Onko pakko osallistua toisen sukujuttuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kestää pitkään, ennen kuin puolison aikuiset lapset "ottavat omakseen" uuden puolison, koska yhteinen historia puuttuu.

Muistan, kuinka nihkeää ja muodollista oli kanssakäyminen äidin uuden miehen kanssa, pitkän aikaa. Jos uusi mies olisi vain vetäytynyt omiin oloihinsa, suhteemme häneen ei olisi kehittynyt avoimeksi ja mutkattomaksi, mitä se nykyään on. Ihmissuhteet vaativat aikaa ja vaivannäköä.

Eli uusi mies joutui tekemään töitä, että te hyväksyitte hänet? Kirjoitit, että hänen kanssaan oli pitkän aikaa nihkeää ja muodollista, joten mielestäni se tarkoittaa sitä, että te ette edes yrittäneet, vaikka mies oli läsnä ja paikalla. Te olitte sisäänpäin lämpiäviä nirppanokkia ja yrititte ilmeisesti vuosia saada miehen häipymään ennen kuin luovutitte.

Luultavasti juuri näin. Jos minä olisin ollut miehen paikalla, niin olisin antanut olla ja huolehtinut vain omistani. Olisin ollut neutraali ja kohtelias, mutta en yhtään mitään enempää. Olisin myös puhunut puolisolle asiasta ja jos hän ei olisi saanut lapsiaan asiallisista, niin olisin haihtunut paikalta.

Millainen sisäinen maailma pitää olla että saa väännettyä tällaista proosaa yhden kommentin perusteella? :D

Taisi kolahtaa sinuun, kun noin älähdit. Lainasin vain omaa kirjoitustasi, en keksinyt mitään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ääripäät toit nyt esille. Joko et tapaa ollenkaan tai sitten leikit jotain mummupuolta. Miksi et voisi kohteliaisuudesta tavata silloin tällöin, jos se on miehellesi ja hänen lapsilleen tärkeää?

Ja vastaus otsikon kysymykseen on että minun mielestäni on pakollista. Tai siis omassa suhteessani on. Näen asian niin, että kun hynttyyt on lyöty yhteen niin täytyy välillä myös niin sanotusti edustaa sukutapaamisissa. Mielestäni olisi tolkuttoman epäkohteliasta kieltäytyä aina kumppanin suvun näkemisestä vain siksi ettei kiinnosta.

Ehkä joku katsoo käytöksen epäkohteliaaksi, mutta kukaan ei voi asettaa sinua rooliin, missä et halua olla. Jos et halua olla "mummona" ja hymistellä vieraiden ihmisten kanssa vapaa-aikanasi, niin silloin sitä ei tarvitse tehdä. Miehen lapsille asiaa ei tarvitse selittää kuin kerran ja heidän ei todellakaan kannata asiasta stressiä ottaa, vaan se oikea mummo hoidelkoon mummon roolin.

Ja ei, sukutapaamisissa ei tarvitse kenenkään olla vasten tahtoaan. Ei, vaikka yhdessä olisi oltu 50 vuotta. Mies on aikuinen mies ja hän hoidelkoon oman sukunsa itse, ap hoitelee taas oman puolensa, jos niin haluaa. Muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää, sillä oma pää on se lähin pää.

Väitä vaan vastaan niin paljon kuin haluat, se on ihan sama.

Ei kai mulla ole syytä väittää vastaan. Jokainen toimii suhteessaan ja elämässään kuten tahtoo ja parhaaksi näkee.

Sanoinhan kommentissani että omassa suhteessani sukutapaamiset ovat pakollisia puolin ja toisin. Onneksi meille molemmille on alusta asti ollut selvää, että suhteen vakiintuessa elämään tulee myös muita uusia ihmisiä. Ja onneksi molempien sukulaiset ovat täyspäistä ja mukavaa porukkaa, eli tapaamiset eivät ole kummallekaan pakkopullaa. Jos miehelle olisi ollut ongelma viettää silloin tällöin aikaa sukulaisteni kanssa, olisin valinnut itselleni toisen puolison. Ja luulen että hän olisi tehnyt vastaavassa tilanteessa samoin.

Tuota en ymmärrä yhtään että miksi pitäisi olla joku mummo. Eihän aapeesta tule miehen aikuisten lasten mummoa vaikka he viettäisivät miten paljon aikaa keskenään. Miksei hän voi olla isän puoliso, miksi pitäisi olla mummo?

Jokaiselle jotakin, vakka kantensa valitsee ja niin edespäin.

