Mies sitten lähti

Kenties palaa. Sitten voitte keskustella aikuismaisemmin. Ei isoja päätöksiä ja elämänmuutoksia pidä tehdä tunnekuohussa teinimäisen riidan päätteeksi.

Uusi nainen kiikarissa. Kohta huomaa että arki ei olekaan niin ruusuista uudenkaan naisen kanssa niin alkaa vinkua että otat takaisin. Älä ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyisin tulee paljon ns. vauva eroja ? Eli mies haluaa erota vaikkei lapsi ole edes vuoden vanhakaan. Lähipiirissäni pari tällaista tapausta. Missä mättää ?

Meillä on kohta 8kk vauva ja meillä minä olen se, josta tuntuu siltä, että ero olisi parempi vaihtoehto kuin olla miehen kanssa, jota ei kiinnosta vaan pelit menee kaiken muun edelle. Kohta puoltoista tuntia olen odottanut, että veisi meidät uimaan, että olisi edes sen 30min meidän kanssa, mutta ei, pelaa edelleen. Miehen äiti kävi kylässä, oli tunnin, mies pelasi koko sen ajan. Olisi voinut lopettaa ekan pelin jälkeen, mutta aloitti toisen.

Pelaa yölläkin, mikä kuuluu makkariin, enkä saa tämän takia nukuttua. Meillä siis mies valvottaa, ei vauva. Aamulla ei tee tilaa parisänkyyn vauvalle vaan vie kaiken tilan, minkä voi ja minulle jää puolisen metriä tilaa. Vauva siis nukkuu aamulla meidän sängyssä, jolloin saisimme nukkua pidempään, mutta käytännössä en saa niin kauan kun mies on lomalla, koska en mahdu nukkumaan omassa sängyssä.

Oman mielenrauhan takia eroa harkitsen. Jos joutuu muutenkin tekemään kaiken yksin, mitä eroa on nykyiseen? Niinpä. Ei ainakaan tarvitse olla koko ajan väsynyt ja vihainen, kun omaa aikaa ei ole, vaikka mies on kotona, eikä yöllä saa nukkuakaan, kun pelaa yötkin. Ei tunnista riippuvuudeksi, eikä vähennä, vaikka on appivanhemmat ja omat vanhemmat aina sisaruksia ja kummeja myöten asiasta sanoneet.

Joko on uusi vauva tilauksessa?

Itse asiassa mies haaveili uudesta lapsesta ja jos olisi nyt kesälomallaan näyttänyt kykenevänsä (=haluavansa) hoitamaan lasta tasapuolisesti, olisin voinut harkitakin, mutta näin parin viikon yhä vain pahenemaan päin olevan pelaamisen jälkeen, tosiaan ero on päällimmäisenä mielessä. Työssä käydessään ei ole niin paha, kun ei voi itsekään yötä myöten pelata ja töissä ollessaan yleensä kaipaa vauvaa, joten on sentään edes sen 30min vauvan kanssa töiden jälkeen, mutta lomalla ei meinaa hoitaa sitä vähääkään, mitä arkena, joten eiköhän ollut tässä.

Muille kyselijöille, on pelannut koko elämänsä, mutta kun vauvaa odotettiin, oletin miehen puheiden perusteella, että ymmärtäisi priorisoida lapsen ja perheen pelien edelle. Tiesin kyllä, että tulee jatkossakin pelaamaan, mutta oletin sen tapahtuvan niin kuin itselläni, että sitten vasta kun kaikelta muulta jää aikaa, eli käytännössä silloin kun lapsi nukkuu, tai että vuoroteltaisiin että vahtisi vaikka tunnin lasta, että saan omiani touhuta ja vastaavasti sitten en häiritse miestä tuntiin. Toimikin näin jonkin aikaa, mutta ei enää toimi mikään. Lomalla mies vetäisi sitten itsensä lomalle perheestäkin :/ No, eipä tässä mitä. Olen jo pidemmän aikaa eroa valmistellut, jos ei ota itseään niskasta kiinni, joten minulla on kyllä homma kondiksessa kunhan vaan saa tuon ukon heitettyä peleineen pihalle.

Ihan yhdessä on vauva tehty, mutta mies oli silloin kuulemma rakkaushuumassa eikä oma itsensä. Todella turvaton olo, että joku voi vaan muuttua täysin tunteettomaksi. Eikä olla mitään teinejä vaan keski-ikäisiä. En tiedä, mutta miestä en pysty enää arvostamaan yhtään.

Ei ole välttämättä mitään toista. Joskus sitä vain huomaa liian myöhään, että se arki pikkulapsiperheen isukkina ei houkuta.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä taisi olla jo toinen kiikarissa, kun loppui kaikki yhteinen tekeminen. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Järvi on kaloja täynnä, eikä se soutamalla kulu.

Noin se menee. Avovaimo lähti 3v sitten. Yhtäkkiä suhteessa loppu kaikki kiinnostus yhtään mihinkään. En ihan urpo ole ja arvasin, että toinen äijä, mutta kiisti. Tulin duunista himaan, niin omat kamat viety ja avain pöydällä ja lappu. Joo otan eron, koska ei enää jaksa. Älä soita perään, koska en ala riitelee.

Olin ok. En soittanut. Otti päähän tietenkin, mutta päätin etten ala kiehumaan enkä ihmettelemään. Se oli vaikeeta oikeesti, koska teki mieli sanoa muutama asia, mutta nielin sen kaiken. Se hiljaa oleminen itelle etten ottanut yhteyttä on mun elämäni kovin paikka. Sitten kun aika meni eteenpäin ja tunteet tasottu, niin tuli se olo, että mä oon oikeesti aika badass. Meni luotto suhteisiin, vaikka kaikki ihmiset ei ole tollasia raukkoja. Löysin uuden naisen, joka oli kokenut melkein samanlaisen läpän. Nykyinen on edelleen epäileväinen minusta ja ymmärrän häntä kyllä ja jutellaan edelleen paljon näistä tunteista. Kyl nää jättää jäljet, vaikka eteepäin on mentävä ja toiseen on luotettava, koska täysin eri-ihminen kyseessä tai ihmiset.

Exällä ei mennyt niin hyvin sen uuden kanssa, kun manku takas sitten yhdessä vaiheessa ja jopa uhkaili nykyistä naistani. Säälittävää. Eläis nyt sitten vaan sitä unelmaa, kun niin helposti lähti silloin.