Spontaani vs. reaktiivinen halu. Nyt ymmärrän VIIMEIN vaimoani!
Olen ollut vaimoni kanssa yli 20 vuotta ja koko tämän ajan ihmetellyt, kuinka samassa ihmisessä voi elää täysin kaksi erilaista seksuaalista persoonaa: kiimainen nymfomaani ja täydellinen frigidi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että seksiä on hyvin harvoin (n. kerran kuukaudessa), mutta silloin kuin sitä on, on vaimoni suorastaan sekopäisen kiimainen, saa sarjaorgasmeja ja haluaa asioita, joita en tässä viitsi edes kirjoittaa. Muina aikoina toisaalta hän ei ole seksistä lainkaan kiinnostunut. Hän on myös avoimesti kertonut, että hänellä voi mennä useampi viikko ettei seksi edes käy mielessä.
Eilen tuli silmiini alla oleva juttu, jossa puhutaan spontaanista ja reaktiivisesta halusta:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008125504.html
Uskon, että tämän jälkeen viimeinen ymmärrän vaimoni käytöstä. Teoriani mukaan hän kuulii naistyyppiin, jolla tuota spontaania halua ei ole käytännössä ollenkaan, vaan se syttyy vasta oikeanlaisissa olosuhteissa.
Tästä aiheesta olisi mukava saada aikaan asiallista keskustelua!
Kommentit (38)
Minusta noista kumpikaan ei sopinut minuun. Itse ajattelen seksiä usein, monta kertaa päivässä, ja myös haluan seksiä usein, mutta ei haluni mistään tyhjästä synny. Yleensä ajatukseni vaan ajautuvat jonkin ärsykkeen tai mielleyhtymän kautta johonkin mikä saa halun nousemaan. En oikein osaa laittaa itseäni noista kumpaankaan kategoriaan.
Minun haluni on 99% reaktiivista. Sinkkuna ollessani voisin sanoa olleeni lähes täysin aseksuaali. Toki saatoin muistaa, että on olemassa seksi asiana, mutta koskaan sitä ei tehnyt mieli.
Nyt parisuhteessa ollessa olen aika lailla alkuperäisen kirjoittajan vaimon kaltainen: seksitunnelmaan pääseminen on rehellisesti sanoen vaikeaa, mutta kun kynnyksen yli pääsee, osaan olla todella kiimainen. Tavallaan itseäkin on aina ihmetyttänyt se, miksi niin harvoin haluan asiaa, josta sitten tulee kuitenkin niin hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Minusta noista kumpikaan ei sopinut minuun. Itse ajattelen seksiä usein, monta kertaa päivässä, ja myös haluan seksiä usein, mutta ei haluni mistään tyhjästä synny. Yleensä ajatukseni vaan ajautuvat jonkin ärsykkeen tai mielleyhtymän kautta johonkin mikä saa halun nousemaan. En oikein osaa laittaa itseäni noista kumpaankaan kategoriaan.
No ainakin tuon kuvauksen perusteella halusi nimenomaan on spontaania. Itse ymmärrän reaktiivisen halun siten, että halu syntyy vasta, kun sille on luotu olosuhteet (kynttiläillallista, hierontaa ym.). Esim. itsellä on niin, että en ole elämässäni koskaan alkanut haluta vaikkapa hyvännäköisen miehen näkemällä (samasta syystä myöskään porno ei kiihota lainkaan). Mutta jos tämän saman miehen kanssa olisi eroottinen tunnelma, tilanne voisi olla tyystin toinen.
Oma seksuaalinen haluni on reaktiivista. Suhteemme alussa tämä aiheutti sen, että puolisoni pyysi minua tekemään useammin aloitteen. Nykyisin teen aloitteita, mutta en oman haluni ajamana, vaan ilahduttaakseni toista ja tiedän myös syttyväni nopeasti tilanteen muuttuessa yhteiseksi seksuaaliseksi leikiksi. Omaa reagointitapaansa ei ehkä voi muuttaa, mutta sitä voi sopeuttaa siten, että kumpikin tuntee olonsa halutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma seksuaalinen haluni on reaktiivista. Suhteemme alussa tämä aiheutti sen, että puolisoni pyysi minua tekemään useammin aloitteen. Nykyisin teen aloitteita, mutta en oman haluni ajamana, vaan ilahduttaakseni toista ja tiedän myös syttyväni nopeasti tilanteen muuttuessa yhteiseksi seksuaaliseksi leikiksi. Omaa reagointitapaansa ei ehkä voi muuttaa, mutta sitä voi sopeuttaa siten, että kumpikin tuntee olonsa halutuksi.
