Millaista elämää te introvertit elätte ja mitä työtä teette?

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelussa täälläkin ja onhan se yhtä helvettiä päivästä toiseen. Vapaa-aika menee kotona suljetuin ovin ja ikkunoin. Välttelen myös naapureita kuten joku edelläkin kirjoitti.

Mäkin olin joskus nuorempana asiakaspalvelussa, ja jostain syystä se ei kuormittanut yhtään niin paljon kuin muu ihmisten kanssa oleminen, koska siinä oli ikään kuin tietty rooli, jossa toimia, eikä tarvinnut paljastaa omasta itsestään mitään tai stressata jostain smalltalkista tms.

Itse tykkään käydä ulkosalla kaupoissa ja ulkoilla muutenkin vaikka olen introvertti. Olen henkilökohtaisena avustajana, teen muutaman tunnin työtä viikossa. Minulla ei ole ollut veljeä ja siskoa lukuunottamatta ikinä oman ikäisiäni kavereita, eikä kavereita ylipäänsä. Olen vieläkin neitsyt/poika. En ole seurustellut koskaan. Jos on homo ja vielä introvertti, niin on älyttömän vaikeaa löytää seuraa, koska kaikki muut homomiehet on suuria ulospäinsuuntautuneita menestyjiä.

Harrastan asioita yksin. Mun mielestä on mm. ihanaa käydä vaikka leffassa tai kahvilassa yksin. Joskus puoliso on mukana, mutta mitään tarvetta seuralle mulla ei niinkään ole.

Töissä olen virastossa. Aluksi olin asiakaspalveluhommissa ja se oli mulle tosi kuormittavaa. Vihasin sitä. Mutta sitkeästi kestin sen, tein työt tosi hyvin ja pääsin etenemään asiantuntijatöihin, jossa ei ole varsinaista asiakaspalvelua, lähinnä vaan lähettelen sähköposteja.

Kotoa töihin, töistä kaupan kautta kotiin. Levyseppähitsaajana saa olla jokseenkin rauhassa.

Ihan tehdastyössä. Siellä saa olla rauhassa eikä ketään kiinnosta sinä, kunhan vain hoidat työsi.

Maalarina. Parasta saada remontoida yksin jotain kämppää, jossa ei koko päivänä käy ketään. Kuuntelen musiikkia tai äänikirjaa samalla. Silloin työni on oikeastaan aika kivaa. Pahinta on jossain ruuhkaisella työmaalla, jossa vielä asuntojen asukkaatkin pyörii jaloissa kyselemässä ja neuvomassa.

Vapaa-ajalla teen käsitöitä ja näen silloin tällöin kavereita.

Tosi yksinäistä. Sos elämää viimeksi 14 v sitten. Teen toimistotyötä jossa ei luojan kiitos tarvitse puhua muiden kanssa.

Tein työurani yliopistolla. Elokuun alusta alkaa eläke. Lapsia ja lastenlapsia on. Ikinä en soittele vaan lapseni tietävät, että olen aina saatavilla, jos apua tarvitaan. Muuten eläkööt omaa elämäänsä.

Olen introvertti ja haluan elää yksin kotona.

Opettaja lisää vielä, että tottakai ihmisiä on paljon ympärillä työpäivän aikana, mutta se on ihan ok. Opettajaksi päädyin, kun vaan tykkään niin paljon olla itsekseni, lukea, miettiä ja tutkia. Kasvattaa henkistä pääomaa. Niin kuin joku mainitsi aiemmin, kirjailijan ammatti olisi minulle sopivin.

Juha " What" Vainion : Ei maha mittään kappaleen viimeinen säkeistö on sopiva tähän:

Aina hauskaa olla pittää,

aina hauskaa olla pittää.

Laa-laa-la-lal-lal-laa-laa-laa-

laa-lai-lai-lai.

Mitenkähän Sirkus Pelle jaksaa olla hauska ja naurettava ?

Onko kukaan kysynyt, millaista se on olla pelle viikkokausia ?

Samoin koomikko

Timo Koivusalo kirjoittikin kappaleen nimeltä Koomikon kyyneleet.

No miten et jaksa työpaikkasi huvituksia?

Minun työpaikalla kun ei ole niin tiuhaan huvituksia..

No Hyvää kesää 🤡

😁🌞🏖️💃🕺👯‍♀️🩰🎹🎵🎶🎻🎸🎷

Kauhutarinoiden kirjoittaminen

Olen opettaja. Alanvaihto on tosin käynyt mielessä usein, työ on sosiaalisesti hyvin kuormittavaa.

