Minua tylytetään raskaudesta :(
Olen 24. Minulla on kolme lasta joista ensimäinen syntyi kun olin 18, toinen kun olin 20 ja kolmas kun olin 21. Sain muutama viikko sitten positiivisena yllätyksenä tietää että olen taas raskaana :)! Miehen kanssa keskusteltiin asiasta ja hänkin oli innoissaan. Kuitenkin minua ja miestäni tylytetään neljännestä raskaudesta. Asumme omistusasunnossa ja miehellänni on hyvät tulot, kaikki lapset ovat samalta isältä ja olemme seurustelleet kuusi vuotta, joista kaksi ollaan oltu naimisissa. Äitini sai raskaudesta kuultuaan hepulin ja kutsui minua vastuuntunnottomaksi ja mieheni sisko töksäytti, että neljäs lapsi on liikaa. Miehen kaveri oli harmitellut kovaan ääneen miten mies on tossun alla, eikä pääse ryyppäämään ikinä kun pitää lapsia kattella.
Ärsyttää.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:46"]
Omaa elämää? Ehkä tämä on se tapa elää, kuten tämä pari tahtoo. Tukena tulisi ennemmin olla jos on huolissaan, eikä laukoa noin...
[/quote]
Siis tässähän puhuttiin nyt mitä AP tahtoo, mies voi olla toista mieltä mutta ei vain tohdi sitä ääneen sanoa. Ehkä sitä ne sukulaisetkin ajaa tässä takaa...
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:31"]
Olette ensimmäisen lapsen tehneet samantien kun olette alkaneet seurustella? No silloin olisin ymmärtänyt nuo kommentit todella hyvin, mutta en todellakaan nyt 6 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen, tai jos olisitte kokoajan rahaa/hoitoapua vailla. Anna mennä vaan toisesta sisään ja toisesta ulos, ei teidän lapsiasiat oikeasti muille kuulu. Itse uskon että teidän perheelle on jäänyt "leima" vanhempien mieleen, kun olette niin hurjan nopeaa edenneet lapsiasioissa, mutta en ymmärrä mitä merkitystä sillä nyt kuuden vuoden jälkeen on. Kovin nopeaahan olette siis edenneet, jos ensimmäinen on syntynyt kun olet ollut 18, olet nyt 24, ja olette kuusi vuotta seurustelleet. Kyllä sellainen hirvittää läheisiä, jos ihan aidosti välittävät, mutta viisas ihminen ei tuollaisia päin naamaa sano. Olethan itse kouluttautunut, etkä vain miehesi varassa? Jos et, niin ymmärrän kyllä perhettäsi hyvinkin, mutta ei se oikeuta tietenkään loukkaamaan toista.
[/quote]
Olen kouluttautunut ja tulemme toimeen/emme ole tarvineet taloudellista tukea sukulaisiltamme tms. Ensimäinen lapsi tulikin ihan parisuhteen alussa ja ironista onkin se että silloin ei kukaan tuntunut sanovan asian suhteen mitään. Neljäs lapsi vaan sai sukulaisten silmät vilkkumaan.
[/quote]
Tuolloin eivät varmaan kehdanneet sanoa mitään, mutta nyt sitten ehkä purkautuu ne mielipiteet jotka ovat jo silloin olleet mielessä? Nauti raskaudesta, ja älä välitä muiden kommenteista. Te olette tällaisen elämän valinneet, ja ei se muille kuulu. Mielestäni on todella ironista kyllä, että silloin kun olisi ollut tavallaan aihettakin sanoa ja "takoa järkeä päähän", niin ollaan oltu hiljaa, ja nyt kun on kaikki puitteet (suhteella tarpeeksi ikää siis, ja selvästi kokemusta lapsista), niin sitten kyllä suut aukeavat.
Todennäköisesti sukulaisesi lopettavat tuon naputtamisen jahka lapsi syntyy. Itse en lähtisi tuon vuoksi välejä laittamaan poikki, ovathan isovanhemmat, tädit yms myös tärkeitä lapsille, mutta saattaisin ottaa raskausaikana etäisyyttä ja kertoa siitä että olen loukkaantunut joistain kommenteista.
13
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 17:22"][quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:46"]
Omaa elämää? Ehkä tämä on se tapa elää, kuten tämä pari tahtoo. Tukena tulisi ennemmin olla jos on huolissaan, eikä laukoa noin...
[/quote]
Siis tässähän puhuttiin nyt mitä AP tahtoo, mies voi olla toista mieltä mutta ei vain tohdi sitä ääneen sanoa. Ehkä sitä ne sukulaisetkin ajaa tässä takaa...