Siis jurnutat täällä taas exäsi perään
Tuosta ilmiöstä on tiedetty pitkään. Tässä keskustelussa on kyllä sekin puoli, että muuttumishaluttoman naisen on helppo vierittää vetovastuu tässäkin asiassa miehelle ja sanoa jotain psykologisoituja sivistyssanaselityksiä sille, että ei koskaan tee miehelle mieliksi eli osoita suoraa ja neuvottelematonta halua miestä kohtaan.
En näe mitä muuta uutta tuossa olisi kuin se, että on keksitty uusi nimi vanhalle ilmiölle, kun se ongelma on enemmänkin siinä, että miten saataisiin spontaaniutta ja ihailua myös miehille? Miten mieskin saisi olla objekti?
Toki minulla on sinänsä sympatiaa naisia kohtaan, jotka eivät yksinkertaisesti pysty muuhun ja on toki olemassa miehiä, joille on kaiketi oman kiihottumisen kannalta tärkeää tehdä aloite AINA, mutta en saata uskoa useimpien sopivan tähän muottiin. Muita selityksiä ilmiön sanoittamiselle näin ovat myös:
-naisen torjunnan pelko
-naisen tietynlainen "narsismi" tai halu pitää valta-asetelmat tietyllä mallilla
-matala libido
-haluttomuus ymmärtää toisen osapuolen tarpeita saati tyydyttää niitä
Ja näitä kolmea viimeistä ranskalaista viivaa taas osin selittää seuraava asia:
-markkina-arvojen käyminen yhteen ja osapuolten seksuaalihistoria
Ainakin ennen vanhaan ja miksei nykyäänkin erityisesti parisuhteissa osapuolet ovat usein melko ulkonäöllisesti tasaväkisiä, mutta mustapilleri -teoreetikkojen mukaan on yhä enemmän pareja, joissa komeahko mies pariutuu keskivertoa rumemman naisen kanssa ja tähän vielä kaikki tavisnaisten irtosuhteet superkomeiden miesten kanssa päälle. Jos miehen ulkonäkö ei ole sitä mihin nainen on irtosuhteissa tottunut tai muutoin vain vähemmän mahtava, se voi myös johtaa spontaaniuden puutteeseen useamman mekanismin kautta.
Se, että keksitään joku psykotieteellinen sana selittämään omaa tapaa toimia tilanteessa ei tee sitä ongelmattomaksi. Kuvaus ei ole määräys eli deskriptiivisyys ei ole preskriptiivisyyttä; lääkäri ei paranna sairautta kuvailemalla sitä.
Vierailija kirjoitti:
Oma seksuaalinen haluni on reaktiivista. Suhteemme alussa tämä aiheutti sen, että puolisoni pyysi minua tekemään useammin aloitteen. Nykyisin teen aloitteita, mutta en oman haluni ajamana, vaan ilahduttaakseni toista ja tiedän myös syttyväni nopeasti tilanteen muuttuessa yhteiseksi seksuaaliseksi leikiksi. Omaa reagointitapaansa ei ehkä voi muuttaa, mutta sitä voi sopeuttaa siten, että kumpikin tuntee olonsa halutuksi.
Tuo oli minulle uutta. Aina olen ajatellut, että reaktiivisesta haluavat eivät nimenomaa tee koskaan aloitteita.
Mikähän minä ja mies sitten on? Me halutaan jokapäivä yhteisesti ja toteutetaan myös, Joskus vaan kun katson miestäni, halu syttyy salamana. Joskus taas vaan tehdään ilman sen kummempaa ns syttymistä, ilmeiseti vaan kun on tapana niin tehdä..tosin kun sen aloittaa, alkaa halukin heti.
Mutta meidän onni on se, että ollaan ihan samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ilmiöstä on tiedetty pitkään. Tässä keskustelussa on kyllä sekin puoli, että muuttumishaluttoman naisen on helppo vierittää vetovastuu tässäkin asiassa miehelle ja sanoa jotain psykologisoituja sivistyssanaselityksiä sille, että ei koskaan tee miehelle mieliksi eli osoita suoraa ja neuvottelematonta halua miestä kohtaan.
En näe mitä muuta uutta tuossa olisi kuin se, että on keksitty uusi nimi vanhalle ilmiölle, kun se ongelma on enemmänkin siinä, että miten saataisiin spontaaniutta ja ihailua myös miehille? Miten mieskin saisi olla objekti?
