Mitä tehdä vanhan äidin kanssa?

Mutsin lääkäri laittoi lähetteen kotihoitoa varten. Oli viimeksi 2x päivässä ja ruokapalvelu. En edes ehtinyt laukata siellä kuin kerran viikossa, mies iltatöissä ja lapset pieniä. Sittemmin en viitsinyt käydä useammin.

Sitten äitini seikkaili kaupungilla ja eksyi ja poliisi toi kotiin. Muutaman kerran jälkeen kotihoito lähetti hänet sairaalaan ja sieltä vanhainkotiin. Kunnalliseen.

Oman kokemukseni mukaan jälkeläisten huoleen reagoidaan hieman skeptisemmin kuin vaikka sairaalan tai poliisin - monethan haluaa päästä vähällä vanhemmistaan. Ammattilainen osaa kuitenkin selvittää asioita kysymyksin, ja jos oikeasti on tapahtumut jotainnnoonnnf

Äitini oli yli 90 vee ja toimin lähinnä hänen sihteerinään. Etkö voisi keksiä äidillesi jotain oikeaa tekemistä ja aktiviteetteja, jotta hänellä olisi oma elämä ja omaa ajateltavaa? Ruvetkaa yhdessä rakentamaan hänelle sellaista maailmaa. 

80 vee on aivan nuori ja väärin puhua 'vanhasta äidistä,, jos ei ole muistisairas tai muita sairauksia. Jos on sellaisia niin etköhän saisi apua ilmoittamalla hänestä jonnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Heittäydyin näsäviisaaksi, koska olin tuohon verrattavassa tilanteessa useita vuosia. Tuttavat neuvoivat hankkimaan hoitopaikan vanhemmilleni. En osannut, etenkin kun he eivät halunneet muuttaa kotoa mihinkään. Saatoin heitä lääkäriin, kun heille tuli vaivoja, ja autoin minkä jaksoin. He myös saivat kotiin apua, julkiselta puolelta. Mutta joskus mietin, olisiko pitänyt tehdä enemmän.

Ymmärrän täysin mietteesi. Itse mietin joka päivä että enkö nyt tee riittävästi ja äitini muistaa kyllä aina huomauttaa että minun velvollisuuteni on auttaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäydyin näsäviisaaksi, koska olin tuohon verrattavassa tilanteessa useita vuosia. Tuttavat neuvoivat hankkimaan hoitopaikan vanhemmilleni. En osannut, etenkin kun he eivät halunneet muuttaa kotoa mihinkään. Saatoin heitä lääkäriin, kun heille tuli vaivoja, ja autoin minkä jaksoin. He myös saivat kotiin apua, julkiselta puolelta. Mutta joskus mietin, olisiko pitänyt tehdä enemmän.

Ymmärrän täysin mietteesi. Itse mietin joka päivä että enkö nyt tee riittävästi ja äitini muistaa kyllä aina huomauttaa että minun velvollisuuteni on auttaa häntä.

Tuossa joku aiemmin kirjoitti, ettei omaisten huolta oteta yhtä vakavasti kuin sairaalan tai poliisin. Ikävää omaisten kannalta. Vanhempani eivät karkailleet, eksyneet eivätkä häirinneet naapureita. Ei edes muistisairaana. Kotiin hankittiin ateriapalvelu ja kotiavustaja kävi mm. suihkuttamassa. Lääkkeet kotiapu tuli antamaan sitten, kun voitiin todeta, ettei vanhus osannut enää ottaa niitä itse. Mutta kunnalta voi saada neuvontaa ja opastusta näissä asioissa. Kyllä ainakin osa saa myös hoitopaikan järjestymään.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli yli 90 vee ja toimin lähinnä hänen sihteerinään. Etkö voisi keksiä äidillesi jotain oikeaa tekemistä ja aktiviteetteja, jotta hänellä olisi oma elämä ja omaa ajateltavaa? Ruvetkaa yhdessä rakentamaan hänelle sellaista maailmaa. 

80 vee on aivan nuori ja väärin puhua 'vanhasta äidistä,, jos ei ole muistisairas tai muita sairauksia. Jos on sellaisia niin etköhän saisi apua ilmoittamalla hänestä jonnekin. 

Täytyy kuitenkin muistaa että vanhuksia on monenlaisia, eivät kaikki ole vireitä ja aktiivisia 90-kymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli yli 90 vee ja toimin lähinnä hänen sihteerinään. Etkö voisi keksiä äidillesi jotain oikeaa tekemistä ja aktiviteetteja, jotta hänellä olisi oma elämä ja omaa ajateltavaa? Ruvetkaa yhdessä rakentamaan hänelle sellaista maailmaa. 

80 vee on aivan nuori ja väärin puhua 'vanhasta äidistä,, jos ei ole muistisairas tai muita sairauksia. Jos on sellaisia niin etköhän saisi apua ilmoittamalla hänestä jonnekin. 

Ajattelitko, että ihminen on tänään terve ja huomenna niin muistisairas, että apu järjestyy pam? 

Ei mene ihan noin. Voi ei todellakaan mene. Ennen kuin yhteiskuntaa alkaa mitenkään kiinnostaa, omaisista on väännetty viimeinenkin hikipisara ja kyynel moneen kertaan. Ja intetään vielä päälle, että ei nämä muistipisteet nyt vielä niin ihmeelliset ole etteikö ihminen saisi elää niinkuin haluaa (ja sinun pitää hypätä hänen pillinsä mukaan, jos se sattuu olemaan sitä mitä hän haluaa). 

Siinä vaiheessa kun oma äitini alkoi kantaa huolta tuuletusikkunasta, joka ei ollut hänen ollut kolmeenkymmeneen vuoteen ja vaati minua kuskiksi, muistitestaajan mielestä hän pärjäsi keskimäärin ikätasoisesti. 75-vuotiaana. Siihen mennessä oltiin jo taaperrettu kymmenisen vuotta helvetissä. Ilman että apua voitiin antaa koska äitisi nyt ei sitä hyväksy eikä päästä kotihoitajia sisälle arvioimaan tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Äiti palvelutaloon tai hoitolaitokseen. Ei ole sinun vastuullasi toimia hänen piikanaan tai hoitajanaan. Hankit hoitopaikan ja lykkäät äidin sinne.

Anna mun nauraa, hoitoon ei pääse ennenkuin on toinen jalka haudassa, ellei ole varaa maksaa itse kaikkea eli n 4000 e kuukaudessa.

Hankkikaa vaan niitä paikkoja😅

T.hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli yli 90 vee ja toimin lähinnä hänen sihteerinään. Etkö voisi keksiä äidillesi jotain oikeaa tekemistä ja aktiviteetteja, jotta hänellä olisi oma elämä ja omaa ajateltavaa? Ruvetkaa yhdessä rakentamaan hänelle sellaista maailmaa. 

80 vee on aivan nuori ja väärin puhua 'vanhasta äidistä,, jos ei ole muistisairas tai muita sairauksia. Jos on sellaisia niin etköhän saisi apua ilmoittamalla hänestä jonnekin. 

Ajattelitko, että ihminen on tänään terve ja huomenna niin muistisairas, että apu järjestyy pam? 

Ei mene ihan noin. Voi ei todellakaan mene. Ennen kuin yhteiskuntaa alkaa mitenkään kiinnostaa, omaisista on väännetty viimeinenkin hikipisara ja kyynel moneen kertaan. Ja intetään vielä päälle, että ei nämä muistipisteet nyt vielä niin ihmeelliset ole etteikