Myönnän, olen todella kateellinen

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 14:49"]

Mitä pahaa kateudessa on? Se on ihan normaali tunne. Siinä ei ole kerrassaan mitään epänormaalia tai hävettävää. Kateuden voi ja se kannattaa kääntää voimavaraksi. Aloittakaa osakesäästäminen niin vaurastutte.

[/quote]

Kateus on huono asia, jos se estää nauttimasta omasta elämästä. Ja tosiaan sen voi halutessaan kääntää voimavaraksi, mutta sitähän ap taas ei halua. 

Kuville ei kannata olla kateellinen. Niiden takana ei välttämättä ole onnea.

minä asun perheeni kanssa Helsingin keskustassa. Olemme asuntokaupoilla onnistuneet hankkimaan ison asunnon ja lisäksi taloyhtiö on loistava, yhtiövastike on vain 200 euroa sis vesilaskun.

Meidän perheen auto on miehelläni käytössä työmatkoilla, mutta näistä tulee tietenkin km-korvaukset. Lisäksi mieheni maksaa auton pysäköinnin, koska auto on täynnä työkamaa.

Lapset harrastavat erittäin edullisia harrastuksia, saisivat harrastaa mitä vaan, mutta kaverit ovat näissä. Siskoni asuu Amerikassa ja hän tulee perheineen käymään meillä kerran kesässä. Asuvat meillä n viikon, samoin meidän vanhemmilla, osan mökillä jne. Kiitokseksi kun he saavat asua meillä ( oma sisko, kuka ottaa majoituksesta rahaa omalta siskoltaan ) hän tuo meille aina lapsiensa pieneksi menneet vaatteet, hänellä on myös 3 lasta, 2 poikaa ja tyttö, meillä samoin ja kerran vuodessa käyvät kaapit läpi ja vähintään 1 matkalaukku on täynnä meille tulevaa vaatetta, välillä 2 tai joskus kolmekin. Minä saan myös siskoni vaatteita, asusteita jne. Siskoni mies on myös erittäin varakas, mutta Suomessa hän tykkää pitää matalampaa profiilia ja esim suostuu asumaan meillä viikon verran.

Meidän tutut ihmettelevät meidän taloudellista varaa. Se että olimme mieheni kanssa oikeaan aikaan aikoinaan asuntomarkkinoilla tarkoittaa että me asumme nyt missä asumme. Me emme kaipaa mökkiä, kaukana siitä. Matkustamme 2 - 3 krt vuodessa, yleensä matkustamme halpalentoyhtiöllä ja varaamme majoituksen ajoissa, viimeksi viikon matkaan meiltä 5 meni rahaa yhteensä 1000 euroa.

Meillä peruskustannukset ovat niin pienet. En muista milloin olisin ostanut itselleni kuin sukkia, alusvaatteita. Sen lisäksi myyn jatkuvasti ylimääräisiä vaatteita. Lapsilla sama asia.

Ei ne suuret tulot vaan ne menot.

Minä olen lapseton, työtön ja asun vuokralla. Rahaa ei ole kovin paljon ja kuukauden ruokabudjettikin on matala puhumattakaan matkabudjetista. Kesämökistä ei voi edes puhua.

Silti olen onnellinen. Minulla on paras aviomies mitä toivoa saattaa, olemme terveitä, meillä on paljon ystäviä ja kotimme on kaunis.

Aina löytyy joku jolla asiat ovat ainakin materiaalisesti paremmin. Rahakateuden suo on loputon.

Valintoja ja valintoja, höpö höpö. Ei kaksi normi palkkatuloista osta saarta mökkeineen ja veneineen + 150 neliön omakotitaloa + kiva auto siihen pihaan.

Ymmärrän sua ap. Mulla on vähän tota samaa. Toki olen äärimmäisen kiitollinen omasta elintasosta (visa vingahtelee, mutta on rivari, matka aurinkoon ainakin kerran vuodessa jne.) ja todella nautin jok'ikisestä minuutista lomalla jne. Olen joka kerta ruokakaupassa kiitollinen ettei tarvitse kytätä mitä ostaa (ei nyt sisäfilettä todellakaan joka viikko). Sekin aika on eletty, ettei oikeasti ollut rahaa ruokaan.

Mutta kyllä se kesämökki kelpaisi kummasti. Todella monellahan on perintömökki/-saari tms.

Oletko katsonut, mitä haluamasi mökki maksaa? Jos vaikka kelpaa vähän rähjäisempi tai syrjäisempi sijainti, niin hinta laskee. Tai mitä vene maksaa?Valintojahan nämä ovat ja sain kyllä sellaisen kuvan teksteistäsi, että rahanne menevät aikalailla lasten (minusta turhiin) asioihin ja esineisiin. Toiset perheet tekevät sen valinnan, että asunto, mökki, vene, matkat jne. ovat heidän perheensä tärkeimmät kulutuskohteet. Kai se päätös tulee siitä, miten vanhemmat haluavat elää.

Voisit myös vähän katsoa rahankäyttöäsi, mutta sitten pitää tietenkin tinkiä arjen pienistä jutuista tai miettiä esim. niitä synttärilahjoja huutonetistä tai alennuksesta jne.

Hyvää keskustelua täällä, kiitos mielipiteistänne.  Koen toki itseni hyvin onnekkaaksi, sillä me olemme perusterveitä ja kaikki on sillä lailla oikein mallikkaasti.  Olen kokenut myös suurta surua ja esimerkiksi juuri muiden maiden sotia ja sun muita lento-onnettomuuksia katsellessa olen tietenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, missä olen ja mitä minulla on.

Olen ehkä jäänyt vähän tuohon koukkuun, että blogeja lukiessa ja kavereiden tai tuttujen fb-päivityksiä seuratessa tuntuu siltä, että kaikille menee niin kauhean hyvin koko ajan.  Kuten joku sanoi, kateus on aika normaalia.  En kaipaa mitään bemareita tai mersuja, sellaisia meillä on ollut ja nytkin on oikein hyvä auto.  Kaipaan kyllä sitä elämänlaatua, kun voi lähteä viikonlopun viettoon oman paikkaan, ja jonne voi kutsua ystäviä mukaan.  Oma koti taas on se tärkein paikka maailmassa, ja haluaisin että se olisi sellainen jonne mahdutaan kunnolla koko perhe ja joka on juuri sellainen kuin haluaa.

On vaikea kuvitella, että te kaikki muut olette täysin tyytyväisiä siihen, mitä teillä on, ja ettette haluaisi jotakin enemmän.  

AP