Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ekaluokkalaisen voimakas koulupelko
21.07.2014 |
Ekaluokalle menossa oleva tyttöni pelkää koulua todella paljon. Hänellä oli jo eskarissa pahat pelot, ja hän jäi sinne syksyllä monta kertaa itkien. Eskarin opejen oli useasti pidettävä tytöstä kaksin käsin kiinni, kun lähdin töihin.
Keväällä kaikki meni hyvin, mutta nyt kouluunmeno on alkanut pelottaa tyttöä tosi paljon ja hän sanoo ettei mene.
Ei myöskään suostunut jäämään seurakunnan kesäkerhoon, vaan tuli itkien äidissä kiinni pois.
Koulussa on samoja lapsia kuin eskarissa eli tuttu ryhmä, mutta ei auta.
Tyttö osaa lukea ja kirjoittaa eli valmiudet koulun alkuun ovat erittäin hyvät. Huolettaa vaan tuo ujous ja arkuus.
Pitäisikö tämän takia olla ennen koulun alkua opettajaan yhteydessä?
Tyttö kauhistui kun sanoin, että kerron opettajalle, että koulun alku pelottaa. Hän alkoi kovasti itkeä ja oli surullinen ja toivoi etten kertoisi.
Kun kysyin, että miksi ei saa kertoa, tyttö sanoi: Ei tarvitse kertoa, koska minä en mene sinne kouluun!
Eli ei siis pelkää niitä oppiaineita, vaan toisia lapsia.
On ollut päivähoidossa pph:lla ennen eskaria ja kotihoidossa eskaripäivän jälkeen. Harrastuksia on ollut, uintia ja taitoluistelua, mutta kun tunnit ovat niin lyhyet, niin sinne on mennyt.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ameeban aivotoiminnalla varustetut av-mammat vastauksineen vauhdissa.
Keskustele hyvissä ajoin opettajan kanssa tästä. Koulussa saattaa olla myös eritysopettaja, jolla voi olla hyviä ideoita sen suhteen, miten lasta voisi auttaa. Pieni ryhmä olisi varmaan ideaali lapsellesi, mutta valitettavasti sellaisia ei ole kaikkialla mahdollista järjestää.
Kuulostaa tosi oudolta, yleensähän ekalle menijät odottavat kouluvuoden alkua kuin joulua.
Ainakin tulevaa opettajaa pitää infota tilanteesta. Miksi edes neuvottelet tyttösi kanssa tuollaisesta? Koulupsykologiin voisi myös ottaa yhteyttä (joka tapauksessa se taitaa kohta olla edessä).
Jos tämä on totta, niin olisin kyllä jo yhteydessä neuvolaan ja kysyisin mahdollisuutta neurologisiin ja psykologisiin testeihin. Olisin suosiolla jättänyt viemättä eskariin ( ei ole pakollinen) ja harkitsisin koulun lykkäämistä vuodella. Tai jopa kotikoulua, jos mahdollista. Lapselle jää hirveät traumat jos fyysisesti pakottaen äiti/eskarihenkilökunta pakottanut jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö rauhoittaa vähän menemisiä?
Ton ikäsellä iha liikaa harrasteita.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:56"]
Jos tämä on totta, niin olisin kyllä jo yhteydessä neuvolaan ja kysyisin mahdollisuutta neurologisiin ja psykologisiin testeihin. Olisin suosiolla jättänyt viemättä eskariin ( ei ole pakollinen) ja harkitsisin koulun lykkäämistä vuodella. Tai jopa kotikoulua, jos mahdollista. Lapselle jää hirveät traumat jos fyysisesti pakottaen äiti/eskarihenkilökunta pakottanut jäämään.
[/quote]
Kannattaa myös muistaa, että osa-aikainen kotikoulu on mahdollinen, jos siihen vain itsellä on mahdollisuus. Vanhempi voi myös mennä alussa kouluun mukaan ensimmäisiksi päiviksi, jos koette, että siitä on apua. Kyllä se varmasti helpottaa, joillekin lapsille muutokset ovat hankalampia kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän aloittaja tästä asiasta sanonut neuvottelevansa, vaan kysyneensä tytöltä miksi ei muka mene? Eikö jokainen hyvä äiti halua tietää miksi lasta pelottaa ja voisiko pelolle tehdä jotain.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:00"]Eihän aloittaja tästä asiasta sanonut neuvottelevansa, vaan kysyneensä tytöltä miksi ei muka mene? Eikö jokainen hyvä äiti halua tietää miksi lasta pelottaa ja voisiko pelolle tehdä jotain.
[/quote]
*miksi ei mene ja miksi ei saa kertoa.
En ole saanut vielä aamukahvia.
-10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa harrasteita? 45 minuuttia luistelua sunnuntaina ja perjantaisin saman verran uimakoulua. Siinä harrastukset. Viikolla ei mitään. Mikä olisi sopiva määrä harrasteita, tunti viikossa?!
Ja ei ole mahdollisuutta osa-aikaiseen kotikouluun.
No minnehän olisin vienyt lapsen siksi aikaa kun olen päivät töissä jos ei eskariin??? Luuletko että se pelko häviää kotona olemalla?
Tuossahan se ekaluokan tarkoitus tiivistyy. Ei siellä ole tärkeintä oppia lukemaan ja laskemaan - nämä voidaan opetella kotonakin - vaan ne sosiaaliset taidot ja ryhmässä toimiminen ovat ykkösinä.
