Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero, ainut vaihtoehto?
26.07.2014 |
Nyt on tultu siihen pisteeseen avomiehen kanssa että riita syntyy ihan olemattomastakin asiasta, ei tarvitse edes suutaan avata kun jo riidellään. Lapsi (1v 9kk) näkee ja kuulee suurimman osan riidoista (ja matkii isäänsä, esim tänään mies läpsäytti minua kengällä käsivarteen niin lapsi teki perässä) :( Kaiken lisäksi odotan toista, laskettu aika ihan pian.. Välit miehen kanssa niin tulehtuneet ettei juttelusta tule mitään. Mies syyttää minua kaikista meidän ongelmista, haukkuu jatkuvasti minua ja sukulaisiani, plus vetää vanhat asiat joka riitaan mukaan. Itsessään ei koskaan ole mitään vikaa.. Työttömänä ja selkävaivaisena makaa suurimman osan päivistä sohvalla, osallistuu kotitöihin ja lapsen hoitoon vain jos pyydän häntä tekemään jotain. En voi väittää että itsekkään mikää puhdas pulmunen tässä olisin, mutten enää vain jaksaisi miellyttää toista, varsinkaan kun ei saa mitään takaisin.
Olen siis melkolailla jo uupunut tähän suhteeseen, järki sanoo että ero olisi paras ratkaisu.. tunteet väittää toista.. Kumpaa kuuntelisin?
Mies on sanonut olevansa kanssani vain lasten takia, ei kai parisuhteen kuuluisi tälläistä olla.. :/
Kiitos jos viitsit edes jotain kommentoida..
Kommentit (4)
Jätä se väkivaltainen sika ennenkuin lapsesikin oppii kunnolla sinua lyömään. Pärjäät paremmin ilman tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tähän malliin et jo suun avaaminen saa riidan aikaan (suunnilleen)... Mitä, jos kirjoittaisit miehellesi kirjeen? Kertoisit siinä tuntemuksistasi, ajatuksistasi, jne... Kirjoittaisit, mikä sinut sai aikoinaan rakastumaan, mikä sinuun teki vaikutuksen, mitkä asiat on muuttuneet yhteiselonne aikana, minkälaiset tunteet sinulla on nyt miestäsi kohtaan, odotukset ja toiveet yhteiseen tulevaisuuteen, paljonko olet itse valmis panostamaan suhteenne toimivuuteen... Ynnämuuta, ynnämuuta. Jos miehesi lukisi kirjeen kaikessa rauhassa ja saisi mietiskellä asioita. Jos puhumisesta ei tule mitään niin koittakaa kirjoittaa. Vaatii molemmilta nöyrää ja anteeksiantavaa suhtautumista, kunnioitusta, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea rakkautta, että saatte asiat järjestykseen. Laittakaa lasten etu päällimäiseksi. Jos miehesi on aggressiivinen, niin yrittäkää saada apua ja terapiaa noihin asioihin. Oikealla asenteella ja suhtautumisella asiat helpottuu. Toivon teille kaikkea hyvää!
Rakkautta ei voi taikoa. Sitten kun se rakastumisen tunne hiipuu ja ne perhoset ei enää lentele, niin silloin vasta sitä rakkautta kysytään.
Itse tuossa tilanteessa kysyisin mieheltä, että tahtooko hän rakastaa. Se on jo hyvä lähtökohta, jos tahtoo rakastaa, vaikka ei niin tuntisikaan.
Miehillä on usein se sitoutumiskammo ja lapset on se sinetti. Mutta jos on tahto, niin kysy häneltä vakavissaan, tahtooko hän. Kysy, tahtooko hän sinut vaimokseen. Vastaus kertoo paljon.
J-P
Alue: Aihe vapaa
Pikkulapsiaika on rankkaa mutta teillä se on muuttumassa pian rankemmaksi ja asiat tuskin paranevat. Jättäisin sen sian.