Lue keskustelun säännöt.
Lapseni saa todella pientä viikkorahaa verrattuna miehen ja hänen eksänsä lapsiin, omani on tästä surullinen
20.07.2021 |
Oma lapseni on siis edellisestä liitosta ja nyt 10-vuotias. Minulla ei ole varaa maksaa kuin 10€:n viikkoraha ja mies ei tähän aio pyynnöstä huolimatta osallistua vaan laittaa rahaa ainoastaan omiin lapsiinsa.
Hänen tytöt 12- ja 14v saavat 50€ viikossa ja lisäksi heille ostetaan vaatteet, meikit, hygieniatuotteet, tietty ruuat. Oma lapsi on tästä harmissaan kun 10€ "ei riitä mihinkään" Lisäksi sekin on kuulemma tylsää kun reissuille otamme aina omat eväät ja nämä toiset pääsevät hampurilaispaikkoihin tai pizzeriaan syömään.
Miten lievitän lapsen mielipahaa?
Kommentit (65)
Minusta lasten elintason ei pidä laskea, vaikka isä tai äiti löytäisikin uuden kumppanin. Jos isommat lapset olivat siis jo tottuneet isompaan viikkorahaan kuin sinun lapsesi, olisi heitä kohtaan väärin, jos heidänkin pitäisi saada isältään vain 10€ viikossa. Toinen ongelma on, että vaikka lasten isä tällaiseen päätyisikin, lasten äiti saattaa antaa lapsilleen viikkorahaa siten, että se olisi silti suurempi kuin sinun lapsesi viikkoraha. Vaatteiden, meikkien yms ostaminen omilla teineilleen on ihan normaalia. Oma lapsesi ei kaiketi vielä meikkaa, mutta muutaman vuoden päästä sinäkin ostat lapsellesi meikkejä. Ja tuskin sinun lapsesi alastikaan kulkee eli ostat hänelle vaatteita.
Miten lievittäisit lapsesi mielipahaa? Olemalla realisti ja kertomalla, että kahdella muulla tytöllä on varakkaammat vanhemmat kuin sinun lapsellasi. Kuten joku jo kirjoittikin, myös lapsesi kavereilla saattaa olla nyt tai tulevaisuudessa erilainen elintaso kuin sinun lapsellasi. Sekin on asia, joka lapsesi on vain hyväksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten elintason ei pidä laskea, vaikka isä tai äiti löytäisikin uuden kumppanin. Jos isommat lapset olivat siis jo tottuneet isompaan viikkorahaan kuin sinun lapsesi, olisi heitä kohtaan väärin, jos heidänkin pitäisi saada isältään vain 10€ viikossa. Toinen ongelma on, että vaikka lasten isä tällaiseen päätyisikin, lasten äiti saattaa antaa lapsilleen viikkorahaa siten, että se olisi silti suurempi kuin sinun lapsesi viikkoraha. Vaatteiden, meikkien yms ostaminen omilla teineilleen on ihan normaalia. Oma lapsesi ei kaiketi vielä meikkaa, mutta muutaman vuoden päästä sinäkin ostat lapsellesi meikkejä. Ja tuskin sinun lapsesi alastikaan kulkee eli ostat hänelle vaatteita.
Miten lievittäisit lapsesi mielipahaa? Olemalla realisti ja kertomalla, että kahdella muulla tytöllä on varakkaammat vanhemmat kuin sinun lapsellasi. Kuten joku jo kirjoittikin, myös lapsesi kavereilla saattaa olla nyt tai tulevaisuudessa erilainen elintaso kuin sinun lapsellasi. Sekin on asia, joka lapsesi on vain hyväksyttävä.
