Miten lähellä senttimetreissä olette lapsianne uimarannalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, aika monta vaaratilannetta nähty, kun aikuiset kaahottavat taaperonsa perässä hysteerisenä, ja tönivät samalla jonkun pienen jalkoihinsa. Että yrittäkää hieman nyt rauhoittua aikuiset siellä vedessä. Lähellä seuraaminen riittää kyllä, ei tarvitse maanisesti olla koko ajan 10 cm päässä.

Jos et ole koskaan yrittänyt tummasta vedestä pelastaa lasta, niin jätä ohjeet asiantuntijoille. Taaperosta pysytään aina käden mitan päässä. Isommastakin pysytään. Silloin kun pysyy vierellä, niin ei täydy juosta perässä. Perässä pitää juosta, jos on vain näköetäisyydellä. Eli en ymmärrä oikein noita havaintojasi, vai näetkö juuri sen mitä haluat, että omatuntosi olisi puhdas?

Okei, mun lapset ovat jo 4-9v ja kyllä he juoksevat ja riehuvat vedessä ja jos nyt ihan kädenmitan päässä haluaisi pysyä, pitää varsin ripeästi liikkua.

Siksi katson paremmaksi seurata touhua läheltä, vaikka välillä olisivatkin vähän kauempana kuin kädenmitan päässä.

Niin mitenkään ei ole mahdollista lapsia komentaa ja heille luoda sääntöjä sen suhteen, mitä vedessä tekevät ja kuinka etäällä vanhemmasta pysytään? Tuossa tilanteessa varmaan olisi fiksua, että 4-vuotias pysyy äidin vieressä ja muut alle 5m päässä. Jos tuohon ei pysty, niin varmaan kannattaa pyytää toinen aikuinen mukaan rannalle ja vältellä ruuhkarantoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, aika monta vaaratilannetta nähty, kun aikuiset kaahottavat taaperonsa perässä hysteerisenä, ja tönivät samalla jonkun pienen jalkoihinsa. Että yrittäkää hieman nyt rauhoittua aikuiset siellä vedessä. Lähellä seuraaminen riittää kyllä, ei tarvitse maanisesti olla koko ajan 10 cm päässä.

Jos et ole koskaan yrittänyt tummasta vedestä pelastaa lasta, niin jätä ohjeet asiantuntijoille. Taaperosta pysytään aina käden mitan päässä. Isommastakin pysytään. Silloin kun pysyy vierellä, niin ei täydy juosta perässä. Perässä pitää juosta, jos on vain näköetäisyydellä. Eli en ymmärrä oikein noita havaintojasi, vai näetkö juuri sen mitä haluat, että omatuntosi olisi puhdas?

No eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku aikuinen on omani tönäissyt nurin rantavedessä ja jos en itse olisi ollut valppaana, olisi voinut käydä pahasti. Pk-seudulla ja lähirannoilla on niin ruuhkaista, että tosiaan pitää osata varoa niitä muita lapsia siellä vedessä, vaikka omaa vahtiikin.

Kerrohan nyt vielä, millä logiikalla olisi sitten fiksua olla näköetäisyydellä lapsesta, jos sinunkin mielestäsi noin voi käydä?

Vai todellako luulet, että mitään ei sattuisi, jos kaikki aikuiset olisivat paikallaan "näköetäisyyden" päässä ja ainoa vaara, mitä lapseni järvessä/joessa kohtaa, on se lapsen perässä kulkeva aikuinen?

Ihan todella mietin, että millaisella logiikalla suurin osa tämänkin palstan ihmisistä elää päivittäin.

Itse sinä tuon "näköetäisyyden" kehitit jostain. Sehän voisi olla mitä vain, tyyliin 100 m. Minä sanoin olevani lähellä seuraamassa, tilanteesta ja rannasta riippuen se on joitakin metrejä yleensä.

Tarkoitin tällä nyt oikeasti vaan sitä aikuisen vastuuta seurata myös muita lapsia sen verran, ettei nyt omaa vahtiessaan tule jyränneeksi jonkun toisen lasta.

