Lue keskustelun säännöt.
Eri ”yhteiskuntaluokista” tulevien pariutuminen
20.07.2021 |
Joo tiedetään, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa varsinaisesti ole, mutta puhutaan vaikka taustoista sitten. Onko kellään kokemusta vahvasti työväentaustaisen ja toisaalta akateemisen pariutumisesta. Toisella suvussa ei ole ylioppilaita eikä kukaan ole käynyt yliopistoa, olleet töissä esimerkiksi tehtaissa, hoitotehtävissä ja sahoilla. Henkilö itse on pärjännyt kuitenkin hyvin ja on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja on käynyt AMK:nkin. Toisella suvussa akateemisia riittää ja toinen henkilö itsekin yliopiston käynyt. Suvussa korkeassa asemassa olevia ja myös taiteilijoita.
Mitä mahdollisia haasteita tällaiseen suhteeseen voi liittyä nimenomaan taustoihin liittyen - rakkautta löytyy puolin ja toisin? Erityisesti omakohtaiset kokemukset ko. tyyppisistä suhteista kiinnostavat.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen AMK:n käynyt insinööri (no vauva-palstan mukaanhan olen silti duunari) ja suku on muuten röi-ukkoja (ja akkoja) täynnä sekä jutut sen mukaiset. Taustan kyllä huomaa varmasti minun kanssa jutellessa. Tästä syystä en ehkä uskaltaisi yrittää mitään akateemisen naisen kanssa ja tuskinpa kelpaisinkaan.
Mikä tuo on?
Aika moni tässä keskustelussa oli sitä mieltä (minäkin), että pelkkä akateemisuus ei vielä kerro paljoakaan, koska on paljon sukunsa ensimmäisiä akateemisia ja muita "sekaverisiä" (kuten joku toinen ketjussa määritti), joilla on kokemusta sekä duunari- että keskiluokkaisesta elämänmenosta, eikä se silloin muodostu erottavaksi tekijäksi. Suurin osa on tässä mielessä keskiluokkaa.
Turhaan siis karsastat akateemisia, anna heidän päättää tai päätä itse kunkin kohdalla tapauskohtaisesti minkä verran sitä yhteistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pienviljelijän tytär ja voisin kuvailla perhetaustaa duunari/alempi keskiluokka termein. Mies taas on koulutetusta, ehkä ns. ylemmän keskiluokan perheestä. Olen opiskelun ja hyvän työpaikan avulla "kiipinyt" itse tavalliseksi keskiluokkaiseksi, mutta takaraivossa on aina säästeliäästi eläminen.
Olemme tulleet aina hyvin juttuun ristiin sukulaisten kanssa, sekä vanhempamme keskenään. Miehestä en juuri huomaa luokkaeroa itseeni, paitsi ehkä huolettomampi kulutus. Miehen äiti taas on mielestäni välillä aika snobi, mutta en tätä koskaan miehelle sanoisi. Anoppi on kuitenkin mukava minulle.
Joskus minua ärsyttää, jos mies vaikka ihmettelee, etten lapsena käynyt ikinä ulkomailla tai ravintolassa syömässä. "Täytyyhän lapsen oppia, kuinka ravintolassa käyttäydytään." Juu niin varmaan, mutta jos sellaiseen ei ole ollut ikinä varaa. Tällaisia pieniä asioita huomaan, miten mies ehkä ihmettelee perheeni tapoja. Jos vaikka joulupöydässä on kympin punkku kolmenkympin punkun sijaan.
Miehen puolesta taas häntä saattaa ärsyttää, miksi haluan pitää autona vanhaa romua, vaikka parempaankin olisi varaa. Onneksi meillä on kaksi autoa, mies saa itse maksella komeemmasta menopelistään.
