Illanistujaisten järjestäminen on nykyään todella turhauttavaa!
Meneekö muillakin näin;
puhutaan, että ois kiva istua iltaa oikein pitkän kaavan kautta porukalla. Kaikki on tässä vaiheessa ihan innoissaan mukana. Joo, todellakin oon messissä! Ok, ei siinä, alat järkkäillä kekkereitä ja kysyt sopisiko päivä x (useammam viikon päässä). Vastauksena saat "sopii kyllä, ei ole mitään sillon". Hienoa!
Jatkat järkkäilyä ja juhla-illan ajankohta lähenee. Mitä lähemmäksi tullaan sitä useampi ilmoittaa ettei pääsekään, koska kissa on kipee tai vastaavaa. Joitakin on kuitenkin edelleen tulossa ja ajattelet, et kyllä tää tästä.
Kekkereiden ajankohta koittaa, ootte sopineet aloitus ajaksi esim. klo 16. Eka ilmoittaa et joo tuun mä, mut pääsen vasta klo 20 lähtee kotoa. Toinen ilmoittaa tulevansa autolla käväsee. Tässä vaiheessa mietit et pitäiskö perua koko ilta kun alkaa vaikuttaa taas niin perus touhulta.
Lopulta paikalle saapuu kuitenkin muutamat tyypit ja ilta käynnistyy iloisena. Kuitenkin yks vetää överiksi jo alkuillasta ja lähtee kotiin nukkumaan, toinen riitelee puolison kanssa ja "menee fiilis". Lopulta päädyt taksilla mestoille muutaman uskollisen kanssa joista toinen ei pääse baariin sisään ja toinen katoaa omille teilleen suoraan narikasta.
Mietit, että miten se JOO OTETAAN PORUKALLA PITKÄN KAAVAN KAUTTA voi vaihtua siihen, et istut yksin baaritiskillä ennen puolta yötä.
Kertokaa pliis te ketkä aina feidaatte, miksi ette vaan sano suoraan jo suunnittelu vaiheessa et ei kiinnosta?
Kommentit (15)
Ehkä kun se "pitkän kaavan mukaan ottaminen" ei enää sen parin ekan kerran jälkeen kyllä ketään kiinnosta. Omassa kaveripiirissä ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, meidän illalliset, lautapeli-illat, telttailureissut, purjehdusreissut yms. on sujunut ihan ilman kuvaamiasi ongelmia. Toisaalta pitkästyisin itsekin illanviettoon jos ainoana ohjelmana olisi pelkkä juominen ja sekin vielä iltapäivästä aina pikkutunneille asti. Itsekin lähtisin tuollaisista "bileistä" varmaan ennen iltayhdeksää.
Sympatiat aapeelle, mulla ei ole tuollaisia ongelmia kun en tunne ketään joiden kanssa haluisin lähtee baareihin lössillä. Ja järjestäisin kotona niin ei tartteis huolehtia väsymyksestä ja logistiikasta.
Ton takia aloin ekaksi käydä baareissa yksin, ja sitten aloin ostaa riittävän vahvat pohjat, ettei tarvitse baariinkaan lähteä
"Kertokaa pliis te ketkä aina feidaatte, miksi ette vaan sano suoraan jo suunnittelu vaiheessa et ei kiinnosta?"
Siksi, koska siitä alkaa usein ihan sairaalloinen vänkääminen ja tinkaaminen että miksei kiinnosta, tuu ny, ihan oikeesti hei, mikset tuu, kyl nyt on tultava, etkö muka oikeesti tuu, no mikset jne.
Valitettavan usein kutsuja ei osaa kunnioittaa toisen päätöstä.
metatyöt on rankkoja...
Mun mielestä helppo järkätä ihan millon vaan, bisset kylmään ja kaikki valmista .
Ja olen järjestänyt istujaisia monet kerrat.
