Mies ei pärjää lapsen kanssa

Ei se oikeasti auta kuin harjoitella niitä tilanteita. Eli miehen pitää olla enemmän lapsen kanssa kahdestaan. Sinun paikallaolo vain pahentaa tilannetta kun kumpikin turvautuu aina sinuun. Ei se koskaan opi jos ei ole pakko opetella.

Miehille ennakointi ja myötätunto tuntuu olevan vaikeampaa. Siis keskimäärin, ei kaikille. Omat ajatukset, tunteet ja tekemiset ovat päällimmäisenä mielessä ja sitten ihmetellään, miksi se nälkäinen, pissahätäinen ja huomiota saamaton lapsi itkee ja kiukuttelee. Näin kärjistetysti. Tosiasiahan on, että lähes jokainen alle 6-vuotias tarvitsee sellaisen aikuisen hoitamaan häntä, joka pystyy tarkkailemaan lapsen mielenliikkeitä ja ennakoimaan tilannetta niiden mukaan.

Usein ne miehet sitten alkavat loistaa sen kouluikäisenä kanssa. Anna heille hetkensä ja oma suhteensa nyt, vaikka ne päättyisivätkin itkuun. Muutaman vuoden päästä isällä on jo ihan eri rooli, ja tarvitaan ennalta suhde lapsen ja isän välille, jotta tuo rooli pääsee loistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se oikeasti auta kuin harjoitella niitä tilanteita. Eli miehen pitää olla enemmän lapsen kanssa kahdestaan. Sinun paikallaolo vain pahentaa tilannetta kun kumpikin turvautuu aina sinuun. Ei se koskaan opi jos ei ole pakko opetella.

Ovat siis olleet kyllä useinkin ihan kaksin, en siis ole ollut paikalla. Ap

Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesv iha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.

Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."

Taitaa olla kuvaus meidän tulevaisuudesta. Lapsi on vasta 7kk, mutta isä hoitaa omatoimisesti tasan vaipan ja illalla rasvaa iholle ja pyjaman päälle. Ruokailuja ei omatoimisesti hoida, ei käy mielessä katsoa kelloa, että nyt olisi lounasaika, päivällisaika jne. Olen siis pyrkinyt pitämään näistä kiinni heti alusta asti, että lapsella on selkeä rutiini, mutta miehen mielestä ei tarvitse olla rutiinia, että syö sitten kun on nälkä... Josta päästään ennen pitkää tuohon ap:n ongelmaan. Nythän kun edelleen imetän, lapsi syö silloin kun nälkä ja kiinteät tulee sitten tiettyinä ruoka-aikoina, mutta kun imetys vähenee ja ennen pitkää loppuu, jäljelle jää vain nuo ruoka-ajat, jolloin lapsella sitten kyllä varmasti on jo nälkä, mutta jos mies ei noudata niitä, kun keskittyy omiin juttuihinsa, ollaan taas tuossa ap:n tilanteessa.

Hirvittää jo nyt.

Jospa mies hylkäisi lapsen? Voisi toimia. 😊

Kannattaa tehdä vaan lisää harjoittelukappaleita sille miehelle.

Noin käy, jos vanhempi ajattelee lapsen olevan pakollinen paha. Tällöin ei ole aidosti vuoro aikutuksessa vaan kaikki on joko häneltä pois tai häntä vastaan. Perhekouluun, mars!

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla kuvaus meidän tulevaisuudesta. Lapsi on vasta 7kk, mutta isä hoitaa omatoimisesti tasan vaipan ja illalla rasvaa iholle ja pyjaman päälle. Ruokailuja ei omatoimisesti hoida, ei käy mielessä katsoa kelloa, että nyt olisi lounasaika, päivällisaika jne. Olen siis pyrkinyt pitämään näistä kiinni heti alusta asti, että lapsella on selkeä rutiini, mutta miehen mielestä ei tarvitse olla rutiinia, että syö sitten kun on nälkä... Josta päästään ennen pitkää tuohon ap:n ongelmaan. Nythän kun edelleen imetän, lapsi syö silloin kun nälkä ja kiinteät tulee sitten tiettyinä ruoka-aikoina, mutta kun imetys vähenee ja ennen pitkää loppuu, jäljelle jää vain nuo ruoka-ajat, jolloin lapsella sitten kyllä varmasti on jo nälkä, mutta jos mies ei noudata niitä, kun keskittyy omiin juttuihinsa, ollaan taas tuossa ap:n tilanteessa.

Hirvittää jo nyt.

Toimi jo nyt. Lapsi kainaloon ja poistut.

Rankka tilanne. Mulla menisi ihan vakavasti hermo jos aikuinen ihminen ei tajua/osaa/yritä lukea lasta. Jo tuo yhden kommentoijan 7kk on jo iso vauva, tuttu luonne ja rutiinit tiedossa - pelottavaa ettei isä osaa olla lapsen kanssa. Nelivuotiaan kanssa oleminen pitäisi olla jo aivan luontevaa rutiinia. Oma eksä oli sitä mieltä aikanaan että vaikka lapsi nukkuu päiväunet aina muulloin, hänen kanssaan ei tarvi nukkua koska hänen päivään ei ne päiväunet oikein sovi. 3v oli aina ihan paskana vietettyään sen päivän isän kanssa joka toinen viikko, kun ruokailut ihan miten sattuu ja ei päiväunia, jotka nukkui poikkeuksetta 2h/päivä aina muulloin kuin isällä ollessa. Nyt kun lapsi on koululainen, ei oikein pidä isäänsä minään ja suhde tosi etäinen, lapsi lähinnä odottaa että pääsee niistä 2x kuussa kyläpäivistä kokonaan eroon. Kaikista ei ole vanhemmiksi.

Ap vielä nostaa.