Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ekaluokkalaisen voimakas koulupelko
21.07.2014 |
Ekaluokalle menossa oleva tyttöni pelkää koulua todella paljon. Hänellä oli jo eskarissa pahat pelot, ja hän jäi sinne syksyllä monta kertaa itkien. Eskarin opejen oli useasti pidettävä tytöstä kaksin käsin kiinni, kun lähdin töihin.
Keväällä kaikki meni hyvin, mutta nyt kouluunmeno on alkanut pelottaa tyttöä tosi paljon ja hän sanoo ettei mene.
Ei myöskään suostunut jäämään seurakunnan kesäkerhoon, vaan tuli itkien äidissä kiinni pois.
Koulussa on samoja lapsia kuin eskarissa eli tuttu ryhmä, mutta ei auta.
Tyttö osaa lukea ja kirjoittaa eli valmiudet koulun alkuun ovat erittäin hyvät. Huolettaa vaan tuo ujous ja arkuus.
Pitäisikö tämän takia olla ennen koulun alkua opettajaan yhteydessä?
Tyttö kauhistui kun sanoin, että kerron opettajalle, että koulun alku pelottaa. Hän alkoi kovasti itkeä ja oli surullinen ja toivoi etten kertoisi.
Kun kysyin, että miksi ei saa kertoa, tyttö sanoi: Ei tarvitse kertoa, koska minä en mene sinne kouluun!
Eli ei siis pelkää niitä oppiaineita, vaan toisia lapsia.
On ollut päivähoidossa pph:lla ennen eskaria ja kotihoidossa eskaripäivän jälkeen. Harrastuksia on ollut, uintia ja taitoluistelua, mutta kun tunnit ovat niin lyhyet, niin sinne on mennyt.
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:57"]
Pitäiskö rauhoittaa vähän menemisiä?
Ton ikäsellä iha liikaa harrasteita.
[/quote] monella on harrasteita ja ei se siitä ole kiinni. Alle 7 v ei tarvi olla yhtäkään harrastusta. Ellei sitten ole todettu niin lahjakkaaksi että täytyy ajoissa aloittaa kuten soittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:03"]Liikaa harrasteita? 45 minuuttia luistelua sunnuntaina ja perjantaisin saman verran uimakoulua. Siinä harrastukset. Viikolla ei mitään. Mikä olisi sopiva määrä harrasteita, tunti viikossa?! Ja ei ole mahdollisuutta osa-aikaiseen kotikouluun. No minnehän olisin vienyt lapsen siksi aikaa kun olen päivät töissä jos ei eskariin??? Luuletko että se pelko häviää kotona olemalla? [/quote] päinvastoin, ihmisten ilmoilla pitää olla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:03"]
Tuossahan se ekaluokan tarkoitus tiivistyy. Ei siellä ole tärkeintä oppia lukemaan ja laskemaan - nämä voidaan opetella kotonakin - vaan ne sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimiminen ovat ykkösinä.
Noin arka lapsi olisi pitänyt tosiaan totuttaa päivähoitoon 5-vuotiaana. Nyt pikapikaa yhteys terveydenhoitajaan ja opettajaan. Käytte tutustumassa kouluun ihan rauhassa etukäteen ja kerrot lapselle, että olet paikalla ensimmäiset koulupäivät etkä jätä häntä yksin. Saatte lähetteen psykologille, joka varmaan antaa ohjeita myös jatkosta. Missään nimessä kyse ei ole mistään normaalista arastelusta eikä tuota voi enää jatkaa samalla tyylillä kuin tähän asti.
Meillä eskarissa kouluun tutustuttiin yhdessä eskariryhmän kanssa ja käytiin koulussa mm. syömässä. Kouluuntutustumispäivänä tutustuttiin opettajaan ja luokkaan. Eikö lapsi ole käynyt näitäkään?
[/quote] mun lapsi ei tutustunut kouluun, suoraan vietiin kouluun ja vasta toisena päivänä kun oli isänsä kanssa matkoilla. Tuli ero keväällä ja muutin Hkiin Vantaalta ja lapselle kaikki oli uutta ja hyvin sopeutui.
Jos yhtään auttaa, niin meillä on pari vuotta vanhempi tyttö, jonka kanssa on ihan samanlaista ollut ja on edelleen.