Vakka kantensa,nimenomaan. Me taas ennen avoliittoa keskustelimme selväksi sukulais-/vierailuasiat nimenomaan niin päin, että pakko ei ole osallistua. Minä en lähde esimerkiksi siskontytönlapsen syntymäpäiville tai veljentyttären häihin, kun tuskin olen näitä tavannutkaan. Mutta 1-2 × vuodessa lähden mukaan tapaamaan kaikkein läheisimpiä sukulaisia.

Itsestäänselvää on myös, että kumpikin huolehtii omien sukulaistensa muistamisen merkkipäivinä.

Juurikin niin, jokaiselle jotakin. :) Me tavataan mun sukulaisia parisenkymmentä kertaa vuodessa, miehen sukua hiukan vähemmän mutta paljon kuitenkin. Merkkipäivämuistamiset mietimme yhdessä.

Siis kamalin  painajainen  olisi tämä minulle! 20 x vuodessa on jo melkein joka toinen viikonloppu + sitten miehen puolen sukulaiset, niin varmaan tuleekin jo täyteen. Ettekö viihdy oman  perheen kanssa tai kaksistaan? 

Tyyppi on napanuorastaan kiinni vielä, yritetään ymmärtää...

Luojan kiitos olen. Tätä keskustelua lukiessani tunnen syvää kiitollisuutta ihanasta suvustani ja sosiaalisesta elämästäni. Ja myös miehen suvusta.

Mulle olisi painajaista jos elämääni ei kuuluisi muuta kuin mies.

No jaa, minulla on ihanat vanhemmat ja appivanhemmat, mutta en todellakaan vietä aikaa heidän kanssaan parikymmentä kertaa vuodessa.

Minulla, miehelläni ja teini-ikäisillä lapsillamme on myös omia harrastuksia ja ystäviä, työ, oma koti ja pihamaa sekä mökki ja sen hommat, joten emme istu vaikka vanhempieni ruokapöydässä joka viikko, tai edes joka toinen tai kolmas viikko. Ja emme varsinkaan esimerkiksi silloin, kun korona jylläsi täysillä.

Välini noin 80 vuotiaisiin hyväkuntoisiin vanhempiini ovat pysyneet oikein hyvinä puheluidenkin avulla ja meidän ei tarvitse nähdä naamatusten. Sydänongelmaista appiukkoa varsinkaan emme ole halunneet vaarantaa mitenkään, vaan auttaneet heitä muulla tavoin etänä, jos apuamme on tarvittu.

Ai että sentään, tuon täytyy olla todellista rakkautta. Ihana suhde teillä.

Kuule ei vaiskaan. Ei ole ihan normaalia, ettet pysty luomaan tai halua luoda mitään suhdetta puolisosi läheisiin.

Tuo on sitä paitsi törkeän epäkohteliasta. Eivätkös nuo ole jotain ihan tavallisia ihmisiä? Puolisosi rakastaa heitä ja sinä käyttäydyt kuin he olisivat sontaa.

Jos minun puolisoni rakastaa jotakuta, haluan kunnioittaa sitä ja osoittaa puolisolle välittämistä ottamalla hänet omaankin elämääni. Sitä on elämänkumppanuus.

Pakko kommentoida, että hoidan kyllä itse oman puoleni sukua, mies ei koskaan tule meidän tapaamisiin, koska kokee ne rasittaviksi ja tämä on mulle ihan ok. Ostan myös joka joulu miehen lapsenlapsille lahjat, muuten ne jäisivät hankkimatta. En vaan lähtökohtaisesti ole kiinnostunut itselleni vieraista ihmisistä, enkä halukas osallistumaan. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta haluan tavata vain ihmisiä, joiden seurassa voin olla rennosti ja oma itseni. Kerran, kun yritin osallistua tapaamiseen, sain palautetta, että olen teennäinen. No niin olinkin, koska se ei ollut oma toiveeni. Eli jos olen paikalla ja ystävällinen, olen teennäinen. Jos olen paikalla, enkä piika vaan olen oma itseni, olen kamala noita. Eli mulle helpointa vaan karata omien ystävien luo kahvittelemaan. Uskon, että se on kaikille parasta. Kysyin, onko pakko, koska mies alkanut painostaa, että olisi suotavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida, että hoidan kyllä itse oman puoleni sukua, mies ei koskaan tule meidän tapaamisiin, koska kokee ne rasittaviksi ja tämä on mulle ihan ok. Ostan myös joka joulu miehen lapsenlapsille lahjat, muuten ne jäisivät hankkimatta. En vaan lähtökohtaisesti ole kiinnostunut itselleni vieraista ihmisistä, enkä halukas osallistumaan. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta haluan tavata vain ihmisiä, joiden seurassa voin olla rennosti ja oma itseni. Kerran, kun yritin osallistua tapaamiseen, sain palautetta, että olen teennäinen. No niin olinkin, koska se ei ollut oma toiveeni. Eli jos olen paikalla ja ystävällinen, olen teennäinen. Jos olen paikalla, enkä piika vaan olen oma itseni, olen kamala noita. Eli mulle helpointa vaan karata omien ystävien luo kahvittelemaan. Uskon, että se on kaikille parasta. Kysyin, onko pakko, koska mies alkanut painostaa, että olisi suotavaa. Ap

No oletko sanonut miehellesi suoraan sen, miltä sinusta tapaamisissa tuntuu? Ja miksi olet miehen kanssa, joka haluaisi sinun piikovan?