Vatsani ympärysmitan verran

Ihmeellistä, että hukkumisia sattuu noinkin vähän kuin nykyään. Mitä itse seurailen uidessa toimintaa, niin osa vetelee todella kaukana rannasta. Ei toivoakaan, että löytyy tai kukaan edes huomaa nopeasti jos yhtäkkiä ei päätä pinnalla enää olekkaan. Puhun nyt toki uimataitoisisista aikuisista, mutta eipä siinä tarvitse kuin kiskasta vahingossa vettä keuhkoihin ja joutua paniikkiin, paha kramppia tai joku kohtaus niin se oli sitten siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, aika monta vaaratilannetta nähty, kun aikuiset kaahottavat taaperonsa perässä hysteerisenä, ja tönivät samalla jonkun pienen jalkoihinsa. Että yrittäkää hieman nyt rauhoittua aikuiset siellä vedessä. Lähellä seuraaminen riittää kyllä, ei tarvitse maanisesti olla koko ajan 10 cm päässä.

Jos et ole koskaan yrittänyt tummasta vedestä pelastaa lasta, niin jätä ohjeet asiantuntijoille. Taaperosta pysytään aina käden mitan päässä. Isommastakin pysytään. Silloin kun pysyy vierellä, niin ei täydy juosta perässä. Perässä pitää juosta, jos on vain näköetäisyydellä. Eli en ymmärrä oikein noita havaintojasi, vai näetkö juuri sen mitä haluat, että omatuntosi olisi puhdas?

Okei, mun lapset ovat jo 4-9v ja kyllä he juoksevat ja riehuvat vedessä ja jos nyt ihan kädenmitan päässä haluaisi pysyä, pitää varsin ripeästi liikkua.

Siksi katson paremmaksi seurata touhua läheltä, vaikka välillä olisivatkin vähän kauempana kuin kädenmitan päässä.

Niin mitenkään ei ole mahdollista lapsia komentaa ja heille luoda sääntöjä sen suhteen, mitä vedessä tekevät ja kuinka etäällä vanhemmasta pysytään? Tuossa tilanteessa varmaan olisi fiksua, että 4-vuotias pysyy äidin vieressä ja muut alle 5m päässä. Jos tuohon ei pysty, niin varmaan kannattaa pyytää toinen aikuinen mukaan rannalle ja vältellä ruuhkarantoja.

No tottakai heillä säännöt on hupsuseni. Mutta kyllä minä annan lasteni ilakoida vedessä, siinä se veden kanssa toimiminen tulee tutuksi. Ja älä huoli, turvassa ja vahdittuina ovat.

Metri tai alle jonnekin kymmeneen ikävuoteen. Sen jälkeen ehkä 5m. Nykyään teineinä menevät jo itse kavereiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että hukkumisia sattuu noinkin vähän kuin nykyään. Mitä itse seurailen uidessa toimintaa, niin osa vetelee todella kaukana rannasta. Ei toivoakaan, että löytyy tai kukaan edes huomaa nopeasti jos yhtäkkiä ei päätä pinnalla enää olekkaan. Puhun nyt toki uimataitoisisista aikuisista, mutta eipä siinä tarvitse kuin kiskasta vahingossa vettä keuhkoihin ja joutua paniikkiin, paha kramppia tai joku kohtaus niin se oli sitten siinä. 

Ihmeellistä tämä kaiken pelkääminen nykyään. Mutta ehkä se on sitä, kun kaikessa vahditaan ja paapotaan täysi-ikään asti, niin ei sitten aikuisenakaan osaa. Turvallista vesikäytöstä oppii olemalla vedessä. Uimataitoinen aikuinen voi aivan hyvin uida syvemmällekin, toki suotavaa olisi, että kaverin kanssa ja järki ja omat taidot tuntien. Ja rannan suuntaisesti on tietenkin järkevää uida jos ranta sen vaan mahdollistaa (monesti vaan kaislikot jne vähän pakottavat menemään ensin syvempään veteen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että hukkumisia sattuu noinkin vähän kuin nykyään. Mitä itse seurailen uidessa toimintaa, niin osa vetelee todella kaukana rannasta. Ei toivoakaan, että löytyy tai kukaan edes huomaa nopeasti jos yhtäkkiä ei päätä pinnalla enää olekkaan. Puhun nyt toki uimataitoisisista aikuisista, mutta eipä siinä tarvitse kuin kiskasta vahingossa vettä keuhkoihin ja joutua paniikkiin, paha kramppia tai joku kohtaus niin se oli sitten siinä. 

Ihmeellistä tämä kaiken pelkääminen nykyään. Mutta ehkä se on sitä, kun kaikessa vahditaan ja paapotaan täysi-ikään asti, niin ei sitten aikuisenakaan osaa. Turvallista vesikäytöstä oppii olemalla vedessä. Uimataitoinen aikuinen voi aivan hyvin uida syvemmällekin, toki suotavaa olisi, että kaverin kanssa ja järki ja omat taidot tuntien. Ja rannan suuntaisesti on tietenkin järkevää uida jos ranta sen vaan mahdollistaa (monesti vaan kaislikot jne vähän pakottavat menemään ensin syvempään veteen).