Toisaalta olisiko tällaisessa tilanteessa järkevää asua "perheenä"? Ketjun aloittajan teksti on kyllä selvästi keksitty. Mutta noin yleisesti ajateltuna, mikä pointti tuollaisessa uusperheessä on? En tarkoita, että uuden kumppanin täytyisi maksaa toisen lapsen kulut, mutta koska varallisuuserot uusperheessä ovat monelle ongelma, en oikeasti ymmärrä, miksi sellaisessa tilanteessa täytyy niitä uusperheitä perustaa ollenkaan. Jos lapset ovat jo teinejä, vaikuttaa siltä ettei itsekään olla enää kovin nuoria, eli yhteistä lasta tuskin on suunnitteilla. Ja kun lapset kerran ovat jo teinejä, niin eikö voisi seurustella ja muuttaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Teinien kohdallahan se tapahtuu vain muutamien vuosien kuluttua. Tuntuu, että noista uusperheen rahoista ja kokoonpanon sisäisistä erilaisista elintasoista tulee niin paljon ongelmia ja käytännönpulmia (esim. jos ollaan menossa ravintolaan syömään, niin jääkö ulkopuolelle odottamaan vain köyhemmän osapuolen lapsi, eli maksaako varakkaampi aikuinen kumppaninsa osuuden, vai meneekö se sitten niin että varakkaampi osapuoli syö lapsineen ravintolassa ja köyhempi menee oman lapsensa kanssa ostamaan kaupasta halvat eväät ja odottelee sitten jossain, että toiset saavat ravintola-annoksensa syötyä), että ainakaan itse en jaksaisi käyttää elämääni tuollaisten jatkuvien ongelmien ratkomiseen.
Nuo isommathan on teinejä. Loogisesti he saa enemmän.
En käsitä miten täällä käsketään mennä parempi palkkaiseen työhön,tai vaan sietämään eriarvoista kohtelua. Yhteisessä kodissa!
Jos talous on yhteinen,tulee kaikkia lapsia kohdella tasapuolisesti ainakin mitä ruokaan ja reissuihin tulee. Viikkorahaa voi antaa ikätason mukaan. Itse en katselisi hetkeäkään miestä,joka selkeästi erottelee lapset noin. Mutta provohan tämä tarina taitaa silti olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten elintason ei pidä laskea, vaikka isä tai äiti löytäisikin uuden kumppanin. Jos isommat lapset olivat siis jo tottuneet isompaan viikkorahaan kuin sinun lapsesi, olisi heitä kohtaan väärin, jos heidänkin pitäisi saada isältään vain 10€ viikossa. Toinen ongelma on, että vaikka lasten isä tällaiseen päätyisikin, lasten äiti saattaa antaa lapsilleen viikkorahaa siten, että se olisi silti suurempi kuin sinun lapsesi viikkoraha. Vaatteiden, meikkien yms ostaminen omilla teineilleen on ihan normaalia. Oma lapsesi ei kaiketi vielä meikkaa, mutta muutaman vuoden päästä sinäkin ostat lapsellesi meikkejä. Ja tuskin sinun lapsesi alastikaan kulkee eli ostat hänelle vaatteita.
Miten lievittäisit lapsesi mielipahaa? Olemalla realisti ja kertomalla, että kahdella muulla tytöllä on varakkaammat vanhemmat kuin sinun lapsellasi. Kuten joku jo kirjoittikin, myös lapsesi kavereilla saattaa olla nyt tai tulevaisuudessa erilainen elintaso kuin sinun lapsellasi. Sekin on asia, joka lapsesi on vain hyväksyttävä.
Toisaalta olisiko tällaisessa tilanteessa järkevää asua "perheenä"? Ketjun aloittajan teksti on kyllä selvästi keksitty. Mutta noin yleisesti ajateltuna, mikä pointti tuollaisessa uusperheessä on? En tarkoita, että uuden kumppanin täytyisi maksaa toisen lapsen kulut, mutta koska varallisuuserot uusperheessä ovat monelle ongelma, en oikeasti ymmärrä, miksi sellaisessa tilanteessa täytyy niitä uusperheitä perustaa ollenkaan. Jos lapset ovat jo teinejä, vaikuttaa siltä ettei itsekään olla enää kovin nuoria, eli yhteistä lasta tuskin on suunnitteilla. Ja kun lapset kerran ovat jo teinejä, niin eikö voisi seurustella ja muuttaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Teinien kohdallahan se tapahtuu vain muutamien vuosien kuluttua. Tuntuu, että noista uusperheen rahoista ja kokoonpanon sisäisistä erilaisista elintasoista tulee niin paljon ongelmia ja käytännönpulmia (esim. jos ollaan menossa ravintolaan syömään, niin jääkö ulkopuolelle odottamaan vain köyhemmän osapuolen lapsi, eli maksaako varakkaampi aikuinen kumppaninsa osuuden, vai meneekö se sitten niin että varakkaampi osapuoli syö lapsineen ravintolassa ja köyhempi menee oman lapsensa kanssa ostamaan kaupasta halvat eväät ja odottelee sitten jossain, että toiset saavat ravintola-annoksensa syötyä), että ainakaan itse en jaksaisi käyttää elämääni tuollaisten jatkuvien ongelmien ratkomiseen.
