Tulevat appivanhemmat eivät ymmärrä, miksi lähdin heiltä

Minulla on krsitillinen vakaumus, samoin lapsellani, joka on 6v. Osa lapseni ajatuksista ovat paljon vahvempia kuin minun, sillä eihän lapsi hahmota maailmaa harmaiden lasien läpi, vaan he katselevat musta-valkoisesti, uskoivat sitten Jumalaan tai eivät.

Lapseni on kasvatettu toisten hyväksyntään ja suvaitsevaisuuteen. Samoin meillä on ohjenuorana se, että emme uskonasioista puhele muille, jos eivät niitä kysele. ja näin on myös lapsenikin toiminut. Toisaalta kotona onkuitenkin aika paljon käsitelty erilaisia uskomuksia, koska tuttavapiiristämme löytyy ateisteja, agnostikkoja, hinduja, budhalainen, muslimeja, konservatiivisia kristittyjä ja sitten meitä ns. liberaalimpia kristittyjä.

Paljon kertoo se, että kun olen mm. järjestänyt juhlia, niin kaikki nuo erilaiset vakaumustaustansa omaavat tulevat aina meille innoissaan ja välillä toivovatkin, että taas järjestettäsiin meillä esim. nyyttäriperiaatteella juhlat, koska sitten saa nähdä niin monenlaisia ihmisiä.

Tulevan mieheni perhe on ateistinen. Olimme heillä mökillä viime viikonloppuna. Huomasin jonkin verran, että tuleva appi ja käly tuhahtelivat uskovaisten touhuja, uskomuksisa yms. Sunnuntain aamupalalla repesi: huomasin, että lapsellani oli jokin huonosti ja kysyin sitä. Ei olisi millään halunnut kertoa, että mikä hätänä. Sanoi, ettei halua loukata minua. Lopulta kertoi: Appi- ja  kälykokelas olivat kyselleet useaan otteeseen, miten lapsi esim. ajattelee maailman syntyneen, Jeesuksen nousseen ylös kuolleista, Jeesuksen kävelleen veden pinnalla yms. Sitten olivat naureskelleet lapsen jutuille ja sanoneet, että kylläpä olet tyhmä, mutta eihän uskovaisen lapselta voi muuta olettaakaan. Lisäksi käly oli sanonut, että tietäähän lapsi, että Raamatun mukaan hänen äitinsä on huora.

Kälyllä on hieman mielenterveysongelmia eikä ole esim pystynyt opiskelemaan niiden takia, mutta appi on koulutettu ihminen.

Kysyin apelta ja kälyltä, että pitääkö paikkansa, mitä lapsi kertoi. Sanoivat, että piti, että pitäähän sitä nyt lapsen olla valmis vastaamaan uskostaan.

Anoppi yritti moitiskellä molempia, että eihän sitä nyt noin, ja pieni lapsihan on kyseessä jne.

Minä sitten sanoin, että kiitos vieraanvaraisuudesta, me nyt lähdemme. Lisäsin, että ihmiset, jotka eivät noudata ihmisoikeuksien julistusta ja lasten oikeuksia, eivät ole aikamme arvoisia.

Nyt tuli sitten hätä käteen niin anopille kuin apellekin. Kuulemma reagoin liian vahvasti ja mitähän sitten heidän poikansa sanoo, kun kuulee, että me ollaan lähdetty. Sanoin siihenkin, että jos minulle siitä suuttuu, että huolehdin lapsestani, niin sitten saa luvan olla se suhde, vaikka kuinka muuten olisi mukava ihminen.

(Näinhän ei käynyt. Tuleva mies kihisee kiukusta niin isälleen kuin siskolleen. On jo ilmoittanut, että heillä nyt ei ole ainakaan mitään asiaa häihin yms. )