Rahan määrä ei aina korreloi koulutustasoon. Matalammin koulutettu voi sopivalla alalla onnistua hankkimaan mukavan toimeentulon jo varsin nuorena, ja akateemisella olla kitkuttamista pätkätutkijana. Siihen, mihin rahaa käytetään ja mitä nähdään tärkeäksi rahankäyttökohteeksi, taas vaikuttaa myös perheen kulttuuri ja asenteet, jotka kytkeytyvät varsin vahvasti yhteiskuntaluokkataustaan. On monia perheitä, joilla ei ole varaa käydä ravintolassa syömässä perheenä, mutta on myös monia perheitä, joiden mielestä ravintolaetiketin opettaminen lapsille ei ole tärkeä asia, vaikka sinänsä rahaa siihen olisikin. Ei se ketjuravintolalounas kahdelle aikuiselle ja lastenannokset lapsille nyt NIIN kalliiksi tule, että olisi pelkästään jonkun yhden prosentin eliitin puuhaa. Mutta ravintolassa käyminen ei ole välttämättä kuulunut koskaan perheen kulttuuriin.
Yhteiskuntaluokka näkyy hyvin vahvasti myös lasten harrastuksissa. Heikosti kouluttautuneiden perheissä lapset eivät harrasta mitään. Eivät edes vaikka sossu sen maksaisi. Ei ole sellaista kulttuuria, että katsottaisiin lasten harrastuksia tärkeiksi, ei nähdä niiden merkitystä esim. sosialisoivina asioina. Mitä vahvemmin keskiluokkainen tai ylemmän keskiluokan perhe, sitä varmemmin harrastuksia löytyy ja niihin panostetaan hyvin vahvasti.
Kyllä vähävaraisten ja sryjäytyneidenkin perheissä varmasti haluttaisiin lapsille hyvää, ainakin periaatteen tasolla. Olen lukenut, että vähävaraisuus vaikuttaa erittäin voimakkaasti ihmisen henkisiin voimavaroihin. Siis jo pelkästään se, että rahaa on vähän. Jos muita ongelmia on lisäksi, sitten vielä enemmän riittää henkistä resurssia ja panostusta lapsiin, vaikka periaatteellista tahtoa olisi.
En kannata sitä että vähävaraisista, duunareista tai muistakaan yhteiskuntaluokista luotaisiin arvottavia luokituksia, koska ihminen on kuitenkin aina olennainen. On vähävaraisia, jotka hoitavat ja kasvattavat lapsensa paremmin kuin hyvin ja sitten taas varakkaita tai keskiluokkaisia, joiden lapset elävät miten vain taitavat vanhempien ongelmien keskellä.
Yhteiskuntaluokkaa ei pidä ymmärtää arvottavana käsitteenä. Siihen sitä ei ole tarkoitettu. Silti voi tarkastella eroavaisuuksia yleisellä tasolla, ja eroja voi tietysti käsitellä arvottavasta näkökulmasta kuten nyt vaikka lasten harrastuksiin panostaminen. Minusta sekin on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä voivathan ne pelit, vehkeet ja valmentajatkin muodostua lapselle taakaksi.
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Ap:n tapauksessahan kyse oli taustasta ylipäätään, ei vaan siitä että suhteessa toisella on akateeminen ja toisella amk-tutkinto. Toisen suku oli selvästi ylempää keskiluokkaa, toisen duunareita. Kyllä näillä voi olla merkitystä arvoihin, elämäntapoihin, tottumuksiin, makuun jne. Mutta voi suhde toimia eroista huolimatta.
Sukulaisissa on isän puolella maan läheisten ammattien tekijöitä niin pitkälle kun muisti riittää. Äitini on myös aika vaatimattomista oloista mutta kävi aikuislukion kautta yo-tutkinnon. Tämä ei varsinaisesti innoittanut minua mitenkään hakemaan korkeakouluihin, pienellä kylällä ei vain yksinkertaisesti ollut muita vaihtoehtoja. Ammattikoulussa mahdollisuus suorittaa muutama simppeli perustutkinto, joille ei kuitenkaan suurempia työnantajia. Siis lukioon ja yo-tutkinto.
Osittain isän vaikutuksesta hakeuduin ammattikorkeakoulun puolella metsätalouteen. Kyyti on ollut valmistumisen jälkeen kylmää useamman vuoden, pätkätöitä ja hanttihommia ennen kuin lohkeni ns. oman alan hommia. Tarvittavaa suhdeverkostoa ei ollut nimeksikään mitä tarvittaisiin nykyään ns. näillä spesiaalialoilla työllistyäkseen. Isäni entinen työnantaja taisi katsoa vain nokanvartta pitkin että tuommoinen työläisen poika ja vielä osittain isänsä alalla.