Et selvästikään ymmärrä luonnonveden ja uimahallin eroa, etkä sitä kuinka uimataito ei välttämättä pelasta luonnonvedessä. Turvallista vedessäoloa oppii sillä, että saa harjoitella aikuisen johdolla ja aikuisen läheisyydessä. Lapsi ei todellakaan ymmärrä, mitä vedessä voi sattua, kun selvästi iso osa aikuisistakaan ei ymmärrä.

Kun kaksi lasta lähtee keskenään uimaan hieman kauemmas, niin toinen saattaa esimerkiksi säikähtää jotain, tehdä volttia veden alla ja menettää tummassa vedessä suuntavaiston, jalka mennä kramppiin jne. Kaveri yrittää auttaa, mutta paniikissa ja tietämättömänä auttaa väärältä puolelta ja kaveri alkaa vetämään toista kaveria veteen myös, sillä se on primitiivireaktio tarttua mihin tahansa käteen osuvaan ja olla päästämättä irti. N. 7 metrinkin päästä tämä näyttää vain kaverusten sukeltelulta, pihaustakaan he eivät tule ääntä päästämään. Tuolloin merkittäväksi muodostuu lähinnä se sattuuko hyvin lähellä olemaan ihminen, joka huomaa tilanteen ja osaa toimia oikein (ottaa esim. selkäpuolelta apuvälineen kanssa lapset kiinni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että hukkumisia sattuu noinkin vähän kuin nykyään. Mitä itse seurailen uidessa toimintaa, niin osa vetelee todella kaukana rannasta. Ei toivoakaan, että löytyy tai kukaan edes huomaa nopeasti jos yhtäkkiä ei päätä pinnalla enää olekkaan. Puhun nyt toki uimataitoisisista aikuisista, mutta eipä siinä tarvitse kuin kiskasta vahingossa vettä keuhkoihin ja joutua paniikkiin, paha kramppia tai joku kohtaus niin se oli sitten siinä. 

Ihmeellistä tämä kaiken pelkääminen nykyään. Mutta ehkä se on sitä, kun kaikessa vahditaan ja paapotaan täysi-ikään asti, niin ei sitten aikuisenakaan osaa. Turvallista vesikäytöstä oppii olemalla vedessä. Uimataitoinen aikuinen voi aivan hyvin uida syvemmällekin, toki suotavaa olisi, että kaverin kanssa ja järki ja omat taidot tuntien. Ja rannan suuntaisesti on tietenkin järkevää uida jos ranta sen vaan mahdollistaa (monesti vaan kaislikot jne vähän pakottavat menemään ensin syvempään veteen).

Et selvästikään ymmärrä luonnonveden ja uimahallin eroa, etkä sitä kuinka uimataito ei välttämättä pelasta luonnonvedessä. Turvallista vedessäoloa oppii sillä, että saa harjoitella aikuisen johdolla ja aikuisen läheisyydessä. Lapsi ei todellakaan ymmärrä, mitä vedessä voi sattua, kun selvästi iso osa aikuisistakaan ei ymmärrä.

Kun kaksi lasta lähtee keskenään uimaan hieman kauemmas, niin toinen saattaa esimerkiksi säikähtää jotain, tehdä volttia veden alla ja menettää tummassa vedessä suuntavaiston, jalka mennä kramppiin jne. Kaveri yrittää auttaa, mutta paniikissa ja tietämättömänä auttaa väärältä puolelta ja kaveri alkaa vetämään toista kaveria veteen myös, sillä se on primitiivireaktio tarttua mihin tahansa käteen osuvaan ja olla päästämättä irti. N. 7 metrinkin päästä tämä näyttää vain kaverusten sukeltelulta, pihaustakaan he eivät tule ääntä päästämään. Tuolloin merkittäväksi muodostuu lähinnä se sattuuko hyvin lähellä olemaan ihminen, joka huomaa tilanteen ja osaa toimia oikein (ottaa esim. selkäpuolelta apuvälineen kanssa lapset kiinni).

Ja tuo kaikki edellämainittu voi sattua ihan aikuisillekin uimareissulla.

