Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos lapsesi katkaisisi välinsä sinuun?
23.07.2014 |
Oletetaan tilanne, että olette aivan tavallisia hyviä vanhempia. Ei siis mitään väkivaltaisia alkkiksia tms. Lapsenne löytää aikuiseksi tultuaan miehen/vaimon, joka ei haluakaan, että lapsenne on teidän kanssanne enää tekemisissä. Puoliso vaatii, että napanuora on katkaistava ja yhteydenotot jätettävä mahdollisimman vähiin. Saatte kenties lapsenlapsia, mutta teitä ei koskaan kutsuta näiden lasten syntymäpäiville eikä muihinkaan juhliin. Lapsenne joutuu tekemään valinnan teidän ja perheensä välillä ja päättää valita perheen. Mitä tekisit vai antaisitko asian vain olla?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:05"]
Suomi on vapaa maa ja kun 18v kilahtaa tauluun, ei siinä paljoa vanhempien tekemisillä ole väliä. Sitä voi yrittää tiedustella eron hetkellä, mutta sen jälkeen ei siinä auta kun antaa asian olla ja toivoa parasta.
Sinä joka sanoit ettei se ole normaalia, ota huomioon ettei kaikilla ole samanlaisia lähtökohtia kuin sinulla tai sinun lapsilla. Itse tiedän monia, jotka eivät ole vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Syitä on monia, mutta verisidos ei ole mikään tekosyy pitää yhteyttä.
[/quote]
Minä itseasiassa olen sun kanssa ihan samaa mieltä (olen siis tuo joka tuon ylemmän kirjoitti). Minulla itselläni ei ole ollut kovin mainiot lähtökohdat, ja olen itsekin joutunut jäädyttämään välit äitiini joskus pitkäksikin aikaa.
"Ei ole normaalia" -lausunnollani tarkoitin sitä, että puoliso rajoittaa ilman syytä toisen suhteita sukulaisiin. Jos aikuinen lapsi itse sen päätöksen tekee, niin asia on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Kauhea skenaario. Varmaan ensin ottaisin selvää, mistä välien katkeaminen johtuu. Ihan normaali vanhempikin voi lapsen tulkinnan mukaan olla kauhea vanhempi, kas kun tulkinta lapsuuden onnellisuudesta on aina subjektiivinen, eikä vanhempi voi niinkään ajatella, että kun koti oli "normaali" (hänen mielestään), eikä perheessä hakattu lapsia, niin lapsellahan ei voi olla mitään järkevää perustetta ottaa etäisyyttä. Lapsi voi tulkita hyvää tarkoittavankin vanhemman toiminnan ihan toisin kuin vanhempi luulee - tämä on minusta hyvinkin pelottava ajatus!
Eli johtuuko välien etääntyminen minusta vai jostain muusta. Puolisosta, lapsen mielen järkkymisestä, mistä?
Jos kyse olisi mustasukkaisesta tai minua inhoavasta vanhemmasta, yrittäisin ehdottaa, että pidämme yhteyttä ilman puolisoa. Jos se ei sovi, kehottaisin lasta miettimään, millaiseen elämänsä rajoittamiseen ja vallankäyttöön on järkevää alistua. Tuollainen puolison sukusiteiden katkominen on pahimmasta päästä henkistä väkivaltaa, ja ainakaan itse en minkään miehen takia sellaiseen ikinä suostuisi (mieheni ei halua vierailla vanhempieni luona, mutta se on ok, minä vierailen sitten lasten kanssa ilman häntä).
Minusta tuon voi ja jopa pitää vanhemman sanoa ääneen lapselleen. Ei siinä tarvitse puolison ominaisuuksia ruotia sen tarkemmin, mutta lapsella on oikeus tietää, että hänen vanhempansa ovat hänen tukenaan, jos hän haluaa irtautua ahdistavasta suhdevankilasta. Mitäpä muuta tuollainen on, kuin ahdistava suhdevankila, jos puoliso päättää vaimon/miehen puolesta, keihin lähisukulaisiin tämä saa olla yhteydessä?
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:05"]
Suomi on vapaa maa ja kun 18v kilahtaa tauluun, ei siinä paljoa vanhempien tekemisillä ole väliä. Sitä voi yrittää tiedustella eron hetkellä, mutta sen jälkeen ei siinä auta kun antaa asian olla ja toivoa parasta.
Sinä joka sanoit ettei se ole normaalia, ota huomioon ettei kaikilla ole samanlaisia lähtökohtia kuin sinulla tai sinun lapsilla. Itse tiedän monia, jotka eivät ole vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Syitä on monia, mutta verisidos ei ole mikään tekosyy pitää yhteyttä.
