Mitä tapahtuu jos ei pääse ajokoetta läpi vielä edes viidennellä kerralla?

Tuli mieleen tämä Pernilla Wahlgrenin maailma tosi-tv, jossa lapset Bianca ja Benjamin eivät mitenkään saa teoriaosuutta suoritettua, vaikka ajaisivat jo ihan hyvin. Benjamin Ingrosso (joka on Ruotsia Euroviisuissakin edustanut) saa lukuisien yritysten jälkeen taas tulokset, jossa on todella paljon parantamisen varaa. Muiden ihmetykseksi hän juoksee kuitenkin onnellisena pitkin pihaa ja sanoo:"Tämä todistaa vaan, että olen ihminen"

Jännitin niin valtavasti ajokoetta, että pääsin vasta kuudennella läpi. Kiitos fiksujen inssien, jotka olivat keskenään vertailleet suoritustani. Heti, kun tein ensimmäisen virheeni ajoin moitteetta lopun osan ajokokeesta. Juttelin samalla  rentoutuneena inssille ja ajoin vain  itseeni luottaen. Se virhe piti saada tehdä ensin. 

Uskon, että konservatiivinen ajo-opettajani sai minut epävarmaksi opetuksellaan. Hän toi vahvasti esille sen, että olen jo liian iäkäs (29 vuotias) ajamaan ajokortin ja en opi samalla tavalla kuin 18 vuotias rohkeampi. Vaihdoin kakkosvaiheessa toisee autokouluun.

Paikkakunnallani on todella korkea hylkäysprosentti. Tulee mieleen että luodaanko tällä työtä ja rahaa autokoululle, kun kortteja ajetaan yhä vähemmän.

Esimerkkinä 4 ajokoetta, vaikka oli jo kahden vuoden ajan ollut kevarikortti ja paljon ajokokemusta. Ajokokeen voi hylätä vaikka ei olisi virheitä ja sitä on tehty.

Ajoin kortin kymmenen vuotta sitten, opettaja mainitsi Helsingissä on nainen joka kiertänyt kymmenet koulut. Korttia ei ole onnistunut vielä saamaan, aina kuulemma ollut koulun syy. Vanhempi rouva kyseessä ja ilmeisesti rahaakin löytyy:))

Jos ei ajaminen onnistu autokoulussa, niin miten luulet, että pärjäät yksin liikenteessä? Eiköhän kannattaisi unohtaa koko ajokortti.

Vierailija kirjoitti:

Inssissä kaikki yli kolme yritystä tarvitsevat, kannattaa harkita ihan vakavasti itsensä ja ennen kaikkea muiden turvallisuuden takia, että onko enää riskin arvoista. Puhutaan kuitenkin ihmishengistä.

Virheitä voi aina sattua, mutta jos ei niitä ensimmäisellä kerralla opi korjaamaan, niin kannattaa unohtaa kortti kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Liikennesilmässä vikaa. Ei se hahmottamista vaadi ihmeemmin sillä tavalla, etteikö kukaan tahansa siihen kykenisi, vaan rutiinia. Rutiinia ei tietenkään saa ilman korttia.

Omia lapsia olen jo nuoresta "opettanut" tarkkailemaan liikennettä. Kysellyt liikennemerkkejä autoillessa, selittänyt liikennetilanteita, jutellut säännöistä autoillessa, jos on tapahtunut joku tilanne, ollaan käyty sitä läpi... ja kehottanut lapsia seuraamaan liikennettä myös matkustajina. Opetusluvalla on sitten ollut helppoa, kun se perushahmotus ja liikenteen dynamiikka on jo iskostunut mieleen.

Pystyisitkö itse hyödyntämään kokeneempaa kuskia apuna, vaikka oletkin pelkääjän paikalla? Katsella liikennettä kuin olisit kuski, vaikka oletkin matkustaja?

Harvoin ehdin seuraamaan, kun pitää somettaa.

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnallani on todella korkea hylkäysprosentti. Tulee mieleen että luodaanko tällä työtä ja rahaa autokoululle, kun kortteja ajetaan yhä vähemmän.

