa. Olisiko ollut mitään sopia noita asioita lasta harkitessa tai ongelman näkyessä yhdessä? Kaveripiirissä pari tällaista äitiä. Oikeita ongelmia ei edes suhteessa ollut, tuntuu että erottiinkin ihan huvikseen -> saadaan enemmän tätä omaa aikaa vaikkapa ryyppäämiseen. Samalla viedään lapselta perhemalli ja juoksutetaan koko lapsuus isältä äidille. Vastuutonta käytöstä 30+ ikäisiltä naisilta, jostain teinisuhteista tuon vielä ymmärtäisi!

Samat naiset ovat jankuttamassa sitä, kuinka lasta on muka hyväksi viedä hoitoon jo ihan vauvana ja kinuamassa pari kuukautta vanhaa vauvaa viikonlopuksi hoitoon, jotta saadaan sitä omaa aikaa. Paskat, taka-ajatus on se, että sitten sitä omaa muksua voidaan kipata tännekin päin hoitoon niinä viikonloppuina, kun isälle ei sovi.

Lasta kasvatetaan vain karjumalla ja vittua huutamalla, että lapsen pitäisi olla hiljaa ja äitiä ei saa häiritä. Mitään ei tehdä yhdessä lapsen kanssa. Ehkä kerran viikossa käytetään uimassa, ja ollaan muka niin hyvää vanhempaa kun harrastetaankin lapsen kanssa jotain.

Turvattomia ja yksinäisiä lapsia tuossa vain saadaan aikaan, äidin itsekeskeisyyden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]

Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.

[/quote]

Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.

[/quote]

Mun mielestä tässä tehdään nyt väkinäistä eroa. Kultainen keskitie on kai paras. Ihan pieni lapsi ei pysty vastaanottamaan loputonta selitystä, välillä on pakko sanoa ei tai jopa ottaa lapsi kiinni ja sanoa ei. Ei tämä kuitenkaan tarkoita arvaamatonta, aggressiivista ein huutelua milloin sattuu. Ja vaikka kieltää, voi lapsen kanssa keskustella. Ei siitä, toimitaanko aikuisen ohjeen mukaan vai ei, vaan siitä, miksi näin tulee toimia.

[/quote]

MIkä ihme on loputon selitys? Lapsi viskoo hiekkaa pois hiekkalaatikosta, otan kiinni lapsen kädestä ja näytän, että näin kaivetaan hiekkaan, näin tehdään hieno kakku. Ja tehdään kakku tai autorata tai mitä nyt tehdäänkin. Ei siinä loputtomasti selitellä eikä tarvitse selittää vaan ainoastaan näyttää, miten toimitaan tällä hiekkalaatikolla.

[/quote]

Todennäköisesti lapsi kohta heittää hiekkaa uudelleen, joten joudut taas näyttämään miten tehdään hieno hiekkakakku. Kyllä lapselle pitää selvästi sanoa mitä ei saa tehdä ja miksi. Itse sanon ettei hiekkaa saa heittää, koska se voi lentää silmään ja sitten sattuu. Kyllä yleensä yli vuoden ikäinen alkaa kiellot ymmärtämään. Mutta hiekan heittäminen. Jatkuu takuuvarmasti jos vain ohjaat tekemään hiekkakakkua..

[/quote]

Kyse oli loputtomasta selittämisestä! Eli siitä, että annetaan lapsen heitellä hiekkaa ja kerrotaan vieressä suu vaahdossa uudestaan ja uudestaan, että hiekka voi lentää silmille ja se sattuu. Ihan oikeastiko oma lapsesi tajuaa, että aha, hiekka silmissä sattuu, taidanpa tehdä kakun. Vai sittenkin niin, että jatkaa hieman viskomista, koska sinä et selittämisen sijaan halua kertoa, mitä siellä hiekkalaatikossa tehdään.

Meillä hiekan heittäminen ei jatku, kun lapselle on kerrottu, miten toimitaan oikein ja vanhempi vierellä varmistaa, että niin tapahtuu.

Korostan: kyse oli loputtomasta selittelystä, joka varmaan teillä tehoaa, mutta on kamala kuunnella hiekkalaatikon reunalla, miten äiti selittää ja selittää ja selittää ja lapsi saa jatkaa pahantekoaan siihen asti kunnes tajuaa, että aha, teen jotain muuta.

[/quote]

Öhöm, minä siis kirjoitin ekana tuosta loputtomasta selityksestä ja kultaisesta keskitiestä. Miten ihmeessä siitä tällainen soppa syntyi? Mun alkuperäinen pointtini oli se, että ekoista viesteissä - mun mielestä - yritettiin tehdä väkinäistä eroa ja saada kuilua aikaiseksi. Eli että ois vaan ne ääripäät, joko huutaa eitä naama punaisena tai keskustella lapsen kanssa kieltämättä ikinä mitään. 

Totta on, että iällä on merkitystä. Jotkut heittää hiekkaa, koska se on hauskaa ja jotkut, koska testaavat onko äiti/isi niin vahva, että pitää säännöistä kiinni. Ja silloin erilaiset menetelmät tulevat tarpeeseen.

No itsellä tulee vähän kummasteltua tuota ruokailupuolen ulkoistamista. Että vauvalle syötetään PELKKÄÄ purkkiruokaa nelikuisesta asti ja sitten vuoden iässä siirrytäänkin PELKKIIN eineksiin ja pillimehuihin. Mamma sitten naureskelee niille hysteerikoille jotka tekee lapsen ruuat itse. Hänelle kuulemma tärkeämpää se oma aika.

Mutta kukas minä olen arvostelemaan hänen äitiyttään. Se onkin se varsinainen ihmetykseni aihe vanhemmuudessa: miksi jokainen vanhempi (ok, yleisimmin äiti) on niin hanakka hyökkäämään toisin ajattelevaa vanhempaa vastaan? Miksi toisen vanhemman tekemä valinta koetaan automaattisesti hyökkäyksenä itseä/sitä omaa valintaa vastaan?

Minä en äitiporukoissa uskalla enää avata suutani meidän ruokailu/nukkumis/kasvatus/mistä vaan asioista. Miten päin tahansa teen, aina joku loukkaantuu ja ryhtyy kotkottamaan minun olevan väärässä ja hänen tapansa olevan ainoa oikea.

Lapselle huutamista. Tai epäjohdonmukaista kohtelua. Tai epäoikeudenmukaista kohtelua suhteessa sisaruksiin. Olen ollut todistamassa ystäväni perheessä, mutta en kehdannut ojentaa äitiä, ystävääni.