Abortti tässä tilanteessa

On meillä seksiä, vaikka liitto on kariutumassa. En pettämään ala, kun virallisesti olen sitoutunut, joten miksi pidättäytyä? :D

Kiitos kaikille vastauksista. Pitää tietysti vielä kirjoittaa plussat ja miinukset paperille. mutta useat vastaukset tuki ajatustani siitä että olisi parempi jos ajattelisin kerrankin omaa hyvinvointiani ja tekisin abortin.. Raskasta tulee olemaan.. <3 ap

Millainen ehkäisy teillä oli?

Ainiin ja siitä ehkäisystä piti kans kirjottaa tohon edelliseen. Eli esikoisesta tulin raskaaksi ehkäisyrenkaan läpi (ei siis suunniteltu, juurikin elämäntilanteen takia) ja tämä nykyinen tuli sitten kapselin läpi, joka pistettiin kuukausi synnytyksen jälkeen. Että siinä!

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:52"]en pystyisi, ajattele vaikka niin että kun lapsesi ovat noin pienellä ikäerolla niin heistä on seuraa toisillensa ja sinä voit levähtää kun he leikkivät keskenään

[/quote]

Voi miten ihanaa olisikaan jos tämä kultaisesti pitäisi aina paikkansa. Minulla 5- ja 6-vuotiaat, ja vaikka leikki sukuun välissä niin ovat "toistensa kurkussa kiinni" koko ajan. Rakastan lapsiani enkä kummastakaan luopuisi, mutta jälkiviisaana, minun tapauksessani, olisi pitänyt odottaa 2-3 vuotta.

Abortin psyykkisiä vaikutuksia on vaikea ennustaa, mutta vaikeaan tilanteeseen lapsen toisin. Mikä on oikein jo olemassa olevalle vauvalle?

Henkilökohtaisesti, sydäntä raastaen ja jälkiviisaana, taipuisa varmasti itse abortin puolelle.

Sukuun = sujuukin, toisin = toisit. Autocorrect.

Höpö höpö. Vai että ihan ehkäisyn läpi.

Muutenkin kaksi vaippaikäistä samaan aikaan voisi olla aika rumba. Kai mut on luotu tekemään lapsia, kun kaikista tullaan läpi.

Terveisin taas kolme max 15minuutin pätkää nojatuolissa torkkunut ap.

Ja joku oli tuolla maininnu niistä sossuistakin jotain, en tiedä tulkitsinko oikein. Mutta en nimenomaan haluaisi tällaista elämää, että odotetaan koska saadaan tuet ja loppu kuu vitkutellaan taas niitä odottaen. Suoraan kädestä suuhun, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Tahdon töihin, heti kuin mahdollista ja tienata itse leivän pöytäämme. Rehellisesti voin sanoa että minua hävettää ylikaiken elää tuilla.ap

Heh, ap, nauratti tuo "kai minut on luotu tekemään lapsia, kun kaikista tullaan läpi." :D Itse olen kokenut saman,kahdesta ehkäisystä läpi, ** ensimmäisen pidin ja toisesta päädyin aborttiin. Tottakai välillä omatunto painaa, mutta kun mietin asiaa taas kokonaisvaltaisesti niin muistan miksi päädyin siihen.

** kolmesta ehkäisystä siis läpi, ja kolmannen pidin. Siinä vaiheessa olin jo ollut työelämässä, esikoinen oli jo vaipaton, ja minä uusissa naimisissa.

Nyt jätät lusmu miehesi ja etsit uutta prinssiä.

Mihin ratkaisuun sitten päädytkin, niin voimia<3

nro.24 pitäiskö siun liittyy facessa äitylit ryhmään(oletan että sie oot nainen ja äiti kun tätä luet aamukahvin aikaan.), siälä oli kuule just tästä aiheesta ketju ku yllättävän moni äiti-ihminen kertoi että mitenkä se ehkäsy petti. kyllä se on mahollista! -kokemusta on.

Itse olin tuossa tilanteessa 14v sitten.

Päädyin, että en tehnyt aborttia. Olin pitkään 21 vuotiaana kahden vaippaikäisen yh. Aika meni kuin sumussa. Hirveä sanoa, mutta monta kertaa kaduin tilannetta.

Nyt 14v myöhemmin olen naimisissa (vajaa 10v), minulla on hyvä arvokas työ (olen terveydenhoitaja), upea perhe (kasvanut vielä yhdellä lapsella) ja olen oikeasti onnellinen! Sekä TIETYSTI minulla on myös ihana 14v täyttävä poika -vahinkokakkonen- jonka kohdalla surettaa ajatella miten huonon alun sai elämälleen.

Kukaan ei voi neuvoa mitä teet! Voi olla että abortti on oikea ratkaisu. Todennäköisesti kuitenkin JOS jaksaa ajatella esim 10v päähän niin lapsen pitäminen ei kaduta. Halaus!

Ei sinun kultaseni tarvitse meille perustella valintaasi, teet kuten sinusta parhaalta tuntuu.