Esimerkkinä 4 ajokoetta, vaikka oli jo kahden vuoden ajan ollut kevarikortti ja paljon ajokokemusta. Ajokokeen voi hylätä vaikka ei olisi virheitä ja sitä on tehty.

Ei kyse ole pelkästään siitä, että tekeekö virheitä vaan pitää kokonaisuutena olla sujuva, huomaavainen ja turvallinen kuljettaja, joka osaa toimia liikenteessä. Se voi tietenkin tuntua epäreilulta, jos ei ole selkeitä "virheitä", mutta kyllä se inssityypit selittävät sen, miksi koe ei mene läpi. Siitä pitää vaan ottaa opikseen.

Oma lapseni teki jopa muutamia pikkuvirheitä inssissä ja silti pääsi läpi, koska hänellä on hyvä liikennetaju, hän on rohkea olematta rämäpää ja esimerkiksi perushavainnointi on erittäin hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Jännitin niin valtavasti ajokoetta, että pääsin vasta kuudennella läpi. Kiitos fiksujen inssien, jotka olivat keskenään vertailleet suoritustani. Heti, kun tein ensimmäisen virheeni ajoin moitteetta lopun osan ajokokeesta. Juttelin samalla  rentoutuneena inssille ja ajoin vain  itseeni luottaen. Se virhe piti saada tehdä ensin. 

Uskon, että konservatiivinen ajo-opettajani sai minut epävarmaksi opetuksellaan. Hän toi vahvasti esille sen, että olen jo liian iäkäs (29 vuotias) ajamaan ajokortin ja en opi samalla tavalla kuin 18 vuotias rohkeampi. Vaihdoin kakkosvaiheessa toisee autokouluun.

Hyvähän se on keksiä selitys itselleen, ettei vaan tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnallani on todella korkea hylkäysprosentti. Tulee mieleen että luodaanko tällä työtä ja rahaa autokoululle, kun kortteja ajetaan yhä vähemmän.

Esimerkkinä 4 ajokoetta, vaikka oli jo kahden vuoden ajan ollut kevarikortti ja paljon ajokokemusta. Ajokokeen voi hylätä vaikka ei olisi virheitä ja sitä on tehty.

Ei kyse ole pelkästään siitä, että tekeekö virheitä vaan pitää kokonaisuutena olla sujuva, huomaavainen ja turvallinen kuljettaja, joka osaa toimia liikenteessä. Se voi tietenkin tuntua epäreilulta, jos ei ole selkeitä "virheitä", mutta kyllä se inssityypit selittävät sen, miksi koe ei mene läpi. Siitä pitää vaan ottaa opikseen.

Oma lapseni teki jopa muutamia pikkuvirheitä inssissä ja silti pääsi läpi, koska hänellä on hyvä liikennetaju, hän on rohkea olematta rämäpää ja esimerkiksi perushavainnointi on erittäin hyvää.

Havainnointihan se useimmiten on, mistä hylätään. Tai aivan liiallinen epävarmuus.

Eihän noin tumpeloa saa missään tapauksessa päästää auton rattiin ikinäkoskaan.

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnallani on todella korkea hylkäysprosentti. Tulee mieleen että luodaanko tällä työtä ja rahaa autokoululle, kun kortteja ajetaan yhä vähemmän.

Esimerkkinä 4 ajokoetta, vaikka oli jo kahden vuoden ajan ollut kevarikortti ja paljon ajokokemusta. Ajokokeen voi hylätä vaikka ei olisi virheitä ja sitä on tehty.

Onko ainoa autokoulu? Silloin tuo rahastaminen on mahdollista. Yleensä kilpailu laittaa hyötyjät ojennukseen. Näin kävi katsastusalalla. Enää katsastustoimistoon ei tarvitse mennä nöyränä lakki kädessä, vaan asiakaslähtöiseen mestaan, jossa ei asiakasta nöyryytetä.

Lisää ajo-opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko jossain vaiheessa ajokielto?