12,7 cm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että hukkumisia sattuu noinkin vähän kuin nykyään. Mitä itse seurailen uidessa toimintaa, niin osa vetelee todella kaukana rannasta. Ei toivoakaan, että löytyy tai kukaan edes huomaa nopeasti jos yhtäkkiä ei päätä pinnalla enää olekkaan. Puhun nyt toki uimataitoisisista aikuisista, mutta eipä siinä tarvitse kuin kiskasta vahingossa vettä keuhkoihin ja joutua paniikkiin, paha kramppia tai joku kohtaus niin se oli sitten siinä. 

Ihmeellistä tämä kaiken pelkääminen nykyään. Mutta ehkä se on sitä, kun kaikessa vahditaan ja paapotaan täysi-ikään asti, niin ei sitten aikuisenakaan osaa. Turvallista vesikäytöstä oppii olemalla vedessä. Uimataitoinen aikuinen voi aivan hyvin uida syvemmällekin, toki suotavaa olisi, että kaverin kanssa ja järki ja omat taidot tuntien. Ja rannan suuntaisesti on tietenkin järkevää uida jos ranta sen vaan mahdollistaa (monesti vaan kaislikot jne vähän pakottavat menemään ensin syvempään veteen).

Et selvästikään ymmärrä luonnonveden ja uimahallin eroa, etkä sitä kuinka uimataito ei välttämättä pelasta luonnonvedessä. Turvallista vedessäoloa oppii sillä, että saa harjoitella aikuisen johdolla ja aikuisen läheisyydessä. Lapsi ei todellakaan ymmärrä, mitä vedessä voi sattua, kun selvästi iso osa aikuisistakaan ei ymmärrä.

Kun kaksi lasta lähtee keskenään uimaan hieman kauemmas, niin toinen saattaa esimerkiksi säikähtää jotain, tehdä volttia veden alla ja menettää tummassa vedessä suuntavaiston, jalka mennä kramppiin jne. Kaveri yrittää auttaa, mutta paniikissa ja tietämättömänä auttaa väärältä puolelta ja kaveri alkaa vetämään toista kaveria veteen myös, sillä se on primitiivireaktio tarttua mihin tahansa käteen osuvaan ja olla päästämättä irti. N. 7 metrinkin päästä tämä näyttää vain kaverusten sukeltelulta, pihaustakaan he eivät tule ääntä päästämään. Tuolloin merkittäväksi muodostuu lähinnä se sattuuko hyvin lähellä olemaan ihminen, joka huomaa tilanteen ja osaa toimia oikein (ottaa esim. selkäpuolelta apuvälineen kanssa lapset kiinni).

Olen ikäni uinut luonnonvesissä, kiitos olettamasta. Nuorempana mökillä lähdimme monesti silloisen miesystävän kanssa uimaan matkaa, yleensä jonkun lähisaaren ympäri. Tiedostan, että matkalla voi tulla kramppia jne ja toiminta ei ole täysin riskitöntä, mutta taitavina uimareina ja hengenpelastustaitoisina kaksin yleensä kyllä pärjää.

Lapsia en itsekään päästäisi moista tekemään, mutta tässä olikin kyse uimataitoisista aikuisista.

Lapsena minä leikin serkkujeni kanssa vedessä käytännössä kaikki kesät. Vanhemmat tyypillisesti laiturilla vahtimassa, vähän isompana eivät edes siinä. Ja kyllä, väitän että näin vedessä toimimista oppii paremmin kuin sillä että kelluntaliiveissä lilluu 20 sentin vedessä ja vanhempi on alle 10 sentin etäisyydellä.

Lapsi osaa jo uida oikein hyvin. Itseasiassa paremmin kuin minä. Vahdin jokatapauksessa, mutta usein rannalta käsin. Siinä vaiheessa kun osaa kunnolla uida, ei se hukkumisen riski sen suurempi ole kuin uimataitoisella aikuisellakaan. Uimataito on ratkaiseva, eikä lapsen ikä. Meillä on ehdottomana sääntönä ollut aina se, että aina uidaan rantaa kohti niin että tarvittaessa yltää jalat pohjaan. Tai sitten rantaviivan myötäisesti tutulla rannalla jossa tiedetään että syvenee samalla tavalla koko matkalla.

Entisaikaan vielä järvessä näkki jolla peloteltiin liian uteliaita pieniä lapsia kun oli vielä mörköikä pelätä.

En omista lapsia mutta tykkään aina änkeä mahdollisimman lähelle varmistamaan ettei tytöt huku

Terv setämies

No huhu huh! Onneksi sai olla lapsi silloin, kun oli vielä jotain tolkkua lasten valvomisessa. Sai uida ja molskia vapaasti, kukaan ei hukkunut. Miten ne lapset edes itse oppii uimaan, kun on joku koko ajan hihassa kiinni? Ei ihme, että lapset on nykyään niin lihavia, kun eivät saa peuhata keskenään, vaan aina on joku aikuinen riippakivenä jarruttelemassa. Liikkumisen ilo jää oppimatta. Ja tilastollisesti lihavuus ja liikkumattomuus on paljon suurempi riski kuin hukkuminen..

