Lue keskustelun säännöt.
Keneenkään ei voi näköjään luottaa!
20.07.2014 |
Kävin perjantaina sairaalassa ja sain kauhukseni kuulla, että mulle on puhjennut vakava loppuelämäni ajan lääkitystä vaativa sairaus (en halua kertoa mikä) ja joka todennäköisesti ainakin jollain tasolla tulee iän myötä pahenemaan. Tämä oli järkytys, mutta ei siinä vielä mitään. Lääkäri sitten pamautti, että tätä sairauden mahdollisuutta onkin tutkittu sulla ja lapsena eli riski on ollut olemassa. Minä siinä huoneessa hiljaa ja hölmönä istun ja lääkäri vaivautuneena toteaa, että sä et sitten ilmeisesti tiennyt...
En oikein osannut ajatella asiasta mitään, mutta eilen soitin äidilleni ja, koska meillä on aina ollut läheiset välit kerroin hänelle sairaudestani. Halusin kertoa jollekin. Äitini sanoi, että nyt se sitten tuli. Hän on siis tiennyt asian koko ajan! Kysyin, että mikset ole sanonut mitään, niin hän ei kuulemma halunnut pahoittaa mun mieltä! Siis mitä helvettiä? Olen melkein 30 v. eli aikaa asian kertomiseen ois kyllä ollut vaikka kuinka. Ilmoitin, etten halua enää nähdä äitiäni tämän tempun jälkeen ja suljin puhelimen. Tuntuu , etten pysty antamaan anteeksi koskaan. On sentään ihminen johon luotin :(
Kiitos, että sain avautua...
Kommentit (29)
Jotkut perinnölliset sairaudet voi olla sellaisia, että voi olla kantajan onni, että hän ei tiedä riskiä. Toisaalta ne, joiden puhkeamiseen elintavat vaikuttavat, olisi tärkeää tietää. Kumman tyyppisestä sairaudesta on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet typerä ihminen. Jos nyt olisit tässä edessäni, potkaisisin sinua. Sinä syytät äitiäsi siitä, että hänen salailunsa takia sinä olet menettänyt ihanan 30 vuoden ajan, jonka olisit voinut rypeä itsesäälissä ja marttyyriasemassa ja kiehua liemessä odottaen milloin se saatanan sairaus oikeesti vihdoinkin iskee. Plus samalla olisit saanut kaikki maailman sympatiat, empatiat ja säälit tutuilta ja tuntemattomilta. Ja vieläpä ehkä jonkun miehen joka säälistä olisi mennyt naimisiin sinun, tulevaisuudessa sairaan ihmisen kanssa. Voi naisparkaa, niiiin monta tuhlattua vuotta normaalielämää *kyynel*
Oletteko kaikki tosiaan sitä mieltä, että äitini teki oikein?! Niin kuin aiemmin kirjoitin niin en välttämättä lapselle asiasta kertoisi, mutta aikuisella on mielestäni riskistä oikeus tietää. Aloin jo miettimään, että onko niitä lapsia tässä tilanteessa järkevää edes hankkia, koska kyseessä perinnöllinen sairaus. Ettekö haluaisi itse tietää? Ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 22:01"]
Oletteko kaikki tosiaan sitä mieltä, että äitini teki oikein?! Niin kuin aiemmin kirjoitin niin en välttämättä lapselle asiasta kertoisi, mutta aikuisella on mielestäni riskistä oikeus tietää. Aloin jo miettimään, että onko niitä lapsia tässä tilanteessa järkevää edes hankkia, koska kyseessä perinnöllinen sairaus. Ettekö haluaisi itse tietää? Ap
[/quote]En haluaisi tietää. Tieto lisää tuskaa, eikö?
Ymmärrän, että tilanne järkytti sinua.
Äitisi halusi suojella sinua, omaa lastaan.
Äitini sairastaa syöpää, johon hän kuoli hiljattain. Hän kertoi minulle vuosia sitten huojentuneena, ettei sairaus ole lääkärien mukaan perinnöllinen. Sairastuin kaksi vuotta syöpään, joka on vaikeampi versio äidin syövästä. Äiti oli todella surullinen kuullessaan uutiseni, koska hän olisi halunnut lastensa pysyvän terveinä.