Toki minulla on sinänsä sympatiaa naisia kohtaan, jotka eivät yksinkertaisesti pysty muuhun ja on toki olemassa miehiä, joille on kaiketi oman kiihottumisen kannalta tärkeää tehdä aloite AINA, mutta en saata uskoa useimpien sopivan tähän muottiin. Muita selityksiä ilmiön sanoittamiselle näin ovat myös:
-naisen torjunnan pelko
-naisen tietynlainen "narsismi" tai halu pitää valta-asetelmat tietyllä mallilla
-matala libido
-haluttomuus ymmärtää toisen osapuolen tarpeita saati tyydyttää niitä
Ja näitä kolmea viimeistä ranskalaista viivaa taas osin selittää seuraava asia:
-markkina-arvojen käyminen yhteen ja osapuolten seksuaalihistoria
Ainakin ennen vanhaan ja miksei nykyäänkin erityisesti parisuhteissa osapuolet ovat usein melko ulkonäöllisesti tasaväkisiä, mutta mustapilleri -teoreetikkojen mukaan on yhä enemmän pareja, joissa komeahko mies pariutuu keskivertoa rumemman naisen kanssa ja tähän vielä kaikki tavisnaisten irtosuhteet superkomeiden miesten kanssa päälle. Jos miehen ulkonäkö ei ole sitä mihin nainen on irtosuhteissa tottunut tai muutoin vain vähemmän mahtava, se voi myös johtaa spontaaniuden puutteeseen useamman mekanismin kautta.
Se, että keksitään joku psykotieteellinen sana selittämään omaa tapaa toimia tilanteessa ei tee sitä ongelmattomaksi. Kuvaus ei ole määräys eli deskriptiivisyys ei ole preskriptiivisyyttä; lääkäri ei paranna sairautta kuvailemalla sitä.
En ymmärrä, että miksi seksiin pitäisi ryhtyä, jos itse ei halua. Toki siis ymmärrän tuon reaktiivisen halun, mutta eihän seksi voi olla vain toisen tarpeen tyydyttämistä. Naisenkin pitää kostua ja saada erektio ennen yhdyntää. Ilman sitä yhdyntä ei tunnu hyvältä. Eri asia on se, että jos esileikin aikana alkaakin haluttaa, tämä ei ole vain toisen tarpeen tyydyttämistä. Ihme juttu, kun miehiltä ei ikinä vaadita yhdyntää ilman halua ja erektiota. N31
Oma nopea kommenttini: minä harrastan seksiä useinkin, vaikka en sitä niin hirveästi joka kerta edes halua. En tee tätä miehen, vaan itseni ja meidän parisuhteen takia. Minusta seksillä on aina positiivinen vaikutus hyvinvointiin ja parisuhteeseen, vaikka se ei aina niin kummoista olekaan. Eli tavallaan jos ajatelaan, että oikein himokas seksi on arvosanaltaan 10, niin minulle välttää arkiseksissä ihan hyvin vaikka 6-7. Mutta tiedän olevani tässä poikkeus esim. omassa kaveripiirissäni. Usemman kaverin tiedän, joka hyväksyy vain tuon kympin ja osa on jopa sanonut, että "pirkka-seksistä" tulee huono olo tai alkaa kyseenalaistamaan omaa parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän minä ja mies sitten on? Me halutaan jokapäivä yhteisesti ja toteutetaan myös, Joskus vaan kun katson miestäni, halu syttyy salamana. Joskus taas vaan tehdään ilman sen kummempaa ns syttymistä, ilmeiseti vaan kun on tapana niin tehdä..tosin kun sen aloittaa, alkaa halukin heti.
Mutta meidän onni on se, että ollaan ihan samanlaisia.
No paitsi että olette tietysti todella onnekkaita niin varmaan myös aika harvinaislaatuista sorttia. Suhteenne seksiin on tavanomaista mutkattomampi eikä siihen ryhtyminen teillä edellytä tätä henkistä yhteyttä tai sen suurempaa himoa. Hienoa, että olette löytäneet toisenne!
Vierailija kirjoitti:
Oma nopea kommenttini: minä harrastan seksiä useinkin, vaikka en sitä niin hirveästi joka kerta edes halua. En tee tätä miehen, vaan itseni ja meidän parisuhteen takia. Minusta seksillä on aina positiivinen vaikutus hyvinvointiin ja parisuhteeseen, vaikka se ei aina niin kummoista olekaan. Eli tavallaan jos ajatelaan, että oikein himokas seksi on arvosanaltaan 10, niin minulle välttää arkiseksissä ihan hyvin vaikka 6-7. Mutta tiedän olevani tässä poikkeus esim. omassa kaveripiirissäni. Usemman kaverin tiedän, joka hyväksyy vain tuon kympin ja osa on jopa sanonut, että "pirkka-seksistä" tulee huono olo tai alkaa kyseenalaistamaan omaa parisuhdetta.