Ei tule, koska sinulla ei edes ole ajolupaa. Vasta kun on ajokortti, voidaan määrätä ajokielto.

Mä sain kyllä ekalla inssillä kortin läpi mutta se huuto minkä täti piti ennen kuin kupongin antoi käteen oli jotain ihan järkkyä. Haukkui pystyyn ja sit kuitenkin no tässä sulle ajolupa. Lähde siinä sitten rohkeasti liikenteeseen yksin.

Minä pääsin ekalla yrittämällä läpi mutta se oli varmasti tuuria. Oli pieni kylä ja vain yhdet liikennevalot. Motarille liittyessä osasin pysähtyä stop merkin kohdalle. Inssimies kihisi kiukusta kun se meni läpi ja sanoi vielä että "no, tämän kerran". Oli harvinaisen tympeä. En osannut silti vielä ajaa kunnolla ja opettelussa on mennyt vuosia mutta pidän itseäni nykyään ihan huippu kuskina ja opetan omalle nappulalle liikennesääntöjä ja käydään tilanteita läpi jne. Kuten täälä eräs muukin kertoi. Sellainen olisi helpottanut ja nopeuttanut omaakin oppimista ja luonut uskoa jo varhain omiin ajotaitoihin. Suurin este itselläni oli juurikin usko omiin kykyihin ja mokaamisen pelko. Oon mokannut, kumi on tyhjentyny ja auto ollut ojassa. Ei tarvi pelätä enää.

Tämän takia opetan omat ja pari sukulaisten lasta itse. Ajotunteja tulee moninkertainen määrä autokouluun verrattuna.

Siinä sitten vain ottaa lisää ajotunteja harjoitukseen. Myöhemmin sitten yrittää kuudennen kerran, jos siis vielä tuntuu siltä, että haluaa yrittää.

Itse sain inssin kuudennella kerralla läpi. Ja siitä vinkkelistä katsottuna hiukkasen turhauttaa välillä se, että joidenkin mielestä useampi keraa inssissä tarkoittaa ikään kuin automaattisesti sitä, että on loppuelämänsä vaaraksi liikenteelle ja pitäisi jättää kokonaan haaveet ajokortista ja autolla ajaminen. Ei se ihan niin mustavalkoista ole.

Jossain määrin tuo liikenteella vaaraksi olo on pitänyt paikkaansa minun kohdallani. Siis aiemmin. Kärsin siis hyvin pahasta ajopelosta, minkä vuoksi siis inssitkin tyrin aina. Taustalla luullakseni ainakin pari asiaa. Suurinpana vaikuttajana pidän todennäköisesti sitä, että kun olin pieni, niin omalla äidilläni oli paha ajopelko. Hän siis ihan oikeasti panikoi ja huusi liikenteessä. Lisäksi myös jatkuvasti morkkasi itseään todella rumin sanoin ratin takana. Ja minä siis pikkukakruna olin siinä kyydissä usein. Uskon, että jo tuossa vaiheessa mieleeni alkoi muodostui jonkinlainen käsitys siitä, että ajaminen on todella palottavaa ja jos joskus tekee jonkun pienenkin virheen, niin sitten se on automaattisesti maailmanloppu. Lisäksi uskon, että sekin on vaikuttanut, että kehonhallintaa ja omalla keholla tekemistä vaativat hommat ovat olleet aina miulle vaikeampia. Olen aina ollut paljon parempia ajattelua vaativissa hommissa. Esimerkiksi autokoulun teoriakoe meni heittämällä läpi ensimmäisellä kerralla, inssi sitten taas tosiaan vaati kuusi yrittämää. Oman kehon käyttöä vaativat hommat ovat aina vaatineet enemmän harjoittelua.