Mä laitoin eskari-ikäisen uimaseuran uimakouluun, kävi 3 talvea ja suunnilleen joka kerran harjoittelivat mitä pitää tehdä jos meinaa hätääntyä tai jalat ei ylläkään pohjaan. 6v sai myös pata-altaan pihalle ekan jimakoulutalven bälkeen ja vasta 9v sai pihalla polskia ilman että edes toisella korvalla kuunneltiin ettei ole liian hiljaista.

Luonnonvesissä on olosuhteiden vuoksi uitu harvemmin ja ne on aivan erilaiset. Itsenikin on joskus ainoinaan valtameren aallokko yllättänyt todalla pahasti. Nyt kun jäin miettimään, niin eihän 16v lapseni ole edes käynyt vielä rannalla kavereiden kanssa keskenään, aina on jonkun vanhempi ollut reissussa kuskina. Itse taas sain 10-vuotiaana kumiveneen, 12v oltiin kesä paikassa jossa hyppytorni, kotimaisemissa pyöräiltiin järvelle kavereiden kanssa.....ei tainnut äitiä paljoa kiinnostaa kotona tai asuntovaunussa se oli lukemassa kirjaa kaikessa rauhassa.

En pysty itse menemään veteen joten olen altaan reunalla aina sillä kohdalla jossa lapsi on. Lapsi 7v osaa sukeltaa ja uida n 25 m putkeen. Tarvittaessa voin mennä veteen jos pitäisi auttaa mutta en voi mennä itse uimaan kunnolla. Käymme vain valvotuissa uimaloissa ja seuraan lasta jatkuvasti. Järvessä valvominen vaikeampaa joten emme kaksin niissä voi uida.

Vierailija kirjoitti:

No huhu huh! Onneksi sai olla lapsi silloin, kun oli vielä jotain tolkkua lasten valvomisessa. Sai uida ja molskia vapaasti, kukaan ei hukkunut. Miten ne lapset edes itse oppii uimaan, kun on joku koko ajan hihassa kiinni? Ei ihme, että lapset on nykyään niin lihavia, kun eivät saa peuhata keskenään, vaan aina on joku aikuinen riippakivenä jarruttelemassa. Liikkumisen ilo jää oppimatta. Ja tilastollisesti lihavuus ja liikkumattomuus on paljon suurempi riski kuin hukkuminen..

Joo, tämä on itselläkin päällimmäinen ajatus tästä "lasta pitää vahtia ihossa kiinni"-keskustelusta. Toki, 2-vuotiasta vahditaan eri tavalla kuin 5- tai 9-vuotiasta, ja lapsen uimataito on aika iso juttu. Mutta eipä se uimataito mihinkään kehity, tai vedessä hätääntymättä toimimisen taito, jos vanhempi ei yhtään anna vapaasti vedessä puljata ja kokeilla omia taitoja ja ulottuvuuksia.

Omat lapseni ovat mökkirannassa oppineet uimaan noin 4-vuotiaina. Laiturilta olen vahtinut vesileikkejä, ja selkeät säännöt on aina ollut kuinka syvälle saa mennä ja että rantaa kohti uimaan. Nyt kaikki ovat jo päälle 10, ja saavat mennä keskenään uimaan ilman aikuista vahtimassa. Yksin eivät. Kaikkien kanssa on myös harjoiteltu hengenpelastusta vedessä. Saavat myös veneestä hyppiä uimaan, hui kamala.

Ruuhkaiset rannat ovat tietysti yksi ongelma sinänsä. Kun paljon ihmisiä on yhtä aikaa vedessä, miten sieltä hahmottaa missä vaikka ne omat lapset menevät, ja tulee myös tönimistä, uimapatjoilla jne ajetaan vahingossa päin, hyppiessä portaisiin voi tulla jonoa ja voimat loppua. Siksi en oikein yleisillä rannoilla ole lasten kanssa viihtynytkään, siellä olisi aika paljon haastavampaa valvominen.

Ap, et vastannut omaan kysymykseesi. Kysyin SENTTIMETRISSÄ! Kosketusetäisyys ei ole riittävän tarkka vastaus. 

0cm, 7kk vauva ui vielä sylissä.