Noin arka lapsi olisi pitänyt tosiaan totuttaa päivähoitoon 5-vuotiaana. Nyt pikapikaa yhteys terveydenhoitajaan ja opettajaan. Käytte tutustumassa kouluun ihan rauhassa etukäteen ja kerrot lapselle, että olet paikalla ensimmäiset koulupäivät etkä jätä häntä yksin. Saatte lähetteen psykologille, joka varmaan antaa ohjeita myös jatkosta. Missään nimessä kyse ei ole mistään normaalista arastelusta eikä tuota voi enää jatkaa samalla tyylillä kuin tähän asti.
Meillä eskarissa kouluun tutustuttiin yhdessä eskariryhmän kanssa ja käytiin koulussa mm. syömässä. Kouluuntutustumispäivänä tutustuttiin opettajaan ja luokkaan. Eikö lapsi ole käynyt näitäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:47"]
Ei ole enää mitää ujouttaa tai arkuutta.
[/quote]
Idari ja imbesilli olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:48"]
Curling-mamma vauhdissa.
[/quote]
Idari ja imbesilli olet sinäkin!
Itse pelkäsin koulua hyvin paljon. Aloitin koulun kyllä innoissani, mutta parin vkon/kk:n jälkeen aloin pelätä opettajaa, epäonnistumista jne. Minulle tuli valtavat paineet oppimisesta. Luonteeltani olin ylikiltti ja hyvin tunnollinen, niin ikään lapsuudessa syntyi traumoja, jotka vaikuttivat perusturvallisuuden tunteeseen.
...Yh-äitini ei vienyt minua terapiaan. Käsittelin ongelmani 20v. myöhemmin. Auta sinä AP lastasi nyt.
Ei tarvi osata lukea eikä kirjoittaa. Kouluvalmius minun käsittääkseni tarkoittaa että osaa olla ryhmässä, osaa istua paikoillaan, osaa sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi, tervehdykset, osaa syödä ruokia. Mun lapsi meni kouluun ekalle jossa ei ollut tutun tuttua koska muutimme Hkiin kivaan pieneen kouluun. Ei osannut sujuvasti lukea mutta oltuaan muutaman päivän luki sujuvasti hurri vitsikirjaa. Sai myös kavereita.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:03"]Liikaa harrasteita? 45 minuuttia luistelua sunnuntaina ja perjantaisin saman verran uimakoulua. Siinä harrastukset. Viikolla ei mitään. Mikä olisi sopiva määrä harrasteita, tunti viikossa?! Ja ei ole mahdollisuutta osa-aikaiseen kotikouluun. No minnehän olisin vienyt lapsen siksi aikaa kun olen päivät töissä jos ei eskariin??? Luuletko että se pelko häviää kotona olemalla? [/quote]
Oletpa hyökkäävän oloinen
Onpa ilkeitä vastauksia. Lapsesi vaikuttaa todella herkältä ja aralta ja on tosi tärkeää että juttelet opettajan kanssa asiasta heti alkuun. Opettaja pyatyy seuraamaan tilannetta ja katsomaan, ettei lapsi välitunneilla jää yksin, eikä ainakaan joudu kiusatuksi. Tällaiset arat lapset jäävät helposti kaveriporukoiden ulkopuolelle, jos ei aikuinen alusta asti seuraa tilannetta ja pyri ohjaamaan lasta sopivaan porukkaan. Myös erityisopettaja voi auttaa alussa ja toki myös koulupsykologi tarvittaessa. Tukea lapsi joka tapauksessa tarvitsee paljon alussa, joten rohkeasti kouluun yhteyttä, niin asiaan pystytään tarttumaan siellä päässäkin heti.
terv. Erityisope
Ei tuossa ole kyse mistään harrastusten määrästä vaan siitä, että eskarissa ei lapsen kokonaiskehitystä ja koulukypsyyttä ole mitenkään huomioitu. Kyllähän tukitoimia olisi pitänyt ehdottomasti lisätä, kun lapsi on noin paljon arastellut puolipäiväistä eskariakin. Eiihän tuossa ole kyse mistään koulupelosta vaan siitä, että lapsi ei halua jäädä ilman äitiä mihinkään ja pelkää sitä järjettömästi. Kotikoulu on mielestäni vähän sama asia kuin lapselle karkin anto karkkihyllyn edessä. Kyllähän se tilanne ratkeaa mutta miten se on hyväksi lapsen kehitykselle. Kotikoulua kannattaa harkita vasta asiantuntijoiden suosituksen jälkeen, jos lapsessa havaitaan niin isoja ongelmia, etei koeta, että hän on koulukypsä.
Veikkaan, että luonteeltaan arka lapsi on saanut rauhassa vahvistusta arkuudelleen, kun eskarivuonna ei ole puututtu tähän ongelmaan vaan lähinnä vain pakotettu sopeutumaan. Ehkä lapsi ei koe olevansa tarpeeksi iso kouluun? Ehdottomasti psykologin arvioon ja mahdollisesti vielä muihinkin tutkimuksiin. Nyt tarvitaan oikeanlaista tukea eikä vain mutua. Kannattaa varmaan ottaa vapaaksi lapsen ensimmäinen kouluviikko tai valjastaa vaikka isovanhemmat sinne luokan taakse, jotta koulu lähtee sujumaan positiivisissa merkeissä. Missään nimessä ei ole järkeä jättää lasta itkemään. Se ei selvästikään toimi.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole enää mitää ujouttaa tai arkuutta.