ero vai tilit erilleen?

Niin siis ollaan asuttu yhdessä jo 7 vuotta. Ja kaikki on ollut ok tähän asti, nyt pari vuotta on mies vasta tuhlaillut harrastuksiinsa, jotka siis käsittävät oari eri moottoriurheuiluharrastusta.

Noita sotilasarvojen yhteyttä nyt en tähän ymmärrä.. ikää miehellä 28 vuotta, ja ei, ei ole karvanoppatuunailusta kyse.

Viimeisimpään villitykseensä mies otti velkaa minulta kysymättä, oli kyllä puhunut kuinka haluttaisi.. mutta olin suoraan sanonut, ettei ole sellaiseen rahaa. Meni silti ja hankki lelunsa, olin jo tuolloin ihan raivona.. ja ei ollut kyse mistään parinsadan lelusta, vaan parin tonnin.

Mies ei ole hoitanut lastaan parin vuoden aikana kovin usein. Tunnin, pari kerrallaan ehkä kerran kuussa. Jos minulla on esim lääkärikäynti tms, niin saan usein pyytää jonkun muun lapsenvahdiksi. Toki miehen työtkin ovat tähän osasyynä, mitenpä hän hoitaisikaan, jos mulla lääkäriaika vaikka klo 11 ja hän on töissä 7-16. Mutta muutenkin, mies ei kysele saako lähteä johonkin, ilmoittaa vaan että lähtee nyt sinne ja tänne. Mä en ole voinut koskaan tehdä noin. Tuostakin mainittu, ei kiinnosta. Oon kuulemma kotona sitä varten että hoidan lapsen. En oo juuri enää edes pyytänyt häneltä hoitoapua..vaikka luulisi, että yhteinen lapsi, yhteinen vastuu, niin ei näköjään meillä. Mies ei lle koskaan herännyt lapsen kanssa, eikä hoitanut yöllä. Nää kuuluu kuulemma mulle.

Erosta sitten. Olen ajatellut (ja laskeskellut), että helpottaisi. Rahallisesti mulle jäisi enemmän pelivaraa yksin kuin aviossa. Olisi siis millä ostaa vaatteita itsellekin. Myöskään ei tarvitsisi huolehtia miehen sotkuista, minä siis ylläpidän siisteyttä täysin nytkin. Mies heittelee likaiset vaatteensa mm sängyn alle, ja kitisee sitten, kun ei ole puhtaita vaatteita. Minun pitäisi kuulemma kerätä hänen vaatteensa pyykkikoriin.. en kuitenkaan kerää. Astiat jäävät minne sattuu, sitten lapsi kantaa niitä joka paikkaan ja taas saan siivota miehen jälkiä. Eli pääsisin yhdestä "lapsesta" eron myötä kokonaan.. tämäkin on alkanut ilmetä lapsen syntymän myötä rajummin.

Enemmän kuin miehen lapsenomaisuus häiritsee kuitenkin tuo raha ja sen käyttö. En vaan jaksaisi ainaista kituutusta vain siksi, että miehen pitää saada sitä ja tätä.. ja olen tästä miehelle sanonutkin. Tuntuu vaan että syyllistää sitten minua huonosta rahatilanteesta tai sitten ei kiinnosta.

Ap

ehkä rahallisesti ero kannattaisi, mutta ero ja uusperheet tuo omat ongelmansa. moni toteaa että erosi yksistä ongelmista mutta uudet tuli tilalle. sinulla kun ei enää ole mahdollisuutta "aloittaa alusta" koska sinulla on jo lapsi tämän miehen kanssa. taitaa olla biologisesti mahdotonta, että isä olisi ajallisesti ihan paljon läsnä lapsen elinvuosissa, vaikka yhteiseen aikaan on toki hyvä pyrkiä. mutta siis tarkoitan, että sinulla taitaa olla myös aika korkeat odotukset miehen käyttäymiselle. ehkä jokin kultainen keskitie olisi hyvä löytää.

kuulostaa siltä, että miehesi on kotoisin vanhanaikaisesta kodista (hänen vanhempansa ehkä olivat suht iäkkäitä kun saivat hänet ja ovat sitten vanhempaa sukupolvea?) jossa äiti passannut sekä isäänsä että poikaansa. elämänkumppanin on sitten vaikea vaatia täysin toista kuin mihin miehesi on tottunut kotonaan. tai sitten häntä vaan pelottaa vastuu ja pakenee sitä. sun pitää ehkä selkeämmin ilmoittaa, että haluat että mies on kotona esim. jonkin tietyn illan viikossa. niin sun ei tarvitse sitten muina iltoina harmitella, mihin häipyy.