Tyttö on perfektionisti, joka jännittää etukäteen kaikkea. Ennen kaikkea juuri muita lapsia. Ei osaa käsitellä jännitystä. Vaikka etukäteen puhutaan tilanteista. Siis siitä, mitä on tulossa ja miten noissa tilanteissa voisi toimia, siis ennakoidaan, silti jännitys purkautuu itkuksi ja roikkumiseksi tositilanteessa. Enää ei tuota roikkumista ole paljoa, mutta itkua ja varsinkin puhelimella soittaa hyvin herkästi perään.
Mitäköhän tässä voisi sanoa lohdutukseksi. Monet vanhemmat ei ymmärrä tätä. Se on sen luonne tai ominaisuus tai temperamentti. Tyttö on hyvin älykäs ja fiksu, mutta ei vain osaa käsitellä noita tunteita. Vaikka tilanne tai asia olisi sellainen, jonka haluaisi hyvin kovasti ja intoa täynnä tehdä, sitten siinä tilanteessa, kun pitää erota vanhemmista, tulee täysi lukko.
Olisittepa nähneet meidät "harrastamassa", kun tyttö oli 4-6-vuotias. Moni ulkopuolinen varmaan luuli, että kidutan ja pakotan vastahakoista lasta harrastukseen, kun tosiasia oli, että lapsi halusi palavasti harrastaa juuri tuota asiaa, mutta se yksin jääminen - erotilanne - vanhemmasta oli ihan mahdoton.
Kaipa nyt sanon, että kyllä se helpottaa, muttei kovin nopeasti. Kokonaan uudet tilanteet - kouluvuoden alku, uusi harrastus jne. - on aina tuskaisia, mutta alun jälkeen jo helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:10"]
Onpa ilkeitä vastauksia. Lapsesi vaikuttaa todella herkältä ja aralta ja on tosi tärkeää että juttelet opettajan kanssa asiasta heti alkuun. Opettaja pyatyy seuraamaan tilannetta ja katsomaan, ettei lapsi välitunneilla jää yksin, eikä ainakaan joudu kiusatuksi. Tällaiset arat lapset jäävät helposti kaveriporukoiden ulkopuolelle, jos ei aikuinen alusta asti seuraa tilannetta ja pyri ohjaamaan lasta sopivaan porukkaan. Myös erityisopettaja voi auttaa alussa ja toki myös koulupsykologi tarvittaessa. Tukea lapsi joka tapauksessa tarvitsee paljon alussa, joten rohkeasti kouluun yhteyttä, niin asiaan pystytään tarttumaan siellä päässäkin heti.
terv. Erityisope
[/quote] noin sen pitää mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhaa, on teillä idealistiset mielikuvat psykologille pääsrmisistä ja tukitoimusta...
Äiti nyt vaan ottaa palkatonta vapaata töistä ja on ne muutamat päivät sen lapsukaisen kanssa koulussa. Jospa Se lapsi huomais, että ei siellä muittenkaan vanhemmat oo mukana ja silti pärjätään.
Miten eskari sujui? Oliko siellä häikkää? Miten sopeutui joukkoon? Onko siellä joku jota pelkää? Kenties Niko-Petteri joka ollut ilkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:21"]
Hahhaa, on teillä idealistiset mielikuvat psykologille pääsrmisistä ja tukitoimusta...
Äiti nyt vaan ottaa palkatonta vapaata töistä ja on ne muutamat päivät sen lapsukaisen kanssa koulussa. Jospa Se lapsi huomais, että ei siellä muittenkaan vanhemmat oo mukana ja silti pärjätään.
[/quote] onhan kouluissa psykologeja ja kyllä sinne pääsee jos tarvetta.
Eikö ole ketään kaveria tulossa samaan luokkaan? Tuon ikäisille kaverit usein jo tosi tärkeitä. Voisiko kaverin kanssa yrittää olla nyt ennen koulua vielä tiiviimmin yhteydessä ja koittaa rakentaa tukiparia sitäkin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:24"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:21"]
Hahhaa, on teillä idealistiset mielikuvat psykologille pääsrmisistä ja tukitoimusta...