Mutta niin, siihen ajopelkoon ja liikenteen vaarantamiseen. Autokoulun läpi päässeenä olin kyllä vaaraksi liikenteelle, sitä en kiellä. Paniikissa kun ajattelu ei kulje niin hyvin ja voi tulla tehtyä hyvin hätiköityjä ratkaisuja. Paniikin takia en hirveästi edes ajanut ajokortin saannin jälkeen. Joitain vuosia sen jälkeen sain lääkkeet ahdistusoireiluun. Ja hupsista vaan, ajopelkohan lievittyi siinä sivussa hyvin radikaalisti. Lääkkeen saannin jälkeen pystyin jatkamaan ajoharjoittelua turvallisesti siten, että en ollut enää paniikin vuoksi vaaraksi liikenteelle. Ja ajotaidot muuten kehittyi ihan helkutin nopeaan.

Väitän, että olen nykyisin ihan kohtuullinen kuski. En vaaraksi liikenteelle. Toki minullakin oli vaiheeni, jolloin tosiasiassa olin liikenteelle vaaraksi, mutta silloin en edes paljoa ajanut. Mutta jos mietin sitä, että entä jos olisin silloin aikoinani heittänyt hanskat tiskiin ja ajatellut, että kun noin monta kertaa pitää inssiä uusia, niin tulen vain olemaan liian vaarallinen liikenteessä... Olisin menettänyt niin paljon, jos en olisi sitä korttia hommannut. Olen tehnyt unelmatyötäni, johon sisältyy paljon matkustamista. Ajokortti ja oma auto on ihan välttämätön, ilman niitä en olisi koskaan voinut rakastamiani hommia tehdä. Ihan puistattaa ajatus siitä, että jos en olisi väkisin vääntänyt autokoulua loppuun, niin unelmatyöni ei olisi  koskaan minulle mahdollinen.

Kokonaisuudessaan siinä voi olla monia syitä taustalla, että miksi inssi pitää uusia useamman kerran. Joidenkin asioiden oppiminen vain vie toisilta kauemmin aikaa. Kyllähän niihin syihin on hyvä perehtyä ja miettiä ihan rehellisesti, että mitäs nyt tehdään. Mutta mustavalkoisuutta näissä(kin) asiassa karsastan. Usemman kerran inssissä käyneestä voi oikeasti kehittyä ihan tavallinen ja turvallinen kuljettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnallani on todella korkea hylkäysprosentti. Tulee mieleen että luodaanko tällä työtä ja rahaa autokoululle, kun kortteja ajetaan yhä vähemmän.

Esimerkkinä 4 ajokoetta, vaikka oli jo kahden vuoden ajan ollut kevarikortti ja paljon ajokokemusta. Ajokokeen voi hylätä vaikka ei olisi virheitä ja sitä on tehty.

Onko ainoa autokoulu? Silloin tuo rahastaminen on mahdollista. Yleensä kilpailu laittaa hyötyjät ojennukseen. Näin kävi katsastusalalla. Enää katsastustoimistoon ei tarvitse mennä nöyränä lakki kädessä, vaan asiakaslähtöiseen mestaan, jossa ei asiakasta nöyryytetä.

Tuota noin. Se autokoulujo sen ajokokeen pitää?

Evelynia kirjoitti:

Siinä sitten vain ottaa lisää ajotunteja harjoitukseen. Myöhemmin sitten yrittää kuudennen kerran, jos siis vielä tuntuu siltä, että haluaa yrittää.

Itse sain inssin kuudennella kerralla läpi. Ja siitä vinkkelistä katsottuna hiukkasen turhauttaa välillä se, että joidenkin mielestä useampi keraa inssissä tarkoittaa ikään kuin automaattisesti sitä, että on loppuelämänsä vaaraksi liikenteelle ja pitäisi jättää kokonaan haaveet ajokortista ja autolla ajaminen. Ei se ihan niin mustavalkoista ole.