Illanistujaiset jonkun kotona ovat kivoja, baariin lähteminen ei. Jo nuorena huomasin, että etkoissa oli hauskaa, ja baarissa kaikki hajaantuivat, musiikki on pa*kaa, osa porukasta ihan liian humalassa, ja tunnelma lässähti.
Siitä lähtien olen viettänyt vain juurikin pelkkiä ”etkoja”, ja hauskaa on ollut. Tosin nyt korona-aikana ei olla pidetty edes mitään illanistujaisia. Katsellaan sitten, kun kaikki ovat saaneet molemmat rokotusannokset.
Vierailija kirjoitti:
"Kertokaa pliis te ketkä aina feidaatte, miksi ette vaan sano suoraan jo suunnittelu vaiheessa et ei kiinnosta?"
Siksi, koska siitä alkaa usein ihan sairaalloinen vänkääminen ja tinkaaminen että miksei kiinnosta, tuu ny, ihan oikeesti hei, mikset tuu, kyl nyt on tultava, etkö muka oikeesti tuu, no mikset jne.
Valitettavan usein kutsuja ei osaa kunnioittaa toisen päätöstä.
Juurikin näin. Itse en tykkää lautapeli-illoista, saati jostain telttailuilloista. Tai illoista pitkän kaavan kautta. Olen nuo elänyt jo mielestäni läpi ja olen luonteeltani nykyään kotikissa.
Jos sanoo muiden voukatessa tuollaista iltaa, että jätä minut laskuista. Jään mieluummin kotiin ja minulle riittää lyhkäisemmät tapaamiset kavereiden kanssa. Alkaa se maanittelu ja painostaminen ja syyllistäminen, että miksi ei, miksi ei. Ja juurikin järjestäjä. Kun minä olisin valmis järjestämään ja sinä et halua tulla. Mikä sua vaivaa, etkö tykkää musta. Voisit nyt tämän kerran tulla ja blaa blaa
Helpommalla pääsee kun vain nyökyttelee ja sitten ilmoittaa lähempänä vaikka, että mummo on sairas, pakko mennä sinne.
Ei kai kukaan aikuinen ja täysjärkinen ryyppää ”pitkän kaavan kautta”?
Olet ainoa, joka ottaa nuo "olisi kiva" -jutut tosissaan. Ei me oikeastaan tarkoiteta, että haluamme illanvieton, haluamme hetken hehkuttaa ajatusta siitä. Sinä otat sen tosissasi ja sitten meitä nolottaa, että miten sanoa, että ei me oikeastaan, vähän vaan läpällä tästä puhutaan.
Jos et ryhtyisi tosikkona suunnittelemaan yhteistä iltaa, niin sitä ei tulisi eikä kukaan sitä kaipaisi. Et nähtävästi osaa kovin hyvin lukea muita, kun pidät viatonta huulenheittoa sitoutumisena.
Älä järjestä niitä kekkereitä, meille kaikille mukavampaa!
Oma syyni: En jaksa. Oma kolmivuorotyö. On pieniä lapsia. JOS JOSKUS SAAN ILLAN VAAN ISTUA (lasten mentyä nukkumaan) KOTONA NIIN TODEN TOTTA SEN TEEN!
... tosin, en kyllä koskaan lupaakaan mitään, että tulen illanistujaisiin. Tiedän jo nyt. En tule.
Ihmiset on perseestä. Urheilen tai hankin random baarikavereita jodelista tai meen jonku kaverin kanssa pussikaljalle. Taikka sitte juon kalsarit
Viimexi olin yksin terassilla. Joku nainen tarjosi aperol pirtsinki. Olen nainen.
"Pitkän kaavan kautta" olisi jo syy jäädä pois. Illanistujaisia olen järjestänyt monia ja aina onnistunut erinomaisesti. Myös silloin kun olen osallistunut toisten järjestämiin illanistujaisiin. Ehkä asiaa helpottaa kun en kaveeraa ryyppymiesten/naisten kanssa.
Ei ole tuollaisia ongelmia, kun ei ole edes ketään, ketä voisi kutsua.