Mitä tekisit, jos lapsesi katkaisisi välinsä sinuun?

Keskustelisin lapseni kanssa asiasta. Jos hän todellakin haluaa tehdä tuollaisen valinnan, hänellä on tietysti siihen oikeus.

Mulla on välit poikki lapseni kanssa. En tiedä onko puolisoa, lapsenlapsia.  Tosin minä laitoin ne välit poikki.

AP  kuulostat tutultani.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:52"]

Oletetaan tilanne, että olette aivan tavallisia hyviä vanhempia. Ei siis mitään väkivaltaisia alkkiksia tms. Lapsenne löytää aikuiseksi tultuaan miehen/vaimon, joka ei haluakaan, että lapsenne on teidän kanssanne enää tekemisissä. Puoliso vaatii, että napanuora on katkaistava ja yhteydenotot jätettävä mahdollisimman vähiin. Saatte kenties lapsenlapsia, mutta teitä ei koskaan kutsuta näiden lasten syntymäpäiville eikä muihinkaan juhliin. Lapsenne joutuu tekemään valinnan teidän ja perheensä välillä ja päättää valita perheen. Mitä tekisit vai antaisitko asian vain olla?

[/quote]

Yrittäisin puhua lapselleni ja kysellä olenko omalla käytökselläni aiheuttanut moiset vaatimukset. Jos mitään syytä ei olisi, niin yrittäisin kyllä varmasti kertoa lapselleni, ettei tuollainen rajoittaminen ole ihan normaalia. Mikäli hän siitä huolimatta haluaisi välit katkoa, niin kertoisin, että ovi on aina auki jos joskus tulevaisuudessa mieli muuttuu. Olisin kyllä ihan valtavat surullinen.

Hajoaisin aivan täysin.

Edellisessä viestissä puhutaan asiaa. Mieti oletko itse käyttäytynyt sillätavalla, että asia on päätynyt tuohon tilanteeseen.  Oletko osoittanut oma-aloitteisuutta tapaamisissa? Oletko käynyt kylässä, ehdottanut kyläilyä? Vai oletko ollut myös yhtä passiivinen tapaamisien ja yhteydenpidon kanssa?

Ehkä lapsesi puoliso ei ole tässä se joka vaatii lastasi katkaisemaan välit vaan kyseesä on väärinkäsitys. Selvittäkää asia kunnolla.

Suomi on vapaa maa ja kun 18v kilahtaa tauluun, ei siinä paljoa vanhempien tekemisillä ole väliä. Sitä voi yrittää tiedustella eron hetkellä, mutta sen jälkeen ei siinä auta kun antaa asian olla ja toivoa parasta. 

Sinä joka sanoit ettei se ole normaalia, ota huomioon ettei kaikilla ole samanlaisia lähtökohtia kuin sinulla tai sinun lapsilla. Itse tiedän monia, jotka eivät ole vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Syitä on monia, mutta verisidos ei ole mikään tekosyy pitää yhteyttä.

Yksi lapsi ja poika on ja ihmettelisin jos löytäisi niin tyhmän tyttöystävän/vaimon että sen takia välit poikki. Eli en pelkää että välit menee poikki koskaan. Olen sanonut että samanarvoinen kun itsekin olet niin hyvä tulee. 

Ensin itsin katkerasti ja sitten ihmettelisin mikä psyykkinen sairaus lapseen on iskenyt. En usko, että kukaan pystyy taivuttelmaan lasta hylkäämään äitinsä, kun mitään katastrofaalista ei edes ole tapahtunut. Ja minulla on jo kaksi miniäehdokasta, ovat oikein mukavia.

Lapseni ovat vielä pieniä eli ei ole ajankohtaista vielä. Asia on kuitenkin alkanut vaivaamaan minua ja pelkään, että menettäisin lapseni. Eräs kaverini tapasi miehen, joka vähitellen osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi ja mies alkoi ensin rajoittaa kaverini yhteydenpitoa ystäviinsä ja lopulta myös vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Kaverini kuitenkin rakasti tätä miestä ja yhteistä perhettään eikä halunnut erotakaan, joten joutui taipumaan miehensä tahtoon.