Aloituksesta ei kyllä edes selvinnyt, asuuko ap lapsensa kanssa samassa asunnossa kuin mies. Ei myöskään selvinnyt, asuvatko miehen lapsetkin siellä vai onko mies kenties etävanhempi. Olen samaa mieltä, että ei ole kovin järkevää muuttaa saman katon alle, jos tuloerot on merkittävät. Eikä silloinkaan, vaikka ap:n ja miehen tuloerot eivät olisikaan suuret, mutta miehen exällä paljon suuremmat tulot. Kun tähän yhtälöön lisää vielä lasten isovanhemmat, sedät ja tädit sekä kummit, voi - siitäkin huolimatta, että miehen ja naisen tulot olisivat suunnilleen samaa tasoa - lapset ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa. Mutta eriarvoisuus ei ole mikään ongelma silloin, kun kyse ei ole sisaruksista tai sisaruspuolista. Eihän lapsella ole kaikkien kavereidensakaan kanssa sama elintaso.
Uskon aloituksen olevan provo, koska miksi ihmeessä ap ottaisi omat eväät itselleen ja lapselleen, kun muut menevät ravintolaan syömään. Syövätkö he eväitään jossain puistonpenkillä istuen? Ravintolaanhan ei omia eväitä voi ottaa mukaan. Tarkoitan, että miksi ihmeessä edes lähtevät mukaan?
Mikäli ap ja mies asuvat yhdessä, ei ole voinut tulla yllätyksenä, mitä kaikkea isommilla tytöillä on. Elleivät sitten ole lyöneet hynttyitä yhteen hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemmeko aikamatkanneet 1800-luvulle, jolloin huutolaislapselle heitettiin sianruokaa jonnekin pirtin nurkkaan olkipatjalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten elintason ei pidä laskea, vaikka isä tai äiti löytäisikin uuden kumppanin. Jos isommat lapset olivat siis jo tottuneet isompaan viikkorahaan kuin sinun lapsesi, olisi heitä kohtaan väärin, jos heidänkin pitäisi saada isältään vain 10€ viikossa. Toinen ongelma on, että vaikka lasten isä tällaiseen päätyisikin, lasten äiti saattaa antaa lapsilleen viikkorahaa siten, että se olisi silti suurempi kuin sinun lapsesi viikkoraha. Vaatteiden, meikkien yms ostaminen omilla teineilleen on ihan normaalia. Oma lapsesi ei kaiketi vielä meikkaa, mutta muutaman vuoden päästä sinäkin ostat lapsellesi meikkejä. Ja tuskin sinun lapsesi alastikaan kulkee eli ostat hänelle vaatteita.
Miten lievittäisit lapsesi mielipahaa? Olemalla realisti ja kertomalla, että kahdella muulla tytöllä on varakkaammat vanhemmat kuin sinun lapsellasi. Kuten joku jo kirjoittikin, myös lapsesi kavereilla saattaa olla nyt tai tulevaisuudessa erilainen elintaso kuin sinun lapsellasi. Sekin on asia, joka lapsesi on vain hyväksyttävä.