Etätöitä teen. Valitettavasti asiakaspalvelua on paljon, mutta työroolilla pärjää ja yleensä tykkäänkin työstäni. Perhe on ja ystäviä näen muutaman kerran vuodessa. Ei somea. Harrastuksena ulkoilua yksin.

Tehdastyötä.Töissä jaksan olla sosiaalinen mutten enää sen jälkeen.Koronassa on se hyvä puoli että suurin osa juhlista ym. on peruttu.Haaveilen kesämökistä missä ei ole naapureita lähellä.

Olen lähihoitaja enkä kaipaa ihmisten seuraa vapaa-ajallani. Maalaan, shoppailen, lenkkeilen, pelaan videopelejä...aina mieluiten yksin. Avopuoliso on hyvää seuraa mutta sekin väsyttää jos viettää liikaa aikaa kaksistaan. Sukulaisia tapaan suht säännöllisesti, mutta niiden tapaamisten jälkeen tarvitsen erityisen kipeästi yksinoloa. Kavereille ei vaan riitä enää aika ja jaksaminen...

Olen teollisuudessa tutkijana. Töissä saan osan ajasta tehdä yksin mutta muidenkin kanssa pitää toimia. Onneksi suurin osa työkavereista on kivoja. Mukavimpien kanssa tulee kahviteltua ja joskus käytyä ulkona (1-2 kertaa vuodessa). Muita kavereita (jos niitä nyt voi sellaisiksi kutsua tällä tapailutiheydellä) näen suunnilleen yhtä usein. Elellään kolmistaan mieheni (joka myös introvertti) ja lapseni kanssa aika itsekseen ja hissukseen. Välillä käydään sukuloimassa. Illalla hoidan puutarhaa. Olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Ihmisiä on kiva nähdä toisinaan mutta sen jälkeen tarvitsen aikaa itsekseen.

Projekti- ja kehityspäällikkönä pörssiyhtiössä. Koronasta johtuen yli vuoden nyt täysin etänä - ihanaa.

Talvet elän aika itsekseni, harvoin näen ystäviä, eipä niitä montaa tosin olekaan. Kesällä näen kaikki joita ei vuoden aikana ole ehtinyt / jaksanut nähdä. Teen kesälomalla kaikkea kivaa mutta useimmiten itsekseni esim. käyn minilomilla kaupungeissa joissa en aiemmin ole käynyt, käyn museoissa jne.

Mitä te etätyötä tekevät siis teette työksenne?

Itse haluaisin siirtyä etätöihin, ja olen miettinyt missä niitä mahdollisuuksia on.

Ihmiset ympärillä väsyttää silloin kun se on pakollista.

Vapaa-ajalla nautin omissa oloissani, joskus haluan ihmisten seuraan ja menen sinne, nautin olla kun tiedän että voin poistua milloin vaan. Sen jälkeen ihmiskontaktien tarve on täyttynyt joksikin aikaa ja nautin taas kun kukaan ei ole ympärillä.

Yllättäen en siis solmi edes tiiviitä ihmissuhteita kun olen tämmöinen

Olen opettaja.

Arkena en jaksa oikeastaan nähdä muita ihmisiä. Työkavereiden kanssa täyttyy sosiaaliset tarpeet. Nyt lomalla näen läheisiä ihmisiä (joiden seurasta voi paeta tarvittaessa sohvan nurkkaan selaamaan vauvapalstaa) päivittäin, pari kertaa viikossa muita.

Läheiset ihmiset ja lapset eivät kuormita nii paljoa. Kaverit ovat ne ketkä vievät sosiaalisia akkuja eniten. Aina vieneet. En ole koskaan pystynyt näkemään kavereita vapaalla enempää kuin kerran kahdessa viikossa (max), nuorenakin näin. Lomalla poikkeus kun tulee oltua niin pljon yksin kun yksin asun

Asiakaspalvelussa. Minun ei tarvitse hirveesti jutella, jos ei huvita. Urheilen yksin, touhuan kotona, surffailen netissä, näen välillä lapsiani tai puhun heidän kanssaan puhelimessa, hoidan kynsiä, kulmia, ripsiä ym... Minulla on muutama ystävä ja sukulainen, joita välillä näen. En osallistu synttäreihin, bileisiin ym...