Onneksi kaupungeissa ei jyvitellä sukutaustaa.
Kummallisinta on ollut kuitenkin isän entisen puolison käytös (äitipuoli, ei äiti) ja samaten isäni sisarusten reaktiot. Aivan kuin olisivat suuttuneet, tutkinnon valmistujaisia suunniteltiin heidänkin aikataulunsa huomioiden ja eivät silti tulleet koko juhliin. Jälkeenpäin kahden kesken nimellinen onnittelulahja melkeinpä olankohautuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Minä ainakin. Millä mittarilla AMK olisi parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Minä ainakin. Millä mittarilla AMK olisi parempi?
Vaativampi. Alakohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On omakohtaista kokemusta. Minä olen juuri siitä ns. alemmasta sosiaaliluokasta, Pohjois-Suomesta yksinhuoltaja perheestä. Rahaa ei juurikaan ollut eikä edelleenkään ole vanhemmillani. Silti hyvä lapsuus. Mieheni taas on hienosta suomenruotsalaissuvusta. Olen koittanut pyristellä pois tästä meidän suvun kouluttamattomuudesta ja siinä onnistunutkin.
Tienaamme aviomieheni kanssa saman verran. Meillä sama koulutus ja ammatti. Meillä on omat rahat. Konkreettiset erot näkyvät etenkin lapsuudesta puhettaessa. Meillä ei ollut rahaa, sen sijaan mieheni juhli jo lapsena rapujuhlissa puettuna vimpan päälle, oli tiivis suku ja yhteisö. Kaikki suomenruotsalaiset toistensa kavereita. Ovat edelleen. Kaiku oli ihanaa ja turvallista.
Ero näkyy myös ajattelutavoissa. Varmaan myös persoonalla vaikutusta, mutta minä pystyn meistä paremmin ymmärtään ihmisiä joiden elämä on heittänyt häränpyllyä, joita kellä on mielenterveysongelmia, työttömyyttä ym.
Sukumme tulee hyvin toimeen, harvoin kohtaavat. Miestäni odottaa valtava perintö, minun ei taas odota suvultani perintöä.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta omat kommentit.
Luokkia on.
Puolisoni on sukunsa ensimmäinen yliopistosta valmistunut. Eikä ylioppilaitakaan juuri ole. Puolisoni on yliopistolla töissä.
Omassa suvussa kaikki ylioppilaita, tohtoreita kohta kolmannessa polvessa. Varallisuutta myös on hieman.
Miten näkyy? Omassa elämässä ei juuri mitenkään. Mutta siinä näkyy kun eri sukujen puolelta pidetään juhlia. Sana rapujuhla tarkoittaa pikkaisen eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Minä ainakin. Millä mittarilla AMK olisi parempi?
Vaativampi. Alakohtaisesti.
Yliopisto on aina amk:ia vaativampi. Sä vertaat omenia ja appelsiineja, kun vertaat sellaisia aloja toisiinsa, joilla on ihan eri tutkimusmetodit käytössä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta omat kommentit.
Luokkia on.
Puolisoni on sukunsa ensimmäinen yliopistosta valmistunut. Eikä ylioppilaitakaan juuri ole. Puolisoni on yliopistolla töissä.
Omassa suvussa kaikki ylioppilaita, tohtoreita kohta kolmannessa polvessa. Varallisuutta myös on hieman.
Miten näkyy? Omassa elämässä ei juuri mitenkään. Mutta siinä näkyy kun eri sukujen puolelta pidetään juhlia. Sana rapujuhla tarkoittaa pikkaisen eri asiaa.
Yksi asia vielä lisää Rapujuhlien päälle. Omaisuuden kartuttaminen ja siirtäminen sukupolvelta toiselle.
Toinen suku ostaa heti jos saa rahaa jotain härveleitä, moottorivene, auto vaihtoon, uusi pyörä, uusi tekkkari….
