Lapsen kaverijutut. Tasapuolisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi odottaa tasapuolisuutta, jos itse pyydät toisten lapsia mukaan. Ei kaikki halua vahtia isoa laumaa, eikä minusta ole mikään pakko.

Juu en tietenkään, mutta jos lapsen kaveri sanoo että huomenna voitais mennä sinne tai tänne ja olettaa että meidän kyydissä pääsee, niin vähän ihmetyttää. T. Ap

No täällä on vähän vaikea tietää syytä. Mitäpä jos avaat suusi ja kokeilet puhumista, tiedätkö sen jutun. Kyseiset vaikka kerralta, että jospa huomenna sun vanhemmat vie teidät. Voipa jopa olla, etteivät vanhemmat ehdi kuskailemaan ja lapsi on tottunut kun sinä pyydät, hän ajattelee, että se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi odottaa tasapuolisuutta, jos itse pyydät toisten lapsia mukaan. Ei kaikki halua vahtia isoa laumaa, eikä minusta ole mikään pakko.

Juu en tietenkään, mutta jos lapsen kaveri sanoo että huomenna voitais mennä sinne tai tänne ja olettaa että meidän kyydissä pääsee, niin vähän ihmetyttää. T. Ap

No täällä on vähän vaikea tietää syytä. Mitäpä jos avaat suusi ja kokeilet puhumista, tiedätkö sen jutun. Kyseiset vaikka kerralta, että jospa huomenna sun vanhemmat vie teidät. Voipa jopa olla, etteivät vanhemmat ehdi kuskailemaan ja lapsi on tottunut kun sinä pyydät, hän ajattelee, että se on ok.

Harvemmin itse olen ketään suoraan pyytänyt. Lapset ovat keskenään suunnitelleet ja sitten kysyneet voinko viedä. Olettavat että aina minä vien. Mutta ehkä voisin omalle lapsellekin sanoa että hän kysyisi josko kaverin vanhemmat voisivat joskus viedä. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitäs pyydätte.

Niinpä, mitäs olette kiinnostuneita lastenne elämästä, osallistutte siihen aktiivisesti ja opetatte heitä hoitamaan kaverisuhteitaan 😅

Eihän tiedän ole pakko pyytää ketään.

Vierailija kirjoitti:

No ei kaikkia kiinnosta. Esim.meillä on niin paljon ohjelmaa jo ihan muuten, että ei ole hetken väliä jolloin ottaisin lapsen kaverin mukaan. Jos lasta itseään pyydetään johonkin niin se saattaa sopia paremmin.

Tai ehkä olette vaan jotenkin rajoittuneita minä-minä-ihmisiä…

Kyllähän sitä aina toivoisi että ystävyyssuhteet olisivat vastavuoroisia, mutta näitä ottajia, jotka eivät anna itse mitään, löytyy aina.

Ap, sanot aloituksessa että oletetaan teidän ottavan lasten kavereita mukaan.

Kuka olettaa - ne kaverit eli lapset vai heidän vanhempansa?

Jos olettajat on nämä lastenne kaverit itse, niin kyllähän lapsi noin luuleekin jos usein on päässyt mukaan. Ei he vielä ajattele että siinä olisi jotain outoa, vaan pitä sitä normaalina päästä lmukaan Sama tuossa ruokajutussa.

Esikoisen kavereita oli harvemmin mukana, koska koko auto oli täynnä omaa porukkaa. Sen sijaan kuopuksella usein kavereita nykyisin mukana, koska isommat menevät omia menojaan.

Usein vien isompia lapsia kavereineen eri paikkoihin jos pyytävät. Jos aikatauluuni ei sovi tms olen ihan suoraan sanonut ja usein ehdottanut että jos minä vien pojat pääsettekö hakemaan. Usein sopii, mutta harvoin kavereiden vanhemmat itse ehdottavat, ajattelevat varmaan että mielelläni kuskaan (niinkuin usein kuskaankin mielelläni)

Vierailija kirjoitti:

Ap, sanot aloituksessa että oletetaan teidän ottavan lasten kavereita mukaan.

Kuka olettaa - ne kaverit eli lapset vai heidän vanhempansa?

Jos olettajat on nämä lastenne kaverit itse, niin kyllähän lapsi noin luuleekin jos usein on päässyt mukaan. Ei he vielä ajattele että siinä olisi jotain outoa, vaan pitä sitä normaalina päästä lmukaan Sama tuossa ruokajutussa.

Jos omia lapsia aina joku perhe pyytäisi jatkuvasti jonnekin tai ennemminkin lapseni tuppautuisi mukaan, niin kyllä tiedustelisin perheeltä että onhan varmasti ok. Ja etenkin jos maksaisivat jotain lasteni menoja ja aterioita. Kuuluu mielestäni hyviin tapoihin. Mutta niitähän ei tietenkään kaikilla ole.

Jotkut vanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä lasten kavereiden vanhempien kanssa. Se on yllättänyt välillä.

Toiset perheet on outoja.

Toisten kanssa vastavuoroisuus pelaa, toisten kanssa ei mitenkään.

Edes leikkimään ei pääse kaverin luokse, mutta sitten taas tämä kaveri joka ikinen päivä on tunkemassa meille tuntikausiksi. Rajoitamme toki tätä touhua, koska lapset itse (7 v) ja toisen lapsen vanhemmat eivät siihen näemmä ole kykeneväisiä.