Jossain määrin tuo liikenteella vaaraksi olo on pitänyt paikkaansa minun kohdallani. Siis aiemmin. Kärsin siis hyvin pahasta ajopelosta, minkä vuoksi siis inssitkin tyrin aina. Taustalla luullakseni ainakin pari asiaa. Suurinpana vaikuttajana pidän todennäköisesti sitä, että kun olin pieni, niin omalla äidilläni oli paha ajopelko. Hän siis ihan oikeasti panikoi ja huusi liikenteessä. Lisäksi myös jatkuvasti morkkasi itseään todella rumin sanoin ratin takana. Ja minä siis pikkukakruna olin siinä kyydissä usein. Uskon, että jo tuossa vaiheessa mieleeni alkoi muodostui jonkinlainen käsitys siitä, että ajaminen on todella palottavaa ja jos joskus tekee jonkun pienenkin virheen, niin sitten se on automaattisesti maailmanloppu. Lisäksi uskon, että sekin on vaikuttanut, että kehonhallintaa ja omalla keholla tekemistä vaativat hommat ovat olleet aina miulle vaikeampia. Olen aina ollut paljon parempia ajattelua vaativissa hommissa. Esimerkiksi autokoulun teoriakoe meni heittämällä läpi ensimmäisellä kerralla, inssi sitten taas tosiaan vaati kuusi yrittämää. Oman kehon käyttöä vaativat hommat ovat aina vaatineet enemmän harjoittelua.

Mutta niin, siihen ajopelkoon ja liikenteen vaarantamiseen. Autokoulun läpi päässeenä olin kyllä vaaraksi liikenteelle, sitä en kiellä. Paniikissa kun ajattelu ei kulje niin hyvin ja voi tulla tehtyä hyvin hätiköityjä ratkaisuja. Paniikin takia en hirveästi edes ajanut ajokortin saannin jälkeen. Joitain vuosia sen jälkeen sain lääkkeet ahdistusoireiluun. Ja hupsista vaan, ajopelkohan lievittyi siinä sivussa hyvin radikaalisti. Lääkkeen saannin jälkeen pystyin jatkamaan ajoharjoittelua turvallisesti siten, että en ollut enää paniikin vuoksi vaaraksi liikenteelle. Ja ajotaidot muuten kehittyi ihan helkutin nopeaan.

Väitän, että olen nykyisin ihan kohtuullinen kuski. En vaaraksi liikenteelle. Toki minullakin oli vaiheeni, jolloin tosiasiassa olin liikenteelle vaaraksi, mutta silloin en edes paljoa ajanut. Mutta jos mietin sitä, että entä jos olisin silloin aikoinani heittänyt hanskat tiskiin ja ajatellut, että kun noin monta kertaa pitää inssiä uusia, niin tulen vain olemaan liian vaarallinen liikenteessä... Olisin menettänyt niin paljon, jos en olisi sitä korttia hommannut. Olen tehnyt unelmatyötäni, johon sisältyy paljon matkustamista. Ajokortti ja oma auto on ihan välttämätön, ilman niitä en olisi koskaan voinut rakastamiani hommia tehdä. Ihan puistattaa ajatus siitä, että jos en olisi väkisin vääntänyt autokoulua loppuun, niin unelmatyöni ei olisi  koskaan minulle mahdollinen.

Kokonaisuudessaan siinä voi olla monia syitä taustalla, että miksi inssi pitää uusia useamman kerran. Joidenkin asioiden oppiminen vain vie toisilta kauemmin aikaa. Kyllähän niihin syihin on hyvä perehtyä ja miettiä ihan rehellisesti, että mitäs nyt tehdään. Mutta mustavalkoisuutta näissä(kin) asiassa karsastan. Usemman kerran inssissä käyneestä voi oikeasti kehittyä ihan tavallinen ja turvallinen kuljettaja.

Hyvä että tilanne parani kohdallasi, mutta kuten sanoit niin alkuun olit vaarallinen muille.

Tiedän kyllä sellaisiakin, jotka pääsivät ekalla inssin läpi, mutta eivät sovellu liikenteeseen lainkaan.

Yksi tuttu naiskuski toimi ihan uskomattomasti. Tuli tiukka tulanne ja hän päästi ratista irti ja laittoi kädet silmilleen. Sain onneksi ohjattua pelkääjän paikalta auton oikeaan suntaan.