[/quote]
Olen samaa ja toisaalta myös eri mieltä. Kyllä se, että joku on sinut synnyttänyt, kasvattanut ja hoivannut ON erityinen syy. Ei vanhempiin voi katkoa välejä yhtä heppoisin perustein kuin vaikkapa ystäviin ja tuttuihin! Pikkuisen peräänkuuluttaisin siis kärsivällisyyttä ja taitoa ymmärtää eri sukupolvien erilaisia lähtökohtia ja näkökulmia. Se on sellaista sielun sivistystä ja historian ymmärrystä tavallaan, esim. nähdä, että lapsia on todellakin kasvatettu vaikkapa 70-luvulla eri tavalla yleisestikin kuin nyt, ei voi pitää yhtä raskauttavana vaikkapa tukkapöllyä 70-luvulla ja tukkapöllyä 2010-luvulla.
Mutta tietenkään mitä tahansa ei tarvitse vanhemmiltaan tai lapsiltaan tai sisaruksiltaan sietää. Jos on toistuvasti ilmaissut toisen toiminnan aiheuttavan mielipahaa ja pyytänyt häntä toimimaan toisin, eikä mikään muutu - ja se mielipaha syö ilon ja energian yhteydenpidosta, niin kyllä voi ottaa etäisyyttä.
Silloinkin on minusta kumminkin kaksi eri asiaa päättää itse omasta suhteestaan tuohon ihmiseen ja päättää puolison puolesta, että hän ei saa omiin vanhempiinsa pitää mitään yhteyttä. Jälkimmäinen on törkeää vallankäyttöä.
24
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:42"]
Jos kyse olisi mustasukkaisesta tai minua inhoavasta vanhemmasta, yrittäisin ehdottaa, että pidämme yhteyttä ilman puolisoa.
[/quote]
Sorry, kirjoitin hassusti. Siis piti sanoa, että jos kyse olisi mustasukkaisesta tai minua inhoavasta puolisosta.
Mun sisko on laittanut totaalisesti välit poikki vanhempiini. Hän kokee katkeruutta siitä, ettei ole päässyt opiskelijavaihtoon, saanut lapsena merkkivaatteita yms. Muutenkin hänen näkemyksensä lapsuudestamme poikkeaa totaalisesti minun ja veljeni kokemuksista. 90-luvun lama ei ollut perheellemme helppo, mutta vain siskoni mielestä hän ei ole saanut mitään vanhemmiltamme.
Siskoni seurustelee miehen kanssa, joka edustaa ns. ylempää keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroperheiden lapset voivat myös "vaihtaa kelkkaa" varsinkin sen mukaan kummalta vanhemmalta saa enemmän rahaa.
Jos itse on ystävällinen, kohtelias eikä puuttu toisten elämään en ymmärrä miksi joku laittaisi välit poikki.
Jos kuitenkik näin kävisi, ilmoittaisin että lahjoitan rahani ja säästöni jollekkin joka arvostaa minua. En tiedä onnistuuko perinnöttä jättäminen tai testamenttaus esim. Sisarelle tai serkulle. Luulisi mielen muuttuvan miniälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla itselläni on etäiset välit kumpaankin vanhempaani, välillä ollut ihan pätevästä syystä (alkoholismi) kokonaan poikkikin toiseen vanhempaan.
Mutta siis en erityisemmin pidä toisestakaan vanhemmastani vaan hän on ärsyttävä tyyppi, ei vaan kiinnosta olla tekemisissä.
Surullistahan se on jos omat lapset ei halua olla tekemisissä aikuistuttuaan mutta minkä sille sit voi, itseäni syyttäisin varmasti.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:26"]Mulla itselläni on etäiset välit kumpaankin vanhempaani, välillä ollut ihan pätevästä syystä (alkoholismi) kokonaan poikkikin toiseen vanhempaan.
Mutta siis en erityisemmin pidä toisestakaan vanhemmastani vaan hän on ärsyttävä tyyppi, ei vaan kiinnosta olla tekemisissä.
Surullistahan se on jos omat lapset ei halua olla tekemisissä aikuistuttuaan mutta minkä sille sit voi, itseäni syyttäisin varmasti.
[/quote]
Lisään vielä että puolisoni vanhemmat, varsinkin anoppini, ovat äärimmäisen ärsyttäviä (tunkeilevia, jatkuvaa "piilo"vittuilua js itsensä ylentämistä ja minun lapsieni dissaamista, meillä siis uusperhe). Mies ja lapset voivat pitää yhteyttä sinne niin paljon kun huvittaa mutta meille ei tarvitse tulla enää ikinä.
Voihan tytär löytää puolison vaikka jostain sellaiseen kulttuuriin kuuluvasta, jossa perheessä mies päättää, mitä nainen saa tehdä. Myös siitä, keihin nainen saa pitää yhteyttä. Eipä siinä mikään auta.