Lue keskustelun säännöt.
Rivitaloasuminen on kamalaa!
17.07.2021 |
Joskus haaveilin mieheni kanssa rivitaloasumisesta; oma pieni piha, enemmän tilaa verrattuna kerrostaloasumiseen, eikä tarvitsisi murehtia isoista remonteista, kun taas omakotitalossa itse pitäisi maksaa kaikki. Enpä haaveile enää! Tulin ystävälle yöksi ja vasta nyt silmäni avautuivat, että en ikinä halua muuttaa rivitaloon. Istuimme takapihalla ja viereisellä pihalla naapurin grilli käryttää ja kuulimme ihan kaiken mitä he juttelivat keskenään, joka oli todella kiusallista. Ei tehnyt itse mieli keskustella ystäväni kanssa mistään, koska tiesi että siellä on toiset korvat kuulemassa kaiken. Kuulin myös että toisen seinänaapurin kanssa ystäväni ei ole ollenkaan väleissä, vaan vääntöä on aina ties mistä. Tosi kiva hei! Miten kukaan voi tykätä tällaisesta asumismuodosta? Ehkä täällä pärjää jos on todella hyvää pataa naapurien kanssa, mutta itse ainakaan tavallisena suomalaisena introverttina en kestäisi asua rivitalossa. Kerrostalokin on parempi vaihtoehto, kun usein naapureiden kanssa ei tarvitse muuta kuin morottaa.
Kommentit (68)
Lisäksi tulipaloissa saattaa palaa koko rivistö taloja. Pelottaisi naapurissa syttyvä tulipalo. En ikinä haluaisi rivitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme asuneet kivassa rivitalossa yli 30 v.Päätyasunnossa on vain yhdet naapurit ja hekin ovat melkein aina mökillään.Todella viihtyisää ja rauhallista on ollut.
Olette onnekkaita. Koska se yksi ainut seinänaapuri saattaa olla juuri se talonyhtiön ongelmatapaus. Koskee tietenkin kaikkia asumismuotoja.
Myös kerrostalossa naapuri voi olla tietoinen elämästäsi, jos on huonot äänieristeet ja naapuri koko ajan kotona. Siinä sitten tietää koska harrastaa seksiä, käy ulosteella, on kotona, koska vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Jos naapureilla on pentuja, niin sitten rivarielämä muuttuu täydeksi helvetiksi. Ja siitä ei mitenkään saa takeita, että niitä kirottuja lapsiperheitä ei rivariin naapuriksi jostain helvetin syövereistä nouse.
Kannattaa ostaa rivarikämppä uudehkosta ja kalliista talosta. Aika harvalla lapsiperheellä on varaa maksaa 600k€ rivarikämpästä.
Vierailija kirjoitti:
Myös kerrostalossa naapuri voi olla tietoinen elämästäsi, jos on huonot äänieristeet ja naapuri koko ajan kotona. Siinä sitten tietää koska harrastaa seksiä, käy ulosteella, on kotona, koska vieraita.
Tottahan tämäkin on, etenkin vanhoissa kerrostaloissa. Itse asutaan miehen kanssa uudessa kerrostalossa, jossa ei onneksi kuulu yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalon tuli olla hieman sahanterää muistuttava, ts. sen seinät koostuvat vinoon asetetuista suorakulmioista, jolloin kaikille asukkaille muodostuu rauhaisa piha-alue, jonne naapuri ei näe (naapurilla ei saa olla ikkunoita kenenkään toisen pihan suuntaan). Silloin yhteistä seinää on aika vähän ja yksityisyys on hyvä.
Hassua. Just tänään ihastelin itsekseni etten haluaisi asua missään muualla kuin rivitalossa. Olen asunut myös omakotitalossa ja kerrostaloissa. Helppoa. Meillä pääty. Vieressä metsä. Pieni taloyhtiö. Hiljaiset naapurit. Hiljainen alue. Paratiisi minulle. Olisipa vaan kodinhoitohuone kodissa niin tää olisi täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa. Siksi oli vaikeaa olosuhteiden pakosta asua kerrostalossa ja rivitalossa. Noista pienempi paha on rivitalo. Vaikka takapihalla on naapuri lähellä niin on edes se pieni piha. Kerrostalo ei ole yhtään mun juttu. Nyt onneksi asutaan omakotitalossa, ollaan asuttu kuusi vuotta. Tämä on se mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Rivitalon tuli olla hieman sahanterää muistuttava, ts. sen seinät koostuvat vinoon asetetuista suorakulmioista, jolloin kaikille asukkaille muodostuu rauhaisa piha-alue, jonne naapuri ei näe (naapurilla ei saa olla ikkunoita kenenkään toisen pihan suuntaan). Silloin yhteistä seinää on aika vähän ja yksityisyys on hyvä.