Mutta miten seksi onnistuu ilman kostumista ja klitoriksen erektiota? En oikein ymmärrä, miten seksi ilman noita lisää hyvinvointia. Minulle seksi on fyysinen tarve. Sama kuin nälkä. N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nopea kommenttini: minä harrastan seksiä useinkin, vaikka en sitä niin hirveästi joka kerta edes halua. En tee tätä miehen, vaan itseni ja meidän parisuhteen takia. Minusta seksillä on aina positiivinen vaikutus hyvinvointiin ja parisuhteeseen, vaikka se ei aina niin kummoista olekaan. Eli tavallaan jos ajatelaan, että oikein himokas seksi on arvosanaltaan 10, niin minulle välttää arkiseksissä ihan hyvin vaikka 6-7. Mutta tiedän olevani tässä poikkeus esim. omassa kaveripiirissäni. Usemman kaverin tiedän, joka hyväksyy vain tuon kympin ja osa on jopa sanonut, että "pirkka-seksistä" tulee huono olo tai alkaa kyseenalaistamaan omaa parisuhdetta.
Mutta miten seksi onnistuu ilman kostumista ja klitoriksen erektiota? En oikein ymmärrä, miten seksi ilman noita lisää hyvinvointia. Minulle seksi on fyysinen tarve. Sama kuin nälkä. N31
Olen varmaan poikkeus, mutta minulle genitaalien koskettelu/nuoleminen saa aikaan fyysisen valmiustilan, vaikka mieli ei olisikaan valmis. Eli mainitsemaasi ongelmaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nopea kommenttini: minä harrastan seksiä useinkin, vaikka en sitä niin hirveästi joka kerta edes halua. En tee tätä miehen, vaan itseni ja meidän parisuhteen takia. Minusta seksillä on aina positiivinen vaikutus hyvinvointiin ja parisuhteeseen, vaikka se ei aina niin kummoista olekaan. Eli tavallaan jos ajatelaan, että oikein himokas seksi on arvosanaltaan 10, niin minulle välttää arkiseksissä ihan hyvin vaikka 6-7. Mutta tiedän olevani tässä poikkeus esim. omassa kaveripiirissäni. Usemman kaverin tiedän, joka hyväksyy vain tuon kympin ja osa on jopa sanonut, että "pirkka-seksistä" tulee huono olo tai alkaa kyseenalaistamaan omaa parisuhdetta.
Mutta miten seksi onnistuu ilman kostumista ja klitoriksen erektiota? En oikein ymmärrä, miten seksi ilman noita lisää hyvinvointia. Minulle seksi on fyysinen tarve. Sama kuin nälkä. N31
No mun mies vaan sipaisee liukkaria klitorikseen, niin johan alkaa tapahtu heti! Itse myös usein laitannuppiin, niin ei tee kipeetä vaan gutaa, kun vetelen esaria ees taas. Kyllä noita apukeinoja saa käyttää kun tarkoitetut asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nopea kommenttini: minä harrastan seksiä useinkin, vaikka en sitä niin hirveästi joka kerta edes halua. En tee tätä miehen, vaan itseni ja meidän parisuhteen takia. Minusta seksillä on aina positiivinen vaikutus hyvinvointiin ja parisuhteeseen, vaikka se ei aina niin kummoista olekaan. Eli tavallaan jos ajatelaan, että oikein himokas seksi on arvosanaltaan 10, niin minulle välttää arkiseksissä ihan hyvin vaikka 6-7. Mutta tiedän olevani tässä poikkeus esim. omassa kaveripiirissäni. Usemman kaverin tiedän, joka hyväksyy vain tuon kympin ja osa on jopa sanonut, että "pirkka-seksistä" tulee huono olo tai alkaa kyseenalaistamaan omaa parisuhdetta.
Mutta miten seksi onnistuu ilman kostumista ja klitoriksen erektiota? En oikein ymmärrä, miten seksi ilman noita lisää hyvinvointia. Minulle seksi on fyysinen tarve. Sama kuin nälkä. N31
Olen varmaan poikkeus, mutta minulle genitaalien koskettelu/nuoleminen saa aikaan fyysisen valmiustilan, vaikka mieli ei olisikaan valmis. Eli mainitsemaasi ongelmaa ei ole.
