Ihastuminen työkaveriin
Miten voikin aikuinen naimisissa oleva usean lapsen äiti näin yhtäkkiä ihastua työkaveriin? Huumorintajuinen, mukava, komea. Hyvin todennäköisesti ihastuminen molemminpuolista, pääteltävissä ihastuksen jutuista, katseista ja lähelle hakeutumisesta. Ihastus on lapseton sinkku.
Tekisi ihan hirveästi edes vihjailla tilanteesta. Järki sanoo, että pitäisi antaa olla.
Onko muilla vastaavaa, tai koskaan ollut? Tai oletteko töissä huomanneet, jos jotkut työkaverit ovat selvästi ihastuneet toisiinsa, mitä olette pienestä flirttailusta mieltä?
Kommentit (58)
Ota tästä neuvosta vaari: unohda koko juttu.
Valitettavasti on huonoja kokemuksia.
Pyysin firman HR ladyn treffeille Mäkkäriin aamu käsidesi kokikselle. Ei lämmennyt asialle. Nyt pitää tässä chättäillä kirjanpitäjälle ja kesäplikalle. Jänskättää vähän
Anna todellakin olla. Kadut muuten.
Sama kävi minulle. Oli aluksi kuumaa flirttiä, ei edennyt loppujen lopuksi. Minä rakastuin ja mies otti etäisyyttä. Nyt mm. vastasi pitkään viestiini vain ”Jep jep :) ” kun kysyin yhtä työasiaa ja toki laitoin myös muuta (johon toivoin reagoivan - ei…).
Voi ihastua, mutta varattu on varattu. Unohda koko juttu.
Kun ihminen on riittävästi tylsistynyt....
Ihan kuin tästä olisi ollut pitkä ketju. Mutta eihän se ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin tästä olisi ollut pitkä ketju. Mutta eihän se ole mahdollista.
Joo, ei millään. Ap:n tapaus on ihan ainut laatuaan.
Antaa palaa, kunnon salarakas työromanssi tekee hyvää niin päälle kuin kehollekin. Sitäpaitsi työntekokin muuttuu ihan nextille levelille kun samassa projektissa tai palaverissa istuu joku jonka kanssa on vähän tehty muutakin kuin juteltu säästä kahvihuoneessa.
Itsellä kokemusta kahdesta eri kerrasta ja jälkimmäisen kanssa olen naimisissa.
Työkaveri, se sinkku mies, vaihtoi oudon kiireesti toiseen työryhmään... ensin määräaikaisesti vaihtoon ja sitten pysyvästi.
Kyl mää vaihan aina poikamieselämän 3 lapsen yh äiskään. Kiva niitä muksuja on kasvatella.
Joo kaiken menettää jos antaa vietien viedä.
Työpaikkaihastusjutut on ihania ja perkeleellisiä myös meille joiden tapauksessa molemmat on naimattomia ja toinenkin osapuoli oletettavasti sinkku.. Onneksi näin lomalla toinen on poissa silmistä niin ei kokoajan korvenna se näkemisen kaipuu sisuksia vrt. ne päivät kun tietää että toiseen saattaa törmätä. Jospa tämän kesäloman jälkeen vihdoin pääsisin typeristä päiväunelmista eroon ja kykenisin keskittymään vain työntekoon.
t. toista vuotta toivottomasti nuorempaan mieheen ihastunut nainen
Vierailija kirjoitti:
Antaa palaa, kunnon salarakas työromanssi tekee hyvää niin päälle kuin kehollekin. Sitäpaitsi työntekokin muuttuu ihan nextille levelille kun samassa projektissa tai palaverissa istuu joku jonka kanssa on vähän tehty muutakin kuin juteltu säästä kahvihuoneessa.
Itsellä kokemusta kahdesta eri kerrasta ja jälkimmäisen kanssa olen naimisissa.
Miten teidän suhde sitten alkoi, mistä huomasitte että toinen on kiinnostunut jne.?
Taas näitä. Työpaikka on aina vaarallinen paikka.
Kun parisuhde arkipäiväistyy ja kotona oleminen ehkä käy tylsäksi kotityömaaksi, sitä etsii kipinää ja paloa sieltä mistä saa. Usein työpaikalta, jossa kohtaa ihmisiä. Hyvin tavallista.
Joskus näissä käy hyvin, mutta pääsääntöisesti huonosti. Jos kaipaat jännitystä ja vaihtelua, kokeile mielummin tinderiä tai jotain ihan muuta tekemistä. On kokemusta, ja vaikka asiat meni lopulta hyvin, oli siinä paljon vaikeuksia. Ei vähimpänä muut työkaverit. Heiltä salaisin tilanteen kaikin tavoin jos on jotain vipinää.
Meillä on töissä juuri tuollainen ap:n kuvaama tilanne. Mitään ei tietääkseni ole henkilöiden välillä tapahtunut, mutta se kahdenvälinen kemia on näiden välillä niin selvä, että se kuuluisa sokea Reettakin sen näkisi. Ilmeisesti ovat itsekin sen huomanneet ja yrittävät peitellä, sen verran on näkynyt molemminpuolista väistelyä viime aikoina. Siis niin, että väistelevät kasvokkain kohtaamisia, mutta kaukaa luovat kyllä pitkiä katseita toistensa suuntaan. Toinen näistä on perheellinen, toinen seurustelee, ja ikäeroakin löytyy, mutta sellaista se elämä joskus on. Väistelystä päätellen molemmat tulevat pysymään tiiviisti poteroissaan odottaen pahimman tulituksen taukoamista,
Enemmän menetettävää