Äitini sanoi että "et voi elää neljän seinän sisällä"

Voihan. Hän ei tajua mistään mitään.

Äitisi on väärässä.

Kyllä voi. Minä tein yrittäjänä töitä kotoani vuosikausia ja poistuin vain pari kertaa viikossa kauppaan. Pari kertaa vuodessa kävin sukulaisteni luona. Nyt olen työtön ja olen viimeksi käynyt ulko-oven tuolla puolen viime vuoden alkusyksyllä.

sitä minäkin. kannattaa tehdä huoneista kuusikulmion muotoiset. tai enemmänkin. sokkelikko? ja seinissä löytyy.

😁

Olisiko pitänyt sanoa että käykö sitten pyöreät seinät tai kolmion muoto, jos neljä seinää ei käy. Neljä seinää vaikuttaa siihen nähden tasapainoisimmalta vaihtoehdolta.

Äitisi on oikeassa. Sinun pitää heti muuttaa metsään. Asunnossa asuminen.... ei niin voi elää!

Kerro äidillesi, että seiniä on enemmän kuin neljä, sillä huoneita on enemmän kuin yksi.

Miksi poistuisit kämpästä. Tilaa pizzat ja safkat sinne

Kuuluuko äitisi kenties suuriin ikäluokkiin?

On surullista, kun nuorelle ihmiselle käy näin... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...