Tilanteet eivät ole tietenkään vertailukelpoisia, mutta toivon, ettet kanna äidillesi kaunaa. Hän tarkoitti sinun parastasi.
Toivon, että pärjäät sairautesi kanssa jatkossa mahdollisimman hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään haluaisi tietää, jos en itse voi elintavoilla vaikuttaa sairauden puhkeamiseen. Esim. nyt ap miettii, uskaltaako edes lapsia hankkia, kun taas tietämättömänä (jos tauti ei olisi vielä puhjennut) olisi vain hankkinut niitä eikä murehtinut ja miettinyt ja syyllistänyt turhia.
Tottakai elät nyt shokissa, mutta oikeasti et ole vihainen äidillesi, koska ihan jo muutaman viikon päästä tajuat, ettet olisi voinut elää parempaa elämää taudin pelko mielessä. Päinvastoin olisit ehkä katkeruuttasi sössinyt parisuhteet ja synkistellyt ja vellonut masennuksessa. Sitäkö oikeasti olisit tahtonut? Ja vaikka et itse tekisi samoin kuin äitisi, niin ainakin voisit myöntää, ettei äitisi ole sinua pettänyt vaan yrittänyt vain kaikin tavoin suojella, teki siinä sitten mielestäsi väärin tai ei. Olet vihainen tilanteelle, et äidillesi. Niin, ja kai isäsikin on tästä vastuussa vai syytätkö vain äitiäsi jostain syystä?
Voit olla harmissasi, kun et tiennyt aiemmin, mutta rehellisesti mietittynä, mitä hyvää olisi koitunut siitä, että olisit tiennyt? En usko, että keksit yhtäkään hyvää asiaa tietoisuudesta. Paitsi että olisit käynyt tätä vaihetta läpi koko aikuiselämäsi sen sijaan, että vasta nyt joudut asiaa käsittelemään. Kyseenalaista, onko tuo muka jotain hyvää mutta mitään muuta hyvää et aikaisesta tiedosta saa. Pahaa sen sijaan paljonkin. Nuorena aikuisenakin on vielä herkkä, itsetunto ja identiteetti vielä muotoutuvat, ja järkytykset voivat sysätä melkoiseen synkkyyteen. Kaikin puolin on ihan hyvä, että sait tietää vasta nyt.
Kiitos kysymästä ap, minä haluan elää onnellisuuden kuplassani niin kauan kuin mahdollista. Olisin -päinvastoin kuin sinä- äidilleni katkera jos äitini olisi murskannut lapsuuteni, nuoruuteni, haaveeni ja tulevaisuuden suunnitelmani tiedottamalla minulle "saatat ehkä sairastua joskus tulevaisuudessa sairauteen joka tulee pilaamaan elämäsi". Elä nyt sitten tuollaisen tiedon kanssa ruusuinen nuoruus - no thanks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua Ap. On totta, että äitisi on ajatellut varmasti parastasi, mutta aikuisella on oikeus tietää mahdollisista riskeistä juuri esim. tähän lasten hankintaan liittyen. Aikuisia ei pidä kohdella kuin lapsia.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 21:32"]
Kyseessä ilmeisesti perinnöllinen alttius sairauteen? Useimmiten varmuudella ei voi sanoa ,kuka ja milloin näihin sairastuu.
Äitisi on ihan varmasti ajatellut parastasi ja olet voinut elää ilman,että sairauden pelko on varjostanut elämääsi.
Kun selviät shokista, ymmärrät varmasti äitisi tehneen oikean ratkaisun. Oletko lapseton?
[/quote]
Olen lapseton vielä, mutta lapsia olen mieheni kanssa ajatellut hankkia. Pelko siitä, että jos lapsenikin sairastuu on hirveä. Minusta aikuisella ihmisellä on oikeus tietää terveyteensä liittyvät riskit. Ap