Olemme olleet varsin pitkään onnellisessa avioliitossa, eikä koskaan ole tullut pieneen mieleenkään avata yhteistä pankkitiliä. En ymmärrä, miksi niin monella sellaiset on. Miten sellaista voi edes netissä käyttää, kun tunnukset ovat henkilökohtaiset eikä niitä tiliehtojen mukaan saa toisille luovuttaa?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 11:04"]

Olemme olleet varsin pitkään onnellisessa avioliitossa, eikä koskaan ole tullut pieneen mieleenkään avata yhteistä pankkitiliä. En ymmärrä, miksi niin monella sellaiset on. Miten sellaista voi edes netissä käyttää, kun tunnukset ovat henkilökohtaiset eikä niitä tiliehtojen mukaan saa toisille luovuttaa?

[/quote]

joillakinhan on täysin yhteiset rahat. ja ovat sitä mieltä että vasta se tekee elämästä oikeudenmukaista. kai tilillä voi olla kaksi käyttäjää, jolla on oikeudet käyttää tiliä, mutta erilliset tunnukset. tilanteen mukaan. minusta ei olisi koskaan täysin yhteisen rahojen suhteeseen, koska haluan jonkun summan, vaikka pienenkin, jonka voin käyttää täysin kuten haluan.

Voihan se olla, että oon itse hyysännyt meidät ja miehen tähän tilanteeseen. En uskokaan että vika olisi yksin miehessä.

Yhteinen pankkitili meillä toimii niin, että molempien tulot tulevat samalle tilille, ja mä omilla pankkitunnuksillani sitten makselen laskut sieltä. Omille tunnuksilleni tulee esim e-laskut. Tämä "yhteinen sopimus", koska miestä ei kiinnosta hoitaa raha-asioita.

Noista korkeista odotuksista; ennen hoidettiin talous kaikin puolin puoliksi. Nyt mies lipsuu, eikä tee juuri lainkaan kotihommia, kun olenhan mä sitä varten kotona. Ei ole vanhoillisesta perheestä, äitinsä ollut alle 30 kun mieheni saanut. Tää on siis lapsen syntymän jälkeen kääntynyt näin, ja toki mä suurimman osan kotitöistä hoidankin, mutta mitään apuja ei mieheltä ole pariin vuoteen herunut. Lapsen hankinta oli yhteinen päätös.

Ap

Meillä taas on aivan päinvastainen tilanne kuin AP:n. Mies on niin (ruma sana) pihi, että se alkaa jo olla sairasta. Ostimme kerrostaloasunnon mentyämme naimisiin ja ensimmäisen lapsen synnyttyä. Kun lapsia oli jo kolme ja neljäs tuloillaan, päätimme alkaa etsiä ok-taloa ja kerrostaloasuntomme meni kaupaksi toisella näytöllä. Vuokra-asunnon löytyminen oli hieman hankalaa, mutta lopulta löytyi pienehkö kaksio, jossa kuvittelimme asuvamme korkeintaan puoli vuotta. Mutta, kävimme näytöillä jätimme tarjouksia, monia oltiin jo hyväksymässä, kun mies päättikin, että tarjotaan muutama kymppitonni vähemmän, kuin se tarjous oli, jota oltiin jo hyväksymässä. Viimeksi näin kävi viikko sitten. Nyt etsin minulle ja lapsille asuntoa ja lusikat menevät jakoon. Koska edellinen asunto oli jo miltei velaton, jäi siitä hyvä pesämuna nyt jaettavaksi, etenkin kun mies on pihdannut tilille jatkuvasti lisää rahaa. Lapsillekaan hän ei ole raaskinut ostaa mitään. Isovanhempien ja kummien olisi pitänyt ostaa kaikki kalliit joulu- ja synttärilahjat. Minulle riitti. Nukkukoon sitten vaikka niiden rahojensa kanssa. Minä kyllä pystyn ostamaan asunnon minulle ja lapsille. Tuloni ovat sen verran hyvät ja mies joutuu maksamaan vielä elareita. Se häntä varmasti kirpaisee, mutta sen verran ottaa pattiin, että suorastaan nautin siitä, että hän peräti joutuu maksamaan vanhimmastakin vielä 10 vuoden ja nuorimmasta 15 vuoden ajan elareita. Normaali säästäväisyys on ok, mutta miehen säästäväisyys on jo sairasta.

Tilit erilleen ja maksatte ruuat, laskut ja lapsen menot puoliksi. Jos mies ei hoida, niin sanot että tämän ja tämän verran rahaa sun tilille per kk näihin kuluihin.