Toinen suku pistää rahaa osakkeisiin ja rahastoihin. Umpirikas suvun pää ajelee vuoden 2001 Volvolla, mutta yleensä fillarilla ja junalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on hyvin harva perhe jossa akateemisia esim kuudessa sukupolvessa. Sukutaustoja jos aletaan tutkimaan ns oikeasti luokkahistoriaa tutkien, jo - nen päätteinen sukunimi paljastaa rahvaan taustan oli vanhemmat mitä tohtoreita tahansa. Suomen yhteiskuntaluokat ovat hyvin häilyvät ja vaihtuvissa yhdenkin sukupolven aikana - perustuen siis täysin koulutukseen mikä ilmainen ja avoin kaikille. Ihmisillä on selkeästi todella vahva sisäsyntyinen tarve luokitteluun tässäkin tapauksessa, kun yhteiskuntaluokkien eroja täytyy luoda tyhjästä vaikka sitten niillä kaikille ilmaisilla tutkinnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Ap:n tapauksessahan kyse oli taustasta ylipäätään, ei vaan siitä että suhteessa toisella on akateeminen ja toisella amk-tutkinto. Toisen suku oli selvästi ylempää keskiluokkaa, toisen duunareita. Kyllä näillä voi olla merkitystä arvoihin, elämäntapoihin, tottumuksiin, makuun jne. Mutta voi suhde toimia eroista huolimatta.
Niin akateemisesta perheestä tuskin tulee amk:ta. Sen sijaan hyväpäinen duunarivesa ei ehkä kykene näkemään itseään akateemisena ja valitsee siksi sen amk:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Minä ainakin. Millä mittarilla AMK olisi parempi?
Vaativampi. Alakohtaisesti.
Yliopisto on aina amk:ia vaativampi. Sä vertaat omenia ja appelsiineja, kun vertaat sellaisia aloja toisiinsa, joilla on ihan eri tutkimusmetodit käytössä.
Yliopistolla löytyy myös helppoja höpöhöpö-aloja. Pelkkä yliopisto ei tarkoita vaativuutta.
Hei, kiitos kysymyksestä. Minunkin mielestäni eroja on, halusimme tai emme. Toki ihmisen luonne ja elämänasenne vaikuttaa myös. Miehen puolelta toitotetaan aina työtä, työtä ja työtä ja ylpeillään niillä sukulaisilla joilla korkeampi koulutus. Sitten kuitenkin on alkoholismia ja muuta epämääräistä. Telkkarista katsotaan tosi-tv soopaa tai Suomi-draamaa missä joku aina humalassa, rööki huulessa ja pylly paljaana kun on NIIN HYVÄT näyttelijät. Päivätyö pitää olla ja omistusasunto, muu ei käy. Ja totta kai Suomi on maailman paras paikka elää, kokemuksen syvällä rintaäänellä haukutaan muut kansallisuudet. Hampaat irvessä raadettava se pakollinen 37,5h jotta pääsee (taas kerran) viikonlopun viettoon ja saa sen hikisen neljän viikon kesäloman ja kerryttää eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Ap:n tapauksessahan kyse oli taustasta ylipäätään, ei vaan siitä että suhteessa toisella on akateeminen ja toisella amk-tutkinto. Toisen suku oli selvästi ylempää keskiluokkaa, toisen duunareita. Kyllä näillä voi olla merkitystä arvoihin, elämäntapoihin, tottumuksiin, makuun jne. Mutta voi suhde toimia eroista huolimatta.
Niin akateemisesta perheestä tuskin tulee amk:ta. Sen sijaan hyväpäinen duunarivesa ei ehkä kykene näkemään itseään akateemisena ja valitsee siksi sen amk:n.
Siis miksi ei tulisi? Tuttavapiirissäni ainakin menee ihan ristiin rastiin. Hakukohde valitaan kiinnostuksen kohteiden, ei akateemisuuden perusteella. En ole ikinä ajatellut että yliopisto-opinnoissani olisi jotain hienoa. Kiinnostamani ala nyt vaan sattui sitä vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
<strong>röi-ukkoja</strong>[/quote kirjoitti:
Mikä tuo on?