Onhan se epäkohteliasta, kun talon emäntä ei ole koskaan paikalla vierailun aikana. Epäilisin, että hänellä on jotain henk koht minua vastaan.

Miksi ap laitat tarjoilut? Miksei mies?

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida, että hoidan kyllä itse oman puoleni sukua, mies ei koskaan tule meidän tapaamisiin, koska kokee ne rasittaviksi ja tämä on mulle ihan ok. Ostan myös joka joulu miehen lapsenlapsille lahjat, muuten ne jäisivät hankkimatta. En vaan lähtökohtaisesti ole kiinnostunut itselleni vieraista ihmisistä, enkä halukas osallistumaan. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta haluan tavata vain ihmisiä, joiden seurassa voin olla rennosti ja oma itseni. Kerran, kun yritin osallistua tapaamiseen, sain palautetta, että olen teennäinen. No niin olinkin, koska se ei ollut oma toiveeni. Eli jos olen paikalla ja ystävällinen, olen teennäinen. Jos olen paikalla, enkä piika vaan olen oma itseni, olen kamala noita. Eli mulle helpointa vaan karata omien ystävien luo kahvittelemaan. Uskon, että se on kaikille parasta. Kysyin, onko pakko, koska mies alkanut painostaa, että olisi suotavaa. Ap

Pidä vain pintasi ja oleskele sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita. Ei toisen lapsia ja lastenlapsia tarvitse rakastaa, ei heistä tarvitse edes pitää, riittää kun on asiallinen silloin kun yhdessä ollaan.

Täällä on todella usein puhuttu tästä uusperheistä ja siitä kuinka puolison lapsista (ja lapsenlapsistakaan) ei vain opi pitämään. Usein tunne on molemminpuolinen ja vaikka sitä miten työstäisi, niin asia ei muutu. Silloin on vain paras olla kohtelias ja tässäkin tapauksessa siirtyä muualle, kun kyläily tulee. Jos mies ei asiaa ymmärrä ja sitä näe edessään, niin en tiedä jatkaisinko edes koko suhdetta. Ainakin miettisin muitakin asioita eri kantilta.

Se, että teet heille ruuat, on sinun tapasi osoittaa, että he ovat mielessäsi ja välität heistä kyllä, mutta pidät heihin sopivaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se epäkohteliasta, kun talon emäntä ei ole koskaan paikalla vierailun aikana. Epäilisin, että hänellä on jotain henk koht minua vastaan.

Mitäs jos vierailla on jotain henk koht emäntää vastaan? Ovatko he epäkohteliaita, kun ap kelpaisi heille vain piikana ja lasten takapuolten pyyhkijänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida, että hoidan kyllä itse oman puoleni sukua, mies ei koskaan tule meidän tapaamisiin, koska kokee ne rasittaviksi ja tämä on mulle ihan ok. Ostan myös joka joulu miehen lapsenlapsille lahjat, muuten ne jäisivät hankkimatta. En vaan lähtökohtaisesti ole kiinnostunut itselleni vieraista ihmisistä, enkä halukas osallistumaan. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta haluan tavata vain ihmisiä, joiden seurassa voin olla rennosti ja oma itseni. Kerran, kun yritin osallistua tapaamiseen, sain palautetta, että olen teennäinen. No niin olinkin, koska se ei ollut oma toiveeni. Eli jos olen paikalla ja ystävällinen, olen teennäinen. Jos olen paikalla, enkä piika vaan olen oma itseni, olen kamala noita. Eli mulle helpointa vaan karata omien ystävien luo kahvittelemaan. Uskon, että se on kaikille parasta. Kysyin, onko pakko, koska mies alkanut painostaa, että olisi suotavaa. Ap

No oletko sanonut miehellesi suoraan sen, miltä sinusta tapaamisissa tuntuu? Ja miksi olet miehen kanssa, joka haluaisi sinun piikovan?

Tätä minäkin mietin. Onko mies tietoinen siitä, että hänen lapsensa ovat sinulle epäkunnioittavia ja vihamielisiä?

Vaikka tämä aloitus olisikin trolli, niin se voisi olla myös totta.