Up!

Mun mieheni on just samanlainen rahankäytön suhteen, mutta ratkaiseva eriävyys on se että hän ei vastustellut kun ilmoitin etten halua yhteisiä rahoja hänen tuhlauksensa takia. Meillä on yhteinen tili ruokia, pakollisia laskuja ja lasten tarpeita varten, mutta muuten rahat ovat asuntolainaa (molemmilla omansa, ja omistussuhteet asuntoon kirjattu sen mukaan mitä kumpikin on maksanut) myöten erilliset, ja tietysti avioehto.

Pyrin ahdistumaan miehen rahankäytöstä mahdollisimman vähän, mihin kuuluu se että haluan kuulla siitä mahdollisimman vähän. Sen verran seuraan, että jos yhteiseltä tililtä alkaa loppua raha yllättävän nopeasti, patistan miestä laittamaan sinne oman osuutensa (yli kymmenen vuotta olen yrittänyt ehdottaa että laittaisi sen rahan menemään yhteiselle tilille automaattisesti joka kuukausi, mutta mies ei suostu - ilmeisesti koska ei luota siihen että jonain tiettynä päivänä hänen tilillään olisi aina rahaa), ja jos hänen nimellään tulee jotain postia mikä näyttää yhteiseltä laskulta (tyyliin sähköyhtiön logo kuoressa), avaan kuoret ja maksan laskut pois. Mies on nimittäin paitsi tuhlaava, myös täysin urpo rahan kanssa, eikä maksa laskuja ajoissa KOSKAAN, ei edes yhteiseltä tililtä jolla rahaa olisi. Hänen nimellään tulee ihan jatkuvasti perintätoimiston laskuja, mutta niihin mä en koske enkä jää niitä miettimään. Miehelläni on aivan riittävän hyvä palkka normaaliin elintasoon, ei nyt mikään av-tason kymppitonni käteen, mutta luullakseni sille jää kuitenkin käteen ainakin 2500 euroa, ehkä enemmänkin (en tiedä täsmälleen sen palkkaa), joten mitään myötätuntoa se ei minulta saa ainaiseen rahapulaansa. Postipoika kantaa joka päivä sille uusia paketteja joita se tilailee harrastuksiinsa liittyen pitkin maailmaa, siitä päästä voisi helposti karsia jos tili näyttää tyhjää kun autoverolasku saapuu.

MUTTA siis - vaikka tämä miehen suhde rahaan ei ole omiaan suorastaan nostamaan mun sitä kohtaan tuntemaani kunnioitusta niin ei sen tarvitse olla myöskään yhteisen perhe-elämän este. Mulla on turvallinen olo oman talouteni ja lasten elintason suhteen, eikä mun tarvitse tietää miksi miehen on välttämättä vaihdettava videokameransa uudempaan malliin ja mitä se maksaa. Eikä miehen tarvitse miettiä mistä repii rahat uuteen fillariin tai harrastusmatkaan tai hallin vuokraan jos minä ostan jotain itselleni. Meidän perheessä ei riidellä rahasta enää juuri koskaan.

Minulla on samanlainen mies. Näitä asioita ollaan tahkottu vuosia eikä tähän ole muu auttanut, kuin että yksinkertaisesti minä hoidan kaikki raha-asiat. Mieheltä tuntuu jotenkin puuttuvan sellainen realistinen rahankäyttötaito kokonaan. Jos rahaa on vaikka 300, niin saattaa ostaa, ostaa, ostaa vaikka 500:lla ja sitten ihmettelee, että missä ne rahat on.

Meillä tehdään nykyisin niin, että kun miehelle tulee tili, niin maksan siitä heti tarpeelliseksi katsomani määrän laskuja ja jätän miehelle mahdollisuuksien mukaan omaa käyttörahaa, minkä saa tuhlata mihin haluaa. Omasta tilistäni maksan sitten loput laskut ja käyn kaupassa ym. Itselläni ei ole kyllä mihinkään vapaisiin käyttörahoihin ole ollut mahdollisuuksia vuosikausiin, ja silti lopputulos on aina se, että mies märisee kun HÄNELLÄ ei ole ikinä rahaa mihinkään. Mutta nykysysteemillä ei sentään käy niin, että laskut ovat maksamatta ja rahat tuhlattu.

Anna ensi kuussa ruuan loppua. Laita tietenkin lapsille ruokaa jemmaan. Ehkä mies tajuaa tilanteen kun on syönyt kuukauden kaurapuuroa ja kuivaa näkkileipää.