Elokuvissa Uuno Turhapuro ei muistanut miten "työ" lausutaan, joten hän sanoi menevänsä "röihin". Röi-ukosta on sittemmin tullut humoristinen ilmaus työmiehelle/työläiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Ap:n tapauksessahan kyse oli taustasta ylipäätään, ei vaan siitä että suhteessa toisella on akateeminen ja toisella amk-tutkinto. Toisen suku oli selvästi ylempää keskiluokkaa, toisen duunareita. Kyllä näillä voi olla merkitystä arvoihin, elämäntapoihin, tottumuksiin, makuun jne. Mutta voi suhde toimia eroista huolimatta.
Niin akateemisesta perheestä tuskin tulee amk:ta. Sen sijaan hyväpäinen duunarivesa ei ehkä kykene näkemään itseään akateemisena ja valitsee siksi sen amk:n.
Siis miksi ei tulisi? Tuttavapiirissäni ainakin menee ihan ristiin rastiin. Hakukohde valitaan kiinnostuksen kohteiden, ei akateemisuuden perusteella. En ole ikinä ajatellut että yliopisto-opinnoissani olisi jotain hienoa. Kiinnostamani ala nyt vaan sattui sitä vaatimaan.
Niin mitäpä yhteiskuntatiede tietäisi verrattuna mutuun. Pointti on se, että on ihan tunnustettu tosiseikka, että työväenluokasta, jossa ei ole opiskelun kulttuuria ei hyvälläkään päällä hakeuduta yliopistoihin, koska ei ole mitään tarttumapintaa niihin. Ei kyetä näkemään itseä vaikkapa lääkärinä. Mennään sitten maksimissaan amk:hon lukemaan sairaanhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AMK / akateeminen jakoa. Esim. kuka arvostaa yliopiston humanistia enemmän kuin AMK-insinööriä? Enemmän vaikuttaa ala, kuin onko koulu yliopisto vai AMK. Luovilla aloilla esim. AMK on usein parempi koulutus.
Ap:n tapauksessahan kyse oli taustasta ylipäätään, ei vaan siitä että suhteessa toisella on akateeminen ja toisella amk-tutkinto. Toisen suku oli selvästi ylempää keskiluokkaa, toisen duunareita. Kyllä näillä voi olla merkitystä arvoihin, elämäntapoihin, tottumuksiin, makuun jne. Mutta voi suhde toimia eroista huolimatta.
Niin akateemisesta perheestä tuskin tulee amk:ta. Sen sijaan hyväpäinen duunarivesa ei ehkä kykene näkemään itseään akateemisena ja valitsee siksi sen amk:n.
Siis miksi ei tulisi? Tuttavapiirissäni ainakin menee ihan ristiin rastiin. Hakukohde valitaan kiinnostuksen kohteiden, ei akateemisuuden perusteella. En ole ikinä ajatellut että yliopisto-opinnoissani olisi jotain hienoa. Kiinnostamani ala nyt vaan sattui sitä vaatimaan.
Niin mitäpä yhteiskuntatiede tietäisi verrattuna mutuun. Pointti on se, että on ihan tunnustettu tosiseikka, että työväenluokasta, jossa ei ole opiskelun kulttuuria ei hyvälläkään päällä hakeuduta yliopistoihin, koska ei ole mitään tarttumapintaa niihin. Ei kyetä näkemään itseä vaikkapa lääkärinä. Mennään sitten maksimissaan amk:hon lukemaan sairaanhoitajaksi.
Korrelaatiota on tottakai. Mutta sinun kommenttisi liioittelevat, kuin kyseessä olisi harvinainen ilmiö kun esimerkiksi akateemisen perheen lapsi menee amk:hon. Sana "tuskin" viittaa tällaiseen.
Yhteiskuntaluokka näkyy hyvin vahvasti myös lasten harrastuksissa. Heikosti kouluttautuneiden perheissä lapset eivät harrasta mitään. Eivät edes vaikka sossu sen maksaisi. Ei ole sellaista kulttuuria, että katsottaisiin lasten harrastuksia tärkeiksi, ei nähdä niiden merkitystä esim. sosialisoivina asioina. Mitä vahvemmin keskiluokkainen tai ylemmän keskiluokan perhe, sitä varmemmin harrastuksia löytyy ja niihin panostetaan hyvin vahvasti.