Minun isäni vaimo toimi juuri tuolla tavalla. Se ei minua haitannut mitenkään. Olisihan se ollut kiva häneenkin tutustua, mutta ei väkisin. En ollut millään tavalla katkera tilanteesta.

Sitten tilanne muuttui jotenkin, eikä hän enää voinutkaan poistua paikalta, kun olisimme olleet menossa isäni luokse. Silloin alkoi tulla toistuvasti viestejä, että emme voikaan mennä heille.

Isäni kävi kyllä meillä ja soittelimme, eli ihan ei välit menneet poikki. Eniten sattui sieluuni se, kun isäni kertoi tekevänsä puolisonsa lasten kanssa kaikkia niitä juttuja, joita minä olin aikaisemmin tehnyt isäni kanssa heillä käydessäni.

En mennyt isäni vaimon hautajaisiin, koska koin, että olisin ollut kuokkavieras siinä tilaisuudessa. En tuntenut vainajaa, enkä ollut koskaan edes tavannut ketään hänen sukulaisiaan.

Ajatelkaapa, jos AP päättäisikin nyt tutustua miehensä lapsiin ja lastenlapsiin, ja jopa ystävystyisi heidän kanssaan. Sitten tulisi ero, ja hän joutuisi luopumaan näistä hänelle tärkeiksi tulleista ihmisistä.

Taas yksi hyvä syy olla haluamatta uutta puolisoa. Ei tarvi viettää aikaa kuin itselle mieluisten ihmisten kanssa. Harvoin introverttinä tapaan ketään, jonka kanssa haluaisin viettää aikaa muuten kuin kohteliaisuussyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida, että hoidan kyllä itse oman puoleni sukua, mies ei koskaan tule meidän tapaamisiin, koska kokee ne rasittaviksi ja tämä on mulle ihan ok. Ostan myös joka joulu miehen lapsenlapsille lahjat, muuten ne jäisivät hankkimatta. En vaan lähtökohtaisesti ole kiinnostunut itselleni vieraista ihmisistä, enkä halukas osallistumaan. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta haluan tavata vain ihmisiä, joiden seurassa voin olla rennosti ja oma itseni. Kerran, kun yritin osallistua tapaamiseen, sain palautetta, että olen teennäinen. No niin olinkin, koska se ei ollut oma toiveeni. Eli jos olen paikalla ja ystävällinen, olen teennäinen. Jos olen paikalla, enkä piika vaan olen oma itseni, olen kamala noita. Eli mulle helpointa vaan karata omien ystävien luo kahvittelemaan. Uskon, että se on kaikille parasta. Kysyin, onko pakko, koska mies alkanut painostaa, että olisi suotavaa. Ap

No oletko sanonut miehellesi suoraan sen, miltä sinusta tapaamisissa tuntuu? Ja miksi olet miehen kanssa, joka haluaisi sinun piikovan?

Tätä minäkin mietin. Onko mies tietoinen siitä, että hänen lapsensa ovat sinulle epäkunnioittavia ja vihamielisiä?

Vaikka tämä aloitus olisikin trolli, niin se voisi olla myös totta.

Up

No onhan tuo outoa, että teet tarjoilut ja sitten häippäset paikalta. 

Mulla on sellainen tilanne, että avovaimon aikuinen tytär (yli 25-vuotias) on meillä todella paljon, tyyliin 15-20 kokonaista viikonloppua vuodessa. Minä en suoraan sanottuna juuri pidä tästä lapsesta, eikä meillä ole mitään yhteistä ja hän on täysin avuton ja käyttäytyy kuin teini. Minusta tuntuu, että olen näiden vierailujen aikana vieras omassa kodissani, kun täällä on avovaimon ja tämän alaikäisen lapsen lisäksi tämä aikuinen lapsi, ja kaikki ovat vieläpä vastakkaista sukupuolta. En koe minkäänlaista yhteyttä heidän yhteisiin juttuihin ja minua suoraan sanottuna ottaa päähän olla kotona silloin.

Aikuinen tytär asuu vain vajaan tunnin matkan päässä, joten minun mielestäni on kohtuutonta että hänen pitää muka aina tulla koko viikonlopuksi tänne, jolloin minulta menee koko työviikosta palautuminen piloille. Mielestäni tuollaisen matkan päästä voisi vain käväistä päiväreissun tai olla korkeintaan yhden yön. Avovaimon kanssa on mahdoton puhua asiasta järkevästi, koska minä olen vain paska enkä ymmärrä tai hyväksy jne. Tilanne on muuttunut radikaalisti siitä, kun teimme päätöksen muuttaa yhteen (silloin aikuinen tytär kävi vain pari kertaa vuodessa ja oli yhden yön). Nykytilanteessa en ikinä olisi ostanut yhteistä asuntoa ja muuttaisi yhteen.