Sama täällä, hetihän sitä alkaa haluamaan; meillä molemmilla sama juttu. Ei munkaan tarvii kuin hipaista nuppia niin kyllälähtee. Samoin mies mulle. Ei sille vaan voi mitään (ja ei toki tarviikkaan voida, näin menty jo useampi vuoskymmen,)
Selittäkää siis, mitä tuo reaktiivisuus tarkoittaa? Itse olen nainen enkä esim. elämässäni koskaan ole kiihottunut vaikkapa minkään perinteisesti kiihottavaksi mielletyn asian (porno, hyvännäköiset miehet, isot penikset tms) näkemisestä, vaan minulle esim. tietynlainen tunnelma on tärkein. Masturboidessakin ajattelen enemmän tunnelmaa kuin mitään fyysisiä juttuja.
Keski-ikää lähestyvä mies ja myös reaktiivinen. Vaimo on myös reaktiivinen. Seksiä on melko paljon, vaikkei se olekaan mielessä muuten kovin usein. Hyväilemme paljon toisiamme arjessa ilman aikomustakaan jatkaa seksin pariin.
Voimme vaikka loikoilla vierekkäin ja siinä hieman hyväillä toisiamme. Välillä sitten esimerkiksi alaston rinta omaani vasten herättää hieman haluja ja siitä hieman puoliväkisin herättelee vaimoa ja kiihotun kunnon kiimaan kun saan hänen halunsa heräämään. Toisinaan sitä aloittaa ilman tippaakaan haluja, kun tietää että kiihotumme toistemme kiihottumisesta kuitenkin nopeasti.
Voin vaikka aloittaa kevyesti suudella takaa päin vaimon korvaa, niskaa, olkapäätä ja samalla käsi vaeltelee reisillä, vatsalla ja takapuolella. Rinnoilla kädet ovat muutenkin, kun vaimon mielestä kivempi nukahtaakin, kun pidän hänen rinnastaan tai kainalossa ollessa molemmista kiinni. Tiedän että parissa minuutissa halut ovat molemmilla täysillä, kunhan vain aloitan.
Miksi sitten harrastaa seksiä ja aloittaa hieman väkinäisesti, vaikka se ei olisi mielessä? Seksi on hyvää, monipuolista ja kivaa ja mielestämme parisuhteen liima. Molemmat ovat myös paremmalla tuulella, kun seksiä on tarpeeksi usein. Mutta vuoroviikolla, kun pienet lapset ovat luonamme, selviämme aivan hyvin ilman seksiä. Harrastetaan sitten senkin edestä, kun on aikaa ja mahdollisuuksia. Vähintään kerran päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikää lähestyvä mies ja myös reaktiivinen. Vaimo on myös reaktiivinen. Seksiä on melko paljon, vaikkei se olekaan mielessä muuten kovin usein. Hyväilemme paljon toisiamme arjessa ilman aikomustakaan jatkaa seksin pariin.
Voimme vaikka loikoilla vierekkäin ja siinä hieman hyväillä toisiamme. Välillä sitten esimerkiksi alaston rinta omaani vasten herättää hieman haluja ja siitä hieman puoliväkisin herättelee vaimoa ja kiihotun kunnon kiimaan kun saan hänen halunsa heräämään. Toisinaan sitä aloittaa ilman tippaakaan haluja, kun tietää että kiihotumme toistemme kiihottumisesta kuitenkin nopeasti.
Voin vaikka aloittaa kevyesti suudella takaa päin vaimon korvaa, niskaa, olkapäätä ja samalla käsi vaeltelee reisillä, vatsalla ja takapuolella. Rinnoilla kädet ovat muutenkin, kun vaimon mielestä kivempi nukahtaakin, kun pidän hänen rinnastaan tai kainalossa ollessa molemmista kiinni. Tiedän että parissa minuutissa halut ovat molemmilla täysillä, kunhan vain aloitan.
Miksi sitten harrastaa seksiä ja aloittaa hieman väkinäisesti, vaikka se ei olisi mielessä? Seksi on hyvää, monipuolista ja kivaa ja mielestämme parisuhteen liima. Molemmat ovat myös paremmalla tuulella, kun seksiä on tarpeeksi usein. Mutta vuoroviikolla, kun pienet lapset ovat luonamme, selviämme aivan hyvin ilman seksiä. Harrastetaan sitten senkin edestä, kun on aikaa ja mahdollisuuksia. Vähintään kerran päivässä.
Niin ja sinkkuna masturbointi oli lähinnä sellaista pikaista, säännöllistä paineen purkamista.
Niin, ihmiset sukupuolesta riippumatta ovat seksuaalisudeltaan erilaisia. Itselläni taas ei ole ollenkaan reaktiivista halua. Mitää mitä mies tekee, ei voi lisätä seksuaalista haluani. Panettaa joka päivä. N31