Kaikki eivät ymmärrä että joskus abortti on myös lapsenkin etu.

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi ja toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin mahdollisimman pian :)

Näissä keskusteluissa korostuu ihan liikaa raskauden loppuunsaattamisen itseisarvo. Raskaus on aika subjektiivinen kokemus eikä sitä voi rehellisesti määrittää muiden elämänkatsomuksen pohjalta. Siten ainoa merkityksellinen argumentti on raskaana olevan oma tuntemus.

Tässä keskustelussa on siten kyse siitä mikä ap:n moninaisista arvoista on nykyisessä tilanteessa tärkein, ei siitä onko sikiö luotu jumalan kuvaksi vai ei. Ulkopuolisena vastauksen antaminen on ainakin omasta mielestäni mahdotonta. Molemmat vaihtoehdot vaikuttavat rationaalisilta, mutta emme voi tietää miten ap tuntee, mikä lopulta määrittänee hänen kohdallaan oikeamman ratkaisun.

Olin pitkään vastaan aborttia henkeen ja vereen, en voinut ymmärtää abortin teekmistä kuin raiskauksen uhrille.

Mutta kas kummaa kun se sattuikin omalle kohdalleni, olin eronnut juuri miehestäni ja tein positiivisen raskaustestin. Olin ihan hajalla. Mietin kuinka voin elättää lapsen kun tulot ovat minimit, en edes halunnut hoitaa toista lasta yksin, exä ei hyväksyisi lasta. Olin suunnitellut meneväni opiskelemaan, eihän siitä tulisi mitään, lapsi oli vaikea vauva enkä kaipaisi elämääni enää yhtään huolta lisää.

Päädyin tekemään abortin. En kertonut raskaudestani kenellekään, en yhden yhdelle ihmiselle. En edes parhaalle ystävälleni, päätin kantaa ristin yksin.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin olen äärimmäisen onnellinen että tein ratkaisun. Opiskelen hyvään ammattiin ja elämä hymyilee :)

Abortti on oikea ratkaisu ap:n tilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 17:50"]

Pystisitkö sinä tekemään abortin jos:

Esikoisesi olisi 4kk ikäinen

Syystä tai toisesta joutuisit elelemään tuilla, kädestä suuhun

Lasten isän kanssa parisuhde menossa allikkoon,vain riitoja ja joudut elättämään hänet, työttömän lusmun, ero edessä.

Itse olen tässä tilanteessa, enkä tiedä mitä teen. Taloudellisen tilanteen ja oman jaksamiseni kannalta tiedän, että olisi paras etten synyttäisi lasta tähän perhehelvettiin.

Esikoisella koliikki,jonka takia olen aivan loppu.Raskauden jälkeinen masennus voiton puolella. Isä ei osallistu hoitoon millään tavoin. Suihkussakin vauva on kaukalossa mukanani...

Olen aborttia vastaan, mutta minun on pakko ajatella myös itseäni.

[/quote]

Tein abortin kun esikoiseni oli vuoden ikäinen, koska siinä tilanteessa vauvan tulo olisi ollut kaikille katastrofi. Ajattelen että jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna.

Pelkäsin etukäteen että abortin tehtyäni olisi kauhea syyllisyys ja paha olo, mutta selvisin siitä helpommalla kuin kuvittelin. En tietenkään ole ylpeä tai iloinen keskeytyksestä, mutta ei siitä mitään traumojakaan jäänyt.

34 jatkaa. Raskaus sai alkunsa, vaikka hain katumuspillerin heti kondomin mentyä rikki. Aikaa yhdynnän ja katumuspillerin välille jäi alle 8 tuntia.

On myös vaihtoehto, että annat lapsen adoptioon. Suomessa tätä ei jostain syystä ajatella edes vaihtoehtona, vaan adoptioon antaminen on kauhistus! Oikeastihan se on merkki suuresta välittämisestä. Välität itsestäsi, et tee aborttia vasten tahtoasi. Välität lapsettomista, annat heille kauan toivomansa lapsen. Välität lapsestasi, annat hänelle perheen, joka on niin läpisyynätty, että varmasti on hyvät lähtökohdat.

En vastusta aborttia, en todellakaan. Olen vain vähän turhautunut, että tätä adoptiovaihtoehtoa ei edes huomioida tai ajatella.

Aborttiin menisin. Adoptiossa joudut synnyttämään ja olemaan raskaana, lisäksi varmasti on hyvin vaikeaa luopua lapsesta ja miettiä jatkuvasti hänen elämää toisessa perheessä.

Raskaana oleminenkin on jo raskasta, kun on pieni lapsi hoidettavana.

Abortti on naisen oikeus ko. tilanteessa ja alkuvaiheessa ei vielä ole sikiötä, on alkio.

Ei kannata synnyttää ei-toivottua lasta.

En usko et adoptio on monellekaan vaihtoehto, harva pystyy vauvasta luopumaan, kun se on syntynyt.