- AP -

ap, ei se lapsi sinua hylkää, kun et myöskään purista ja ahdista liikaa. Anna hänelle rakkautta, anna lähteä siivilleen kun on sen aika. Kyllä hän palaa "kainaloosi", kun on ensin saanut irrottautua ja itsenäistyä ilman syyllisyydentunnetta.

Kaksinkertainen anoppikokelas

Ap, noinhan se kannattaa viettää vuosikaudet murehtien asiaa, jonka toteutumisen todennäköisyys on aika pieni. Tiedän itsekin tapauksia suuntaan ja toiseen, mutta ne ovat harvinaisia ja tosiaankin todellisia tragedioita osapuolille. Yhtä hyvin voisit alkaa aktiivisesti pelätä lastesi jäämistä auton alle tai sairastumista syöpään tms.

Ja mikä tärkeintä; älä arvostele lapsesi rakkauden kohteita. Hän valitsee puolison itselleen eikä äidilleen. Kaikkein varmimmin aiheuta välirikon tuomitsemalla hänen kumppaninsa jotenkin epäkelvoksi ja kyseenalaistamalla hänen viehättävyytensä, ahkeruutensa, kodinhoitotaitonsa, kasvatustaitonsa.

Entä jos se äiti onkin lapsesta asti mitätöinyt ja mollannut? Pitänyt suosikkilistaan ihan eri asemassa? Ja samaa menoa koittaa jatkaa lapsenlapsiinkin?

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:20"]

Ja mikä tärkeintä; älä arvostele lapsesi rakkauden kohteita. Hän valitsee puolison itselleen eikä äidilleen. Kaikkein varmimmin aiheuta välirikon tuomitsemalla hänen kumppaninsa jotenkin epäkelvoksi ja kyseenalaistamalla hänen viehättävyytensä, ahkeruutensa, kodinhoitotaitonsa, kasvatustaitonsa.

[/quote]

No en ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan vävyissään noita asioita :D

Jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan. Se ei välttämättä käy 1:1 sen kanssa, kuinka asia objektiivisesti on ollut. Esim. moni tietyistä persoonallisuushäiriöisistä uskoo olleensa hyvä vanhempi.

Siis nyt oli kyse ihan tavallisesta, normaalista perheestä. Ei mistään ongelmaperheestä tai osaa lapsistaan syrjivästä/suosivasta perheestä. 

On varmasti totta, ettei kannattaisi asiaa vielä murehtia. Tämän kaverini sisko vaan on ystäväni ja hänen kauttaan olen nähnyt sen surun, mitä siskon menettäminen aiheuttaa sisaruksille. Ja voin vain kuvitella, millaisen surun vanhemmille.

- AP -

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:20"]

Ja mikä tärkeintä; älä arvostele lapsesi rakkauden kohteita. Hän valitsee puolison itselleen eikä äidilleen. Kaikkein varmimmin aiheuta välirikon tuomitsemalla hänen kumppaninsa jotenkin epäkelvoksi ja kyseenalaistamalla hänen viehättävyytensä, ahkeruutensa, kodinhoitotaitonsa, kasvatustaitonsa.

[/quote]

No en ole kuullut kenenkään kyseenalaistavan vävyissään noita asioita :D

[/quote]

Miehen kohdalla voi käyttää vaikka sanaa "vetovoima" tai ihan vaan ulkonäkö. Mutta kyllä vävynkin taidot osallistau kodinhoitoon ja omien lastensa kasvattamiseen ovat yhtä tärkeitä asioita. Yhdess sitä perhettä toivottavasti pyöritetään.

Eli suurin osa on sitä mieltä, että jos tytär valitsee sairaalloisen mustasukkaisen miehen, vika on tytön vanhemmissa?

Mahtaa tällaisia äippiä vituttaa, kun koko elämä on uhrattu lasten kasvattamiselle, ja kiitos on sitten tämä.