Tuohan olisi hyvä ratkaisu, mutta on varmaan kalliimpi rakentaa kuin yksi pitkä suorakaide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä rivariasuminen pilasi naapurin rouva, joka oli joka kaunis kesäiltä klo 19 ulvomassa parvekkeellaan että trampoliinin natkutuksen täytyy loppua jotta hän saa nukkua! Kuka ihme nukkuu kesällä alkuillasta? Emme tosiaa suostuneet ja ilmestyi sitten ihan ovellemme aamutakissa valittamaan, että kun hän nukkuu parvekkeen ovi auki a trampoliini narskuu...
Vähän ennen pois muuttoa, kun toinen lapsi oli mummolassa ja toinen leirillä pidimme sitten miehen kanssa kunnon takapiha-bileet ja johan se rouva ilmestyi parvekkeelleen mulkoilemaan kun huudatettiin musiikkia :D Kello oli tosiaan vasta jotain 20.00 eli ei rikottu edes mitään sääntöjä. Siinä sulle, senkin kyylä! Toivottavasti sai uusksiksi naapureiksi 10 kirkuvaa lasta ja 3 haukkuvaa koiraa.
Syystä tai toisesta ihminen haluaa nukkua muulloinkin kuin keskellä yötä. Toisekseen, miksi sun piti huudattaa musiikkia takapihabileissä. Miksi et voinut säätää ääntä kohtuulliselle tasolle. Tuliko mieleen, että kymmenien metrien päässä naapuritaloyhtiöissäkään ei tykätty musiikkimaustanne. Oliko teillä kuuroja ystäviä?
Fiksun ihmisen tunnistaa siitä, että on huomaavainen muita kohtaan. Ei tahallaan ärsytä naapureita.
Me saatiin asua 5 vuotta ihanassa rauhassa päätyasunnossa. Vieressä asui hiljainen vanha pariskunta, jotka ei paljon pihalla olleet. Mutta toinen kuoli ja toinen hoitokotiin. Mitä saatiin tilalle: nelihenkinen lapsiperhe, jotka rakastaa olla aamusta iltaan pihalla. Ääntä heistä lähtee, meni kyllä rauha. Ihan normaalia äänen käyttöä mutta kaikilla hyvin kantava ääni ja kun ovat aamusta iltaa pihalla läpi kesän. Toinen lapsista saa utkukihtauksia, en jaksaisi kuunnella päivittäin sitä melua. Oma pihankäyttöni nyt minimissä. Odotan talvea, että hiljenee. En halua kuulokkeet korvilla aina pihalla olla
On siis täysin riippuvaista millainen on naapuri ja naapurit voi muuttua. En enää ikinä muuta rivitaloon. Kerrostaloon seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tulipaloissa saattaa palaa koko rivistö taloja. Pelottaisi naapurissa syttyvä tulipalo. En ikinä haluaisi rivitaloon.
Niin, kerrostalopalosta onkin kiva elävältä kärventyä yläkerroksiin kun alakerroksissa palaa ja ulos ei pääse, rivarista pääsee ulos, ei tarvitse korkealta hypätä, kaksi ovea ja lisäksi ikkunat joista voi poistua. Tollo!
