Vanhemmat: puuttukaa tarpeeksi tiukasti koulukiusaamiseen!

Moni teistä varmasti tietääkin, kuinka kiusaaminen jättää elinikäiset arvet. Se on taakka ja tuska, joka ei ehkä koskaan poistu. Vaikka yläasteestani on jo kymmenen vuotta, edelleen joskus itken asiaa. Kiusaaminen on vaikuttanut persoonani ja sitä kautta koko myöhempään elämääni.



Olen edelleen yksinäinen, koska en uskalla tutustua ihmisiin, koska minähän olen tyhmä, ruma ja muutenkin typerä. Olen roikkunut huonossa miessuhteessa huonon itsetuntoni takia - en uskaltanut lähteäkään.



Puhuin vanhemmilleni aikoinaan kiusaamisesta. Mitään ei tapahtunut. Ja edelleen olen katkera siitä(kin) katkera; miksei äitini tai isäni voinut soittaa opettajalle?



Olen päättänyt, että jos lastani kiusataan, menen tekemään vaikka rikosilmoituksen, jos muu ei auta. Ja jos oma lapseni kiusaa, toivon, että hänestäkin tehdään rikosilmoitus.



Vanhemmat, älkää antako kouluajan leimata koko lapsenne tulevaa elämää. Puuttukaa kiusaamiseen ajoissa.