Toisaalta olisiko tällaisessa tilanteessa järkevää asua "perheenä"? Ketjun aloittajan teksti on kyllä selvästi keksitty. Mutta noin yleisesti ajateltuna, mikä pointti tuollaisessa uusperheessä on? En tarkoita, että uuden kumppanin täytyisi maksaa toisen lapsen kulut, mutta koska varallisuuserot uusperheessä ovat monelle ongelma, en oikeasti ymmärrä, miksi sellaisessa tilanteessa täytyy niitä uusperheitä perustaa ollenkaan. Jos lapset ovat jo teinejä, vaikuttaa siltä ettei itsekään olla enää kovin nuoria, eli yhteistä lasta tuskin on suunnitteilla. Ja kun lapset kerran ovat jo teinejä, niin eikö voisi seurustella ja muuttaa yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Teinien kohdallahan se tapahtuu vain muutamien vuosien kuluttua. Tuntuu, että noista uusperheen rahoista ja kokoonpanon sisäisistä erilaisista elintasoista tulee niin paljon ongelmia ja käytännönpulmia (esim. jos ollaan menossa ravintolaan syömään, niin jääkö ulkopuolelle odottamaan vain köyhemmän osapuolen lapsi, eli maksaako varakkaampi aikuinen kumppaninsa osuuden, vai meneekö se sitten niin että varakkaampi osapuoli syö lapsineen ravintolassa ja köyhempi menee oman lapsensa kanssa ostamaan kaupasta halvat eväät ja odottelee sitten jossain, että toiset saavat ravintola-annoksensa syötyä), että ainakaan itse en jaksaisi käyttää elämääni tuollaisten jatkuvien ongelmien ratkomiseen.
Aloituksesta ei kyllä edes selvinnyt, asuuko ap lapsensa kanssa samassa asunnossa kuin mies. Ei myöskään selvinnyt, asuvatko miehen lapsetkin siellä vai onko mies kenties etävanhempi. Olen samaa mieltä, että ei ole kovin järkevää muuttaa saman katon alle, jos tuloerot on merkittävät. Eikä silloinkaan, vaikka ap:n ja miehen tuloerot eivät olisikaan suuret, mutta miehen exällä paljon suuremmat tulot. Kun tähän yhtälöön lisää vielä lasten isovanhemmat, sedät ja tädit sekä kummit, voi - siitäkin huolimatta, että miehen ja naisen tulot olisivat suunnilleen samaa tasoa - lapset ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa. Mutta eriarvoisuus ei ole mikään ongelma silloin, kun kyse ei ole sisaruksista tai sisaruspuolista. Eihän lapsella ole kaikkien kavereidensakaan kanssa sama elintaso.
Uskon aloituksen olevan provo, koska miksi ihmeessä ap ottaisi omat eväät itselleen ja lapselleen, kun muut menevät ravintolaan syömään. Syövätkö he eväitään jossain puistonpenkillä istuen? Ravintolaanhan ei omia eväitä voi ottaa mukaan. Tarkoitan, että miksi ihmeessä edes lähtevät mukaan?
Mikäli ap ja mies asuvat yhdessä, ei ole voinut tulla yllätyksenä, mitä kaikkea isommilla tytöillä on. Elleivät sitten ole lyöneet hynttyitä yhteen hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen.
Lisään tähän vielä, että aloituksesta ei myöskään selvinnyt, ovatko nämä reissut siis sellaisia, joissa on ap, ap:n lapsi, mies ja miehen lapset. Eli yhteisiä reissuja. Vai onko kyse sellaisista reissuista, joita ap tekee oman lapsensa kanssa ja mies taas omien lastensa kanssa. Vai kenties sellaisia, joita miehen lapset tekevät äitinsä kanssa. Jos yhteisiä reissuja, minusta ap voi oikein hyvin sanoa miehelle, että ei halua lähteä mukaan reissuille, joissa mies lapsineen menee ravintolaan syömään, vaikka hekin voisivat ihan hyvin niillä kerroilla syödä eväitä. Sitä tietenkään ap ei voi mitenkään estää, jos mies reissaa lastensa kanssa tai lapset äitinsä tai jonkun sukulaisen kanssa ja silloin käyvät ravintoloissa syömässä.
Mulla ei ole uusperhettä, mutta exälläni on. Heilläkään ei kuitenkaan yhteisiä lapsia. Exä reissasi esim ulkomaille kahdestaan oman lapsensa kanssa. Uudella kumppanilla (3 lasta) ei ollut varaa maksaa ulkomaanmatkoja. Ja lapseni pääsi erilaisille reissuille isänsä lisäksi myös mun kanssani ja isovanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länsimaissa kaikilla ei ole sama elintaso, kommunismissa oli kaikilla yhtä huono.
Missä yhteydessä lapsesi sai tietää miehen lasten viikkorahan suuruuden? Sinäkö kerroit?