En tämän kaverin kanssa edes lähde siihen, että ottaisimme hänet johonkin mukaan, koska sitten oletus olisi heti se, että meidän mukaan pääsee aina joka paikkaan.

En halua että kaveruus pitää "ostaa" rajattomuudella, loputtomilla sirkushuveilla ja täyshoidolla.

Onneksi ei ole ajokorttia niin säästyn tällaiselta draamalta.

Ruokaa voin tosin tarjota :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi odottaa tasapuolisuutta, jos itse pyydät toisten lapsia mukaan. Ei kaikki halua vahtia isoa laumaa, eikä minusta ole mikään pakko.

Juu en tietenkään, mutta jos lapsen kaveri sanoo että huomenna voitais mennä sinne tai tänne ja olettaa että meidän kyydissä pääsee, niin vähän ihmetyttää. T. Ap

Mikä siinä ihmetyttää? Itse olet opettanut lapset siihen, että kuljettelet, joten lasten oppivaisuusko nyt on ihmetyksenaihe?

Voihan olla, kun olette paljon kuskanneet, että on se luulo, että toivotte kyseisen kaverin lähtevän kaveriksi omalle lapsellesi. Ja tämä lapsesi kaverikin jo vähän tottunut siihen, että kun keksivät jotakin kivaa, sinä kyllä lähdet viemään. Voisithan seuraavan kerran sanoa, kun keksivät ja kysyvät sinulta jotain reissua, että valitettavasti sinulle ei nyt oikein sovi, mutta lapset voisivat kysyä tältä kaveriperheeltä, josko he lähtisivät viemään. Kehoita menemään kysymään tai soittamaan, jotta asia konkretisoituu. Tai soita itse ja kysy, veisikö toinen perhe välillä, kun olet niin paljon jo kuskannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina toivoisi että ystävyyssuhteet olisivat vastavuoroisia, mutta näitä ottajia, jotka eivät anna itse mitään, löytyy aina.

Tästä syystä omat lapseni eivät koskaan pääse kavereiden matkassa minnekään. En halua jäädä kiitollisuudenvelkaan siksi, että joku haluaa ainokaiselleen mökkiseuraa.

Tästä on muutaman vanhemman kanssa keskusteltu aika isoin kirjaimin. He vetoavat vastavuoroisuuteen ja siihen, että lasten on hyvä oppia jakamaan. Olen miettinyt, että oikeastiko pitää oppia jakamaan vanhempien mökki tai serkut, jotta kaverin vanhemmat saisivat vapaan viikonlopun.

Lapseni eivät mene muiden mökille tai kulje muiden kyydissä, meille ei tulla yökylään enkä ota kyytiin kuin silloin, kun asiasta on erikseen etukäteen sovittu ja kuljetukselle on joku erityinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi odottaa tasapuolisuutta, jos itse pyydät toisten lapsia mukaan. Ei kaikki halua vahtia isoa laumaa, eikä minusta ole mikään pakko.

Juu en tietenkään, mutta jos lapsen kaveri sanoo että huomenna voitais mennä sinne tai tänne ja olettaa että meidän kyydissä pääsee, niin vähän ihmetyttää. T. Ap

Oletettavasti se lapsen kaverikin on lapsi. Hän ei ole ehkä vielä tajunnut sinun olevan niin herkkä, että suutut viattomasta ehdotuksesta. Eiköhän hänkin opi, kun tarpeeksi pyörittelet silmiäsi ja tuhahtelet.

Voi elämä näitä mielensäpahoittajia.

Sanoinko jossain että suutuin? Ihmettelin vaan. Ja vielä enemmän nyt alkoi ihmetyttää se kun tuntuu ettei tällaisesta saisi edes keskustella, kun heti joku vinoilee, ja vaikuttaa suorastaan lahjoittavansa mielensä aiheesta. Ei minun lapseni vaan koskaan olettaisi että naapurit veistivät heitä eri aktiviteetteihin, vaan ensisijaisesti omia vanhempiaan lähestyisivät jos on toiveena jonnekin mennä. T. Ap

No tässä vastaus: tuo lapsi joka ehdotti että viette hänet, on LAPSI. Eli häneltä ei voi oikein odottaa että tajuaa kohteliaisuussääntöjä. Luultavasti hänen vanhempansa eivät ole tajunneet opettaa ettei se ole "ilmaista". Itsellä oli sama lapsena, olin aina kavereiden mukana ja varmaan tuli töksäytettyä jotain tuollaista. Meille ei saanut tulla kylään syistä joita en kerro tässä. Aikuisena harmitti kun tajusi että moni varmaan koki tuon pahalla. Mutta en lapsena voinut asiaa tajuta tai vaikuttaa siihen. Jos et halua aina tarjota, älä tarjoa.

Minulla on yksi lapsi ja hänelle on seuran vuoksi otettu usein joku toinen lapsi kaveriksi. Usein serkku, jonka kanssa vuosien varrella menemiset ovat olleet varmasti vastavuoroisia... Se on ollut luontevaa ja mennyt ilman miettimisiä.

En minä ole laskenut kavereiden syömisiä meillä. Tietenkin vähän eri asia, kun vain yksi lapsi ja hänen kaverit. Konkurssiin en kuitenkaan ole mennyt. Pääasia, että lapseni on nauttinut kaveriseurasta.