[/quote]
Ap kirjoitti miehen olevan innoissaan. Eiköhän hän miehensä tunne paremmin. Ja mikäli mies toista mieltä olisikin, olisi se hänen tehtävänsä kertoa rehellisesti eikä sukulaisten OLETTAA tämän puolesta.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:46"]
Omaa elämää? Ehkä tämä on se tapa elää, kuten tämä pari tahtoo. Tukena tulisi ennemmin olla jos on huolissaan, eikä laukoa noin...
[/quote]
Siis tässähän puhuttiin nyt mitä AP tahtoo, mies voi olla toista mieltä mutta ei vain tohdi sitä ääneen sanoa. Ehkä sitä ne sukulaisetkin ajaa tässä takaa...
[/quote]
Mies ei osaa avata suutaan, mutta onneksi on kaikkitietävät sukulaiset, jotka tietävät mitä mies ajattelee. Vaimo kun on niin hölmö ettei ymmärrä ja mies niin tossu, ettei tohdi sanoa. Reippaat sukulaiset onneksi pitävät huolta siitä, että kertovat perheelle, miten heidän kuuluisi elää ja olla ja montako lasta on sopiva määrä heille.
No, täytyy sanoa, että kaverin 4. lapsi tuntui jo aika... paljolta. Kun kaveri ei ole vielä saanut edes kouluja käytyä loppuun, mutta tekee lapsia vaan lisää. :) Ja itsekin on sanonut, että haluaisi ammatin. Mutta ihana se neljäskin on ja olen onnellinen heidän puolestaan kuitenkin <3
Mut sitä on aika turhaa ihmetellä sit, jos neljän lapsen kanssa on oikeasti rankkaakin. Sen takia useimmat ei tee niin montaa.
Todennäköisesti sukulaiset näkevät ulkopuolelta millaista se todellisuus oikeasti on sekä teille vanhemmille että lapsille. Eivätkö jotkut naiset tehtaile noita lapsia vain, koska ikävöivät vain sitä vauva-aikaa - viis vanhemmista lapsista.
Onnittelut neljännestä lapsesta! :) todella surullista että sukulaiset on töksäytellyt tullatavoin! :(
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 18:10"]
No, täytyy sanoa, että kaverin 4. lapsi tuntui jo aika... paljolta. Kun kaveri ei ole vielä saanut edes kouluja käytyä loppuun, mutta tekee lapsia vaan lisää. :) Ja itsekin on sanonut, että haluaisi ammatin. Mutta ihana se neljäskin on ja olen onnellinen heidän puolestaan kuitenkin <3
Mut sitä on aika turhaa ihmetellä sit, jos neljän lapsen kanssa on oikeasti rankkaakin. Sen takia useimmat ei tee niin montaa.
[/quote]
Mistä sinä tiedät että neljän kanssa on rankkaa? Useimmat tahtoo 1-3 lasta, eikä elämä ole rankkaa vasta neljännestä kuvittelua vaan tahdotaan vain 1-2 tai ehkä 3 on jollekin toive.
Itselläni on viisi lasta, en ajattele että kuudes olisi liikaa vaan tämä on minusta ihana perhe näin. Yksi ja sama mies. Joku varmaan kuvittelee että on vaikeaa? Ei ole. Lastenvahdiksi pyydetään joskus läheisiä (tai he pyytää lapsia kylään/lapset pyytää päästä jollekin hoitoon) ja meillä on sellainen ketju joka tahtoo olla läheisien kanssa, ei väsyttää muita turhaan ja jos joku ei tahdo/ehdi hoitaa niin ei se kaada meidän elämää.
Jos jonkun kommentti on että joko taas tai ei tahdo olla hoitajana niin siihen on varmaan sitten syynsä ja perustelunsa. Juttelisin ihan kasvotusten lisää jos joku noin ajattelisi.
Ikävää kommenttia tuli meillekin, kun neljäs ilmoitti yllättäen olevansa tulossa. Ystävät, anoppi ja miehen sisko onnittelivat, minun sukulaisista ei kukaan. Harmittaa vietävästi, että tästä lapsesta puhuu pahaa sellaisetkin sukulaiset, joiden kanssa en ole koskaan missään tekemisissä. Tervehditään jos nähdään, siinä Se. Mutta tuntuvat kyllä tietävän mikä meille on parasta.
Jätetään ilkeiden ihmisten ilkeät kommentit omaan arvoonsa ja nautitaan tästä odotuksesta ja sitten aikanaan siitä neljännestä lapsesta. Sattuuhan Se, kun ei tärkeimmät iloitse kanssamme, mutta tällä nyt mennään.