Et tainnut miettiä tarinaasi kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi on sun lapsi, ei sun miehen (joka ei ole lapsen isä) tartte sille mitään antaa paitsi jos itse haluaa. Jos ei kelpaa niin sitten sun tarttee varmaan erota.
No, olen samaa mieltä siitä, että kukin saa viikkorahansa omilta vanhemmiltaan.
Pidän kumminkin aika outona sitä, että jos ap uuden perheensä kanssa matkustelee, matkalla hän ja lapsensa nuukailevat eväsleipien kanssa kun mies menee omiensa kanssa pitsalle.
Semmoinen ei vetele. Kun tehdään perheenä asioita, TEHDÄÄN perheenä asioita eli syödään yhdessä.
Jos ei ole varaa kaikkien lähteä, ei mennä.
Tuohan on ihan samaa kuin että perheessä pienituloisempi - on se sitten äiti tai kuten meillä isä - jätettäisiin ravintolan ulkopuolelle odottamaan, kun muut menevät syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka aikuinen olenkin niin itselläni ainakin palaisi hermo kahteen teiniin joille kustannetaan kaikki maan ja taivaan väliltä. Minkälaiset mahtaa olla elämänarvot isällä ja tyttärillä? Kun siis jos oikeasti oltaisiin fiksuja ja varakkaita niin rahaa riittäisi a) jaettavaksi koko perheelle ja b) se käytettäisiin muuhun kun krääsään ja rasvaiseen pikaruokaan. Itse ainakin tekisin mieluummin ne eväsleivät ja söisin sitten harvemmin kivassa ravintolassa maistuvaa ruokaa. Toki tätä voi olla vähän haastavaa selittää omalle lapselle.
Sori, mutta alkoi oikeasti ärsyttää esimerkin isukki ja teinit :(
Meillä exä on aina ollut se huonotuloisempi jopa keskituloisena, minulla on mukava palkka. Maksan kahden teinin elämän kaikenlaisine ylimääräisine hankintoineen, mutta ei käy edes mielessä, että maksaisin myös koko exän uusperheen elämän. Miksi ihmeessä tekisin niin tai miksi minun lasteni pitäisi maksaa isänsä uuden puolison lasten kulut? Lasteni rahoja ei ole tarkoitettu jaettavaksi isän uudelle perheelle. Lisäksi voin vakuuttaa, että läheskään jokainen hampurilainen ei ole rasvaista pikaruokaa, mutta sitähän sinun on pienituloisena mahdotonta ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut uusperheessä, isä jäi leskeksi, kun olin 7v ja veli 9v. Saimme pari vuotta myöhemmin äitipuolen ja sisarpuolen, joka oli veljeä 4 vuotta vanhempi.
Muistan sen pettymyksen ja vihan, kun isoäiti (äidinäiti) antoi minulle ja veljelle molemmille 100 markkaa (nykyrahassa vähän yli 40 e), kun olimme menossa Linnanmäelle. Rahalla oli tarkoitus maksaa sisäänpääsy ja laiteliput sekä ostaa herkkuja. Toisin kävi, rahat jaettiin koko perheen kesken, ne ylimääräiset herkut ja narunvedot jäivät saamatta, koska "me olemme perhe, meillä ei ole omaa rahaa".
Vierailija kirjoitti:
Hankit työn, jossa on parempi palkka. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että elät lapsesi kanssa kahden, jos perheen yhteisillä lomamatkoillakaan ette pysty syömään perheenä saman pöydän ääressä.
Eroa! Jos et ole tietoinen edes mitkä, elatusavun ehdot puolisollasi on ex-vaimolle lapsista?Jospa siellä on määritelty viikko rahakin? Aika outo mies jos pitää epätasa arvossa lapset ex:stä ja sinun nykyisen kanssa.Miksi olet huonossa liitossa?Miksi salit huono kohtelun itsellesi ja teidän yhteiselle lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi on sun lapsi, ei sun miehen (joka ei ole lapsen isä) tartte sille mitään antaa paitsi jos itse haluaa. Jos ei kelpaa niin sitten sun tarttee varmaan erota.
No, olen samaa mieltä siitä, että kukin saa viikkorahansa omilta vanhemmiltaan.
