Miten te muut köyhät osaatte olla kadehtimatta toisia?

En osaa kadehtia jos jollakin on i phone koska voisin ostaa sellaisen mutta en tarvi. Samaten voisin ottaa äkkilähdön ja lähteä vaikka Ibizalle. Kadehdin ehkä sellaista jos jollakin on tasapainoinen parisuhde. Niitä en tiedä olevan omassa lähipiirissä. 

Jos oot kateellinen toisen elämästä niin se kettoo vaan siitä että oma elämäsi ei ole kunnossa ja et ole tyytyväinen siihen. Itse asun maalla vanhassa talossa. Netti ei toimi ja telkkarikin näkyy vaihtelevasti. Palvelut on 35 km päässä. Palkka n. 1600/ kk. Enkä muuttaisi elämässäni mitään. Saan nauttia luonnonrauhasta,herätä joka aamu rakkaani vierestä, rempata taloa, hoitaa eläimiä ja tehdä työtä joka ei vielä yhtenäkään aamuna ole ketuttanut. En ymmärrä reissaavia ystäviäni. En kaipaa ulkomaille lomalle sillä olen niin tyytyväinen arkeeni.

mulle ainakin riittää että on katto pään päällä  ja ruokaa pöydässä ja siistit vaatteet päällä. en kadehdi rikkaampia. mulla oli joskus älypuhelin, en tehnyt sillä mitään joten vaihdoin ihan perusmalliin. mullla ei ole tarvetta esittää muille, kuinka mulla on jotain kallista.

Hyvinä päivinä en olekaan. Mutta huonoina, kun kaikki on pielessä, siis aivan kaikki, niin kyllähän se masentaa, ettei ole yhtään rahaa. Minä olen aidosti köyhä, ja velkainen. En ole kateellinen, mutta surullinen kyllä, ettei minulla ole mitään hyvää tässä elämässä, ei aineellista eikä aineetonta. 

Ap käy sääliksi. Imuri- ja puhelinkateus??

En ole ikinä kadehtinut rahaa. Tulojen mukaan olen köyhä, mutta olo ei tunnu siltä. Ei ne tulot, vaan ne menot. Olen taitava rahankäyttäjä ja saan aina säästettyä haluamaani. Välillä ihmettelen, miten työssäkäyvillä ei näytä rahat riittävän. Itse matkustelenkin ja olen aina kuullut ihmettelelyä ja arvostelua parempituloisilta siitä, miten rahani riittävät kun heilläkään ei riitä. En osta koskaan mitään turhaa, katson tarjouksia, ei lainoja/vippejä, ei lehtiä, kahveja, alkoholia, tupakkaa, rahapelejä jne. Elämäänsä tyytymättömät kadehtivat, vaikka tulot olisivat hyvätkin. Kyse ei ole pohjimmiltaan rahasta.

En minäkään jaksa toisten omaisuuksia kadehtia, eihän ne multa ole pois. Mutta makua kyllä kadehdin. Tykkään vaatteista ja haluaisin pukeutua nätisti ja sopivasti, mutta en vaan osaa, enkä osaa soveltaa ohjeitakaan siihen.

Mielestäni köyhä on se, joka aina vain haluaa enemmän. Itse koen saavani kaiken ja enemmänkin, joten asiat on aika mallillaan. :)

Minulla on ihan toinen strategia: Annan kateuden  tulla. Joskus sanon ystävilleni ja tuttavilleni, että nyt lähti taas kateus käsistä. Ja he sitten saattavat kertoa, että mistä taas ovat kateellisia minulle.

Hyväksyn siis sen kateuden itsessäni, ja tietyllä tavalla ajattelen, että on terve piirre haluta enemmän. Aikuinen ihminen taas osaa sitten suhteuttaa jossain määrin sitä, että onkohan tämä nyt sitten ihan sellainen asia, joka omaa elämää paljon muuttaisi. Yleensä ei ole, mutta silti silloinkin hyväksyn sen tunteen itsessäni.

Olen aina pitänyt kotini kunnossa. Ostanut laatua ja myös merkkiä ( siksi koska tykkään, enkä merkin takia ) mm kodin valaisimet pelkästään maksaa tällä hetkellä reippaasti päälle 10 tuhatta.

Kun avioeron jälkeen jäin asumaan kotiimme, tajusin että tämä on nyt tässä. Verhoja ei enää vaihdella jne.

Ex.n appivanhemmat kävivät minun luona jo jonkin aikaa sitten ja kun puhuin ex.n nykyisen anopin kanssa puhelimessa, hän sanoi että meidän kotoa huomaa heti se että kodin sisustus on aina ollut tärkeää ja siihen on panostettu, mutta nyt sitä ei enää tehdä. Hänellä on sisustusalan tausta, tosin on nyt eläkkeellä. Sanoi näki helposti minun tyylini ja koska tyyliin ei enää oltu hommattu uusia esineitä, kaikki esillä olevat ovat paljon vanhempaa mallia, aikaa kun olin vielä naimisisssa.

Kyllä meillä edelleen on siistiä, paljon siistimpää kuin ennen avioeroa, mutta enää ei tule juurikaan mitään uutta.

Siis ex.n anoppi on aivan ihana ihminen, en kirjoituksella millään tavalla häntä arvostele.

Olen niin sinut oman tilanteeni kanssa. Nyt raha-asiat ovat mallillaan. Lainat tulee maksettua, samoin laskut, ruokaa on kaapissa ja lapset terveitä. Mitä voin vaatia ? Olen matkustellut paljon aikaa ennen lapsia, lapset pääsevät matkustelemaan isänsä kanssa.

Itse pääsin isoon tavoitteeseen ja pääsen all inclusive matkalle Amerikkaan syksyllä, edellisestä käynnistä ko maassa on yli 10 v.

Materiaali on materiaalia ja elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin uusi puhelin.