On rivitalo ja rivitaloja. Oma rivitalomme on "paritalon puolikas" ja tässä yhtiössä iso osa on rakennettu paritalon mallisiksi, ja sitten pari pidempää pätkää, jossa on 3-4 asuntoa samassa "jonossa". Omaa rauhaa löytyy kyllä, enkä tällä hetkellä edes tiedä kuka asuu tuossa toisessa puolikkaassa. Pihat ovat täysin erilliset ja siinä missä ne yhdistyvät, on korkea aita sekä lisäksi puskia molemmin puolin, joten en edes näe, jos naapuri on terassillansa. Sisäänkäynnit on myös siten, ettemme näe vaikka olisimme yhtä aikaa kulkemassa ulko-ovistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua. Just tänään ihastelin itsekseni etten haluaisi asua missään muualla kuin rivitalossa. Olen asunut myös omakotitalossa ja kerrostaloissa. Helppoa. Meillä pääty. Vieressä metsä. Pieni taloyhtiö. Hiljaiset naapurit. Hiljainen alue. Paratiisi minulle. Olisipa vaan kodinhoitohuone kodissa niin tää olisi täydellinen.
Minulla oli iso talo isolla tontilla, lapset lähti maailmalle ja kotia olisi pitänyt kunnossapitorempata kymmenillä tuhansilla, myin pois ja sain hyvät rahat. Ostin rivarin päätykolmion 86 m2, uusi talo, sopiva piha näin eläkeläiselle, naapurin piha porrastettu niin että en edes tiedä onko pihallaan vai ei. Korkea väliaita myös. Tässä on eläkeläisen hyvä asua, leikattavaa nurmea vain vähän kun lapset tekivät ison terassin, ladattavaksi sähköleikkurilla päristelen, talvella ei lumitöitä. Tykkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on taitolaji ostaa semmonen rivitalokämppä, että viihtyy. Me asumme rivitalossa ja oma terassi/piha on ihana, seinänaapurin terassi on 20 metrin päässä joten eivät ole iholla. Monta asuntoa meni hylkyyn juurikin siitä syystä, että piha oli ahdistavan pieni. Sitten löytyi tämä helmi, suojaisa piha, iso terassi, ei tietä asunnon edessä vaan täydellinen oma rauha.
Jos haluaa omaa rauhaa, niin rivari on aika kallis yksinään kustannettavaksi varsinkaan naisen palkalla.
Minulla oli ensi iso omakotitalo, sen myytyäni ostin eläkekodikseni rivarista päätykolmion, talosta, jossa muut asunnot on pieniä, ei siis tilaa lapsiperheille. Toimistosihteerinä työurani yli 40 v tein. Kun ostaa ekan oman kodin 23-vuotiaana, ehtii maksaa lainan ja kerryttää säästöjä. Pitää osata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas viihdytään rivitalossa paljon paremmin kuin kerrostalossa. Riippuu niin paljon talosta ja sen sijainnista. Ei rivitalossa asuessa tarvitse olla mikään ylisosiaalinen papupata (itse olen kaikkea muuta). Moikkaus riittää ja siinä se :)
Mutta jos asukkaaksi tulee sosiaalinen papupata, kaikkien rauha on mennyttä.
Osaan kyllä sanoa ja näyttää että antaa tilaa. Aina ennenkin on toiminut. En ole sellainen hissukka joka kiltisti kuuntelee vaikka aivot kiehuu.
Pahimpiin ylisosiaalisiin mikään sanominen ei tehoa. Muistavat hetken, ja sama peli jatkuu.
Voi luoja miten kädetöntä porukkaa, koskaan en ole ketään päästänyt silmilleni hyppimään enkä rauhaani häiritsemään. Jos hyvä ei olisi auttanut, ottaisin pahan avuksi, vielä ei ole tarvinnut, 67 vuotta on ikää.
APlla ei yhtään asumiskokemusta, mutta silti pystyy tekemään johtopäätöksiä.
En mä kuule naapurien juttuja, kun en niitä kuuntele. Saan olla omalla pihalla rauhassa, kun haluan. Ei tarvii edes moikata. Olen suomalainen introvertti ja pärjännyt rivarissa kohta 20 vuotta.
Pihalla tervehdin, mutta en jutustele. Talkoot meillä on ollut kahdesti vuodessa ja silloin osallistun, kun yhteistä hyvää siinä tehdään ja vähän rajoittaa vastikkeiden nousua.
Tää oli ihan unelma, kun lapset olivat pieniä. Ne vaan päästi ovesta ulos ja saattoi vielä itse jonkun kotityön tehdä ja sitten pihalle itse. Meillä vielä tontti rajautuu kolmelta sivulta metsään, että on paljon temmellettävää ja tutkittavaa. Aivan nappisijoitus.