Pidän kumminkin aika outona sitä, että jos ap uuden perheensä kanssa matkustelee, matkalla hän ja lapsensa nuukailevat eväsleipien kanssa kun mies menee omiensa kanssa pitsalle.
Semmoinen ei vetele. Kun tehdään perheenä asioita, TEHDÄÄN perheenä asioita eli syödään yhdessä.
Jos ei ole varaa kaikkien lähteä, ei mennä.
Tuohan on ihan samaa kuin että perheessä pienituloisempi - on se sitten äiti tai kuten meillä isä - jätettäisiin ravintolan ulkopuolelle odottamaan, kun muut menevät syömään.
Minusta on outoa, että sen kerran kun yhdessä jonnekin mennään, niin pienempituloinen ei suostu edes oman lapsensa kuluja maksamaan. Melkoista lokkeilua.
Kannattaisi ottaa se puoliso omasta tuloluokasta, niin ei tarvitsisi käyttää koko elämäänsä kadehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut uusperheessä, isä jäi leskeksi, kun olin 7v ja veli 9v. Saimme pari vuotta myöhemmin äitipuolen ja sisarpuolen, joka oli veljeä 4 vuotta vanhempi.
Muistan sen pettymyksen ja vihan, kun isoäiti (äidinäiti) antoi minulle ja veljelle molemmille 100 markkaa (nykyrahassa vähän yli 40 e), kun olimme menossa Linnanmäelle. Rahalla oli tarkoitus maksaa sisäänpääsy ja laiteliput sekä ostaa herkkuja. Toisin kävi, rahat jaettiin koko perheen kesken, ne ylimääräiset herkut ja narunvedot jäivät saamatta, koska "me olemme perhe, meillä ei ole omaa rahaa".
mahtaako olla nykyrahassa 40e? Ei sillä ainakaan päivää vietä linnanmäellä. Yli 100e menee lippuihin ja syömisiin /henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut uusperheessä, isä jäi leskeksi, kun olin 7v ja veli 9v. Saimme pari vuotta myöhemmin äitipuolen ja sisarpuolen, joka oli veljeä 4 vuotta vanhempi.
Muistan sen pettymyksen ja vihan, kun isoäiti (äidinäiti) antoi minulle ja veljelle molemmille 100 markkaa (nykyrahassa vähän yli 40 e), kun olimme menossa Linnanmäelle. Rahalla oli tarkoitus maksaa sisäänpääsy ja laiteliput sekä ostaa herkkuja. Toisin kävi, rahat jaettiin koko perheen kesken, ne ylimääräiset herkut ja narunvedot jäivät saamatta, koska "me olemme perhe, meillä ei ole omaa rahaa".
mahtaako olla nykyrahassa 40e? Ei sillä ainakaan päivää vietä linnanmäellä. Yli 100e menee lippuihin ja syömisiin /henkilö.
Hinnat olivat toki markkakautena erilaiset kuin nykyään, kahvikuppi ei maksanut 30 mk.
-ohis
-Eihän se sinun "uusi mies" ole edes mitään sukua sinun lapselle, miksi et pyydä lapsen isältä ?
-Kaikki uusi-perhe-viritykset on ihan kauheita, oletko miettinyt tätä halutessasi, omaa etu vai lapsen etua
-Oletatko että kahden miehen täytyy nyt maksaa sinun lapsesi kulut, vai kolmen, neljän
10€ on ihan hiton iso raha 10-vuotiaalle. Asenne- ja talouskasvatus lienee tarpeen, jos tuollaisessa yltäkylläisyydessä elävä lapsi kokee, ettei tuo raha riitä mihinkään.
Nämä uusioperheen lapset voivat olla ihan eriarvoisessa asemassa keskenään, koska heillä on eri isovanhemmat, eri toinen vanhempi (toisilla varakkaampi, toisella köyhempi). Tunnen yhden uusioperheen, jossa on lapsia entisistä parisuhteista sekä yksi yhteinen lapsi. Tämä yhteinen lapsi on hyvin katkera ja kateellinen muille sisaruspuolilleen, jotka välillä pääsevät muualla asuvan vanhemman luokse ja eri kesälomareissuille ja hän joutuu olemaan aina vain yhdessä kodissa. Toisilla on isovanhempia, joita hänellä ei ole.