Ohiksena vielä mainittakoon, etten jaksa uskoa neljännen aiheuttavan lisää ongelmia jaksamisen kanssa, onhan meitä kaksi aikuista jakamassa arkea. Ja lapset kasvavat koko ajan. Enitenhän muutoksia tulee esimerkiksi kulkuneuvojen suhteen, kun ei tavan autoon enää mahduta.
Tulee kyllä mieleen, että jotain on ulkopuolisten mielestä vinossa perheessä, jos useampi on kauhistellut neljättä lasta. Vaikka ap:n mielestä kaikki onkin kunnossa, niin toiset ei taida olla sitä mieltä...
No ehkä suku näkee, että teillä ei ole tilanne hallussa kolmenkaan lapsen kanssa, ja luonnollisesti järkyttyivät siitä, että härdelliin tulee vielä neljäskin, ja vanhemmilla on vielä vähemmän aikaa keskittyä vanhempien lasten kasvattamiseen..
No jospa vaikka tekisitte abortin ni ei satais haukkuja.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:18"]
No jospa vaikka tekisitte abortin ni ei satais haukkuja.
[/quote]
Just. En pystyisi ikinä tekemään aborttia. Sitäpaitsi, aion pitää lapsen vaikka koko suku kääntäisi selkänsä, omahan on menetyksensä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:18"]
No jospa vaikka tekisitte abortin ni ei satais haukkuja.
[/quote]
Just. En pystyisi ikinä tekemään aborttia. Sitäpaitsi, aion pitää lapsen vaikka koko suku kääntäisi selkänsä, omahan on menetyksensä.
[/quote]
T. Ap*
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:18"]
No jospa vaikka tekisitte abortin ni ei satais haukkuja.
[/quote]
Just. En pystyisi ikinä tekemään aborttia. Sitäpaitsi, aion pitää lapsen vaikka koko suku kääntäisi selkänsä, omahan on menetyksensä.
[/quote]
T. Ap*
[/quote]
Toi oli varmaan provosoiva tapa ilmoittaa että älä välitä v*ttuakaan sillä mitä voit muka tehdä että saisit muiden hyväksyntää, abortinko? Eli anna niiden idioottien olla. Sä tiedät itse jos sun asiat on kunnossa.
No onhan teillä aika liuta jo kullannuppuja. Mutta, jos tulette toimeen ja menee muutenkin hyvin, niin mikäs siinä :) asia on ainoastaan sinun ja miehesi, ei muiden.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 16:41"]
Oletko siskoni? :) jos olet, tilanne on se, että vaikutat aika väsyneeltä jo noiden 3 kanssa ja lähipiiri toivoisi että pääsisit jo hiukan"hengähtämään" ja elämään omaakin elämää. Töihin, opiskelemaan... Ja miehesikin tuntuu kaipaavan omaa aikaa. Et ehkä osaa sitä nähdä "noin läheltä" vaan koet väsyneenä että miehesi on jo tarpeeksi poissa. Ja vaikka et olisikaan siskoni niin näitä samoja ajatuksia voi hänellä olla. Aborttia kukaan meistä ei toivo!
[/quote]
En ole ap, mutta tämä vastaus kertoo hyvin kuinka monesti lähipiiri haluaa määrätä jonkun toisen ihmisen elämää. Syyllistetään että näytät väsyneeltä, mutta että autettaisiin, niin ei, koska itsehän ns. väsynyt on itsensä laittanut siihen tilanteeseen. Mies joka kantaa vastuunsa ja on paljon kotona, niin miestä säälitään ja naista syyllistetään, kun mies ei saa "ulkoilla" kavereidensa kanssa tarpeeksi muiden mielestä.
Lukemattomat vanhemmat ovat väsyneitä, heillä ei ole aikaa, mahdollisuuksia, rahaa tms. viettää viihdetäyteistä elämää. Aina näissä ketjuissa on sama juttu, mies jonka vaimo ei muka anna mennä. Oikeassa elämässä suurin osa on naisia, joille ei koskaan tarjoudu mahdollisuutta mennä yksin. Koska loppukädessä se on lähes aina niin että nainen uhrautuu (lasten) muiden hyväksi tai hänelle ei tarjota tai anneta edes apua. Jos nainen itse haluaa omistatua perheelleen, niin miksi ympäristö sitten syyllistää, kun äiti ei vastaa heidän mielikuvaa täydellisestä äidistä ja vaimosta? Vaimosta joka on aina pirteä ja mies jonka pitää saada käyttäytyä kun teini.
Vanhemmuus voi olla rankkaa yhden tai kuuden lapsen kanssa. Miksi siihen pitää ympäristön vielä lisätä kunnon haukut, syyllistämiset ja avunannon poisto, koska heidän mielestä se ei näytä idylliltä?