Eihän yksikään rivarikokemus ole samanlainen kuin toinen. Etenkin kun tontit ovat erilaisia. Jos meillä on ymmärtävät ja mukavat naapurit, niin ei niitä joka paikkaan riitä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo - yhteisöasumisen paratiisi!
- Yrität oleilla parvekkeella - mahdottomuus tupakoivan naapurin takia.
- Yrität oleilla parvekkeella - mahdottomuus, koska kuulet mitä naapurin parvekkeella puhutaan.
- Yläpuolella asuu kanta-astuja - jyskjyskjysk 24/7. Lisää tähän myös muu metelöinti.
- Alapuolella asuu metelöivä asukas.
- Seinän molemmin puolin asuu metelöivä asukas.
- Rappukäytävässä on kiva soittaa "kaideharppua". Kaidetta on myös kiva potkia.
- Rappukäytävässä on kiva kulkea mahdollisimman paljon kengillä jyskyttäen.
- Hissi - no sen seinään on kiva piirrellä kaikkea.
- Asunnon ovi - se menee vain täysillä paiskaamalla kiinni.
- Kellarikäytävään menevä ovi. Sekin menee vain täysillä paiskaamalla kiinni.
- Pyörävarasto. Täynnä pyöriä, joilla ei koskaan ajeta. Oma joka päiväisessä ajossa oleva pyörä - mihin mä sen survon?
- Tupakka on kiva sytyttää palamaan jo rappukäytävässä ennen ulos menoa.
- Koira on kiva päästää tarpeilleen rappukäytävän eteen.
- Lumen harjaaminen oven edestä - mitä se on? Automaattilukitus yöllä ei toimi, koska ovi ei mene kertyneen lumen/jään takia kiinni. Aurausurakoitsijalle lumen harjaaminen ei kuulu.
- Yksi moniongelmainen vuokralainen omistustaloyhtiössä - rapussa epämääräistä porukkaa 24/7. Tavaraa alkaa kadota varastokopeista ja pyörävarastosta. Valtava vesivahinko, kun lämpöpatterin putkeen lukolla kiinnitetty pyörä varastettiin niin, että vesiputki vedettiin rautasahalla poikki.
No oliko pakko asua nistikuutiossa?
Rivitalossa ja kerrostalossa sujuu asuminen, jos vähän miettii muitakin kuin itseään. Ei soiteta musiikkia tai kuunnella kovaäänisesti radiota pihalla. Normaalit keskustelun äänet on ihan ok, ja jos joskus pitää juhlia ei mua haittaa. Mutta jos joka päivä on meininki kuin rantabaarissa, voi miettiä että haluaako naapurit kuulla ihan kaiken.
Mutta jos täytyy kesällä jatkuvasti pitää jotain mekkalaa, kun toiset yrittävät tuulettaa kuumuutta kämpistään on vähän outoa. Mulla on naapuri joka tulee parvekkeelleen kovaäänisesti puhumaan puhelua. Ääni kuuluu sisälle jos ikkuna on auki ja kuulen koko keskustelun. Ulvoo itkee ja huutaa puhelimessa.
Jep. Tuntuu, että tässä sitä ollaan kuin karsinoissa, pihalle ei pääse rauhaan kun kohta vieressä ollaan kanssa ja nyt kesällä monella on ovet auki, vaikka puhuisi hiljempaa niin hyvin kuuluu sisälle mistä puhutaan! Tuntuu, että naapurit ovat hyvin tietoisia menoistasi ja tietävät kuka tai ketkä luonasi käy. Ikkunasta vaivihkaa tarkastellaan, että jaahas tuossa menee se naapurin naisen uusi deitti. Tällaista ei varmasti ole ihan kaikissa rivareissa, mutta appajee kun asut sellaisessa missä lähinnä ollut samoja asukkaita ja vähän vaihtuvuutta. Kyllä siinä väkisinkin tulee tutuksi. Kerrostalossa oli helppoa, et välttämättä tiennyt kuka naapurissasi asuu ja käykö se edes töissä, mutta kyllä täällä tiedetään (vaikka et kertoisi), että oletko naimaton ja suurinpiirtein mitä teet töiksesi. Jos haluaa olla anonyymi, ei ole hyvä vaihtoehto. Silloin paras on monikerroksinen kerrostalo tai okt syrjemmässä muista!