Muita jotka eivät välitä rusketuksesta tai vihaavat auringon ottoa niin paljon ettei jos vaivautua

"Auringonpalvonta oli pari vuosikymmentä sitten aika estotonta, osittain hoidamme nyt niitä vaurioita."

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/maksalaiskista_kallis_lasku_su…

Minulla on toispuoleisesti maksaläiskittynyt naaman iho. Tiedän syynkin kun terassilla istun aina samassa paikassa ja oikea puoli altistuu varjossakin auringolle. Kesällä ne tummentuvat. En niitä ole alkanut peittelemään. Ei ne viiskymppisenä haittaa kun ulkonäöllä ei ole enää mitään merkitystä silleen. Auringosta ne ovat tulleet. Niitä alkoi tulla enemmänkin mutta kun olen alkanut pari kolme vuotta sitten seuraamaan UV- tiedotteita ja pysyttelemään sen pahimman säteilyn ajan sisätiloissa niin osa on häipynyt. 

Lopetin auringon ottamisen 7 vuotta sitten n. 20 vuotiaana. En silloinkaan ollut mikään auringon palvoja, mutta otin aurinkoa ja sain joka kesä kevyen päivetyksen. Käytin kyllä aurinkorasvaa, mutta ainoastaan silloin kun otin aurinkoa. Eli se ei kuulunut kasvojenhoitorutiiniin "normaaleina päivinä", jos olin muuten ulkona aurinkoisena päivänä. En ole ikinä tykännyt auringon ottamisesta, kuumuus saa oloni veltoksi ja epämukavaksi. Ja aurinkorasvankin kanssa olen ryhdistäytynyt kunnolla vasta tässä pari vuotta sitten, kun ymmärsin että jos haluan saada finniarpeni haalenemaan, iho pitää suojata auringolta. Nykyään otan ihon suojaamisen tosissani: istun varjossa, en liiku paljoa ulkona 11-15 aikoihin, pidän väljiä ja suojaavia vaatteita. Sitä mitä en ymmärrä, on muiden ihmisten reaktio siihen että ei ole rusketusta. :D

Sitä mitä en ymmärrä, on muiden ihmisten reaktio siihen että ei ole rusketusta. :D

Eivät he seuraa aikaansa ja lue yhtään mitään. Ei kiinnosta ilmastomuutos ja perehtyä sen seurauksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lopetin auringon ottamisen 7 vuotta sitten n. 20 vuotiaana. En silloinkaan ollut mikään auringon palvoja, mutta otin aurinkoa ja sain joka kesä kevyen päivetyksen. Käytin kyllä aurinkorasvaa, mutta ainoastaan silloin kun otin aurinkoa. Eli se ei kuulunut kasvojenhoitorutiiniin "normaaleina päivinä", jos olin muuten ulkona aurinkoisena päivänä. En ole ikinä tykännyt auringon ottamisesta, kuumuus saa oloni veltoksi ja epämukavaksi. Ja aurinkorasvankin kanssa olen ryhdistäytynyt kunnolla vasta tässä pari vuotta sitten, kun ymmärsin että jos haluan saada finniarpeni haalenemaan, iho pitää suojata auringolta. Nykyään otan ihon suojaamisen tosissani: istun varjossa, en liiku paljoa ulkona 11-15 aikoihin, pidän väljiä ja suojaavia vaatteita. Sitä mitä en ymmärrä, on muiden ihmisten reaktio siihen että ei ole rusketusta. :D

Olen kuullut, että ruskettumattomuutta päivitellään, mutta minulle ei koskaan ole mainittu siitä. Ehkä tämä johtuu ulkonevista yläkulmahampaistani. Itse en niitä enää edes muista, mutta muille ne varmasti näkyvät aika hyvin. :)=

Nro 9

En ole ottanut aurinkoa sen jälkeen kun kaverini sai melanooman, 15 cm arven ja ison kuopan leikkauspaikkaan. Oli kuitenkin onnekas eikä ollut levinnyt imusolmukkeisiin tai muihin elimiin.

En rusketa itseäni, olen todella kalpea ja verisuonet näkyvät ympäri kehoa kuin tussilla piirrettynä. Ei ihoni ehkä kaunein ole, olisihan se mukavaa olla kevyesti päivettynyt.

Mutta kun rusketusta ei tule, vaikka makaisin koko päivän auringossa, enkä halua vanhentaa itseäni. Olen 38 ja huomattavasti ikäisiäni auringonpalvojia nuoremman näköinen. Monesti kalpeuttani päivitellään mutta toisaalta nuorekkuuttani ihaillaan - eivät tykkää kun kerron että nuoren ihoni salaisuus on auringon välttely, aina :D.

Kyllä auringonpalvojilla on tupakoitsijan iho ja rypyt keski-ikäisenä. Niillä vielä enemmän jotka juoksevat talvellakin etelän matkoilla ahkerasti rannoilla makoillen siellä. Kuiva, ohut iho kuin pergamenttipaperia. Jos on ihan rasvaton keho niin sitä pahemmalta näyttää. 

Up