Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden rakkaus.
23.07.2014 |
Se taisi olla elämäni ensimmäinen rakkaus, vaikka poikaystäviä oli ollut jo ennen häntä. Olimme yhdessä, en ole koskaan ollut niin onnellinen. Minä lähdin.
Tapasimme muutaman vuoden päästä vahingossa, sinä päivänä kun olin ensimmäistä kertaa yksin juhlimassa pitkän suhteen jälkeen. Parin viikon päästä hän lähti ulkomaan komennukselle. Näimme harvoin kun hän oli suomessa. Taas minä lähdin..
Vielä vuosien jälkeen muistan tuon miehen, hänen vahvat kätensä ja miltä iho tuoksui ja tuntui. Olin niin rakastunut häneen, mutta lähdin ennen kuin hän lähtee. Pelkäsin sitä niin paljon. Edelleen raastava ikävä kalvaa sydäntäni. Yritän olla ajattelematta häntä.. Kummallakin perhe nykyään toisaalla... :,(
Kommentit (8)
Et tule unohtamaan koskaan. Kehitä suhde hänen kanssaan ja nauttikaa elämästä. Be happy, you deserve it!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 07:57"]Et tule unohtamaan koskaan. Kehitä suhde hänen kanssaan ja nauttikaa elämästä. Be happy, you deserve it!
[/quote]
Suhde ei mahdollinen. Ei minun periaatteiden, ja vielä vähemmän hänen periaatteiden mukaan. Muutoin kyllä! Haluaisin vaan tavata hänet vielä joskus..
Ap
Yleensä eroon on syyt ja ikävän tuskaa voi helpottaa ajattelemalla juuri noita syitä. Sinä taas lähdit, koska pelkäsit miehen lähtevän eli et varmasti tulee koskaan kunnolla unohtamaan tuota, eikä ikävä katoa. Ajan kanssa ehkä vähän helpottaa.
Meillä ei ollut mitään "syytä" erota. Paitsi minun omat pelot ja levottomuus.. Tästä toisesta seurustelusta on aikaa jo yli kymmenen vuotta. Ja molemmilla oma perhe. En nyt päivittäin häntä mieti, mutta jostain taas joku aika sitten tuli mieleen. Ja siitä saakka pysynyt siellä. Rakastan aviomiestänikin todella paljon. Molempia miehiä ehkä yhtä paljon.. Avoin moniavioinen suhde? ;)
Ap
En oikeasti haluaisi mitään moniavioista suhdetta. Haluaisin vain joskus tavata tämän nuoruuden rakkauden. Tiedän kyllä mistä hänet löytää, mutta en aio asialle tehdä mitään. Luultavasti olen mielessäni romantisoinut koko jutun..
Mutta se oli jotain uskomatonta kun olimme yhdessä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota yhteyttä mieheen, sovi treffit, huomaa kuinka erilainen hän nykyisin on ja unohda.
Todennäköisesti olet tehnyt juuri tuon eli romantisoinut mielessäsi miehen. Minulla oli sama juttu entisen tyttöystäväni kanssa. Monta vuotta eron jälkeen tapasimme ja enpä vaihtaisi nykyistäni mistään hinnasta.:)
Eli ei kun tapaamista tekemään jos vielä noin pitkän ajan jälkeen pyörii mielessä.
Kuinka unohtaisin hänet? Tai pystyisin ajattelemaan hänet mukavana muistona, ilman raastavaa ikävää..?
Ap