Äiti nyt vaan ottaa palkatonta vapaata töistä ja on ne muutamat päivät sen lapsukaisen kanssa koulussa. Jospa Se lapsi huomais, että ei siellä muittenkaan vanhemmat oo mukana ja silti pärjätään.
[/quote] onhan kouluissa psykologeja ja kyllä sinne pääsee jos tarvetta.
[/quote]
Joo, joka koulussa useampi... Kuule, yksi psykologi vastaa useammasta koulusta ja pääsyä joutuu odottelemaan aika kauan. Siinä on koulua käyty jo jonkun aikaa ennenkuin ajan saa (ja lapselle taas yhden uuden vieraan kohtaaminen).
Yleensä lapset odottaa innokkaana kouluunpääsyä. En olisi uskaltanut tehdä niin että ei päiväkotia ei eskaria ja suoraan kouluun menee. Tässä tapauksessa oli käynyt eskarin. Johan siellä tulee ilmi jos jotain häikkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:24"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:21"]
Hahhaa, on teillä idealistiset mielikuvat psykologille pääsrmisistä ja tukitoimusta...
Äiti nyt vaan ottaa palkatonta vapaata töistä ja on ne muutamat päivät sen lapsukaisen kanssa koulussa. Jospa Se lapsi huomais, että ei siellä muittenkaan vanhemmat oo mukana ja silti pärjätään.
[/quote] onhan kouluissa psykologeja ja kyllä sinne pääsee jos tarvetta.
[/quote]
Joo, joka koulussa useampi... Kuule, yksi psykologi vastaa useammasta koulusta ja pääsyä joutuu odottelemaan aika kauan. Siinä on koulua käyty jo jonkun aikaa ennenkuin ajan saa (ja lapselle taas yhden uuden vieraan kohtaaminen).
[/quote] ainakin pojan kahdessa koulussa ja taitaa olla lukiossakin psykologi. Meillä ei ollut tarvetta.
Muistan kun vein poikaa kouluun niin yks poika siellä oli äitiin ripustautunut, kaksin käsin piti kaulasta ja äiti roikotti isoa poikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:21"]
Hahhaa, on teillä idealistiset mielikuvat psykologille pääsrmisistä ja tukitoimusta...
Äiti nyt vaan ottaa palkatonta vapaata töistä ja on ne muutamat päivät sen lapsukaisen kanssa koulussa. Jospa Se lapsi huomais, että ei siellä muittenkaan vanhemmat oo mukana ja silti pärjätään.
[/quote] onhan kouluissa psykologeja ja kyllä sinne pääsee jos tarvetta.
[/quote] ei kaikilla oppilailla ole koko kouluaikana tarvetta käydä psykologilla joten sinne pääsee ja jos niin tungosta niin varaa yksityiseltä ajan.
Se ope on kylläkin nyt lomalla, joten aika vaikeaa ottaa heti yhteyttä.
Jotkut lapset nyt vain on arkoja. Kyllä minä olen omien lasten koulunaloituksen aikoihin nähnyt näitä arkoja lapsia, jotka eivät meinaa koululle jäädä. Opettajalla on varmasti kokemusta tällaisesta. Otat ap yhteyttä opettajaan vähän ennen koulun alkua ja kerrot tilanteen. Menet myös mukana ensimmäisenä koulupäivänä ja katsot lapsen kanssa yhdessä sen aloituksen. Älä vain anna lapsen jänistää ja siirtää koulun aloitusta seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään, kynnys vain kasvaa.
Tässä välissä, puhu koulusta vain ohimennen kannustavasti. Jos lapsi haluaa jutella kouluunmenosta tai -menemättömyydestä, juttele hänen kanssaan. Muuten antakaa asian olla. Ja ajoittakaa mahdolliset jutteluhetket aamuun/päivään, jolloin lapsi virkeimmillään. Iltakeskustelut saavat ainakin meillä ihan mahdottomia mittakaavoja, kun väsyneen lapsen väsynyt mieli paisuttelee asioita.
Näin minä lähestyisin asiaa. Itselläni on ujohko, muttei noin ujo/arka, lähes kaikkea jännittävä lapsi.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:19"]
Jos yhtään auttaa, niin meillä on pari vuotta vanhempi tyttö, jonka kanssa on ihan samanlaista ollut ja on edelleen.
Tyttö on perfektionisti, joka jännittää etukäteen kaikkea. Ennen kaikkea juuri muita lapsia. Ei osaa käsitellä jännitystä. Vaikka etukäteen puhutaan tilanteista. Siis siitä, mitä on tulossa ja miten noissa tilanteissa voisi toimia, siis ennakoidaan, silti jännitys purkautuu itkuksi ja roikkumiseksi tositilanteessa. Enää ei tuota roikkumista ole paljoa, mutta itkua ja varsinkin puhelimella soittaa hyvin herkästi perään.
Mitäköhän tässä voisi sanoa lohdutukseksi. Monet vanhemmat ei ymmärrä tätä. Se on sen luonne tai ominaisuus tai temperamentti. Tyttö on hyvin älykäs ja fiksu, mutta ei vain osaa käsitellä noita tunteita. Vaikka tilanne tai asia olisi sellainen, jonka haluaisi hyvin kovasti ja intoa täynnä tehdä, sitten siinä tilanteessa, kun pitää erota vanhemmista, tulee täysi lukko.
Olisittepa nähneet meidät "harrastamassa", kun tyttö oli 4-6-vuotias. Moni ulkopuolinen varmaan luuli, että kidutan ja pakotan vastahakoista lasta harrastukseen, kun tosiasia oli, että lapsi halusi palavasti harrastaa juuri tuota asiaa, mutta se yksin jääminen - erotilanne - vanhemmasta oli ihan mahdoton.
Kaipa nyt sanon, että kyllä se helpottaa, muttei kovin nopeasti. Kokonaan uudet tilanteet - kouluvuoden alku, uusi harrastus jne. - on aina tuskaisia, mutta alun jälkeen jo helpottaa.
[/quote]
Halusin vielä jatkaa, etten todellakaan tiedä, olemmeko toimineet oikein. Ihan omaa järkeämme olemme me vanhemmat käyttäneet. Toisin kuin teillä, lapsi on ollut hyvin pienestä asti päiväkodissa, joten tämä hoitoon jääminen jne. ei ole ollut vain viime vuosien juttu. Aina muutostilanteissa ollaan yritetty pehmittää extraläsnäololla jne.
Koulun alussa tyttö sanoi kotona, ettei leikit toisten tyttöjen kanssa suju, jää porukan ulkopuolelle, ja silloin opettajan kanssa sovittiin heti, että opettaja huolehtii välitunneilla, ettei tyttö jää yksin. No, se luokan tyttöporukka on ollut tässä pari vuotta enemmän ja vähemmän riitainen keskenään. Kotona sanoo, että ihan OK menee.
Tuokin on totta, että tyttö tuntuu tarvitsevan jonkin erikoishyväksynnän porukalta. Odottaa siis, että häntä erikseen pyydettäisiin ja huomioitaisiin mukaan muiden leikkeihin. Ei siis tavallaan luota siihen, että voi vain olla mukana. Toisaalta on erittäin tarkka ja osaa analysoida muiden luonteet yksityiskohdalleen. Herkkä siis minun mielestäni.
Meilläkin lapsi oli samanlainen eskarissa ja koulu alkuvuosina. Oli ihan pelko, että jääkö ekapäivänä kouluun mutta onneksi jäi. Varmaan auttoi se, että samalla luokalla oli ennestään tuttuja lapsia ja naapurita. Ja lapsi on kuitenkin sisimmältään sosiaalinen ja seurallinen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:56"]
Jos tämä on totta, niin olisin kyllä jo yhteydessä neuvolaan ja kysyisin mahdollisuutta neurologisiin ja psykologisiin testeihin. Olisin suosiolla jättänyt viemättä eskariin ( ei ole pakollinen) ja harkitsisin koulun lykkäämistä vuodella. Tai jopa kotikoulua, jos mahdollista. Lapselle jää hirveät traumat jos fyysisesti pakottaen äiti/eskarihenkilökunta pakottanut jäämään.
[/quote] tottakai eskari hyvästä, siellä opitaan monenmoista. Olisin antanut olla koko päivän kun lapsi kai ujohko ja ehkä jotain muuta. Kumma jos eskarissa ei huomanneet että kouluunlähtöä voi lykätä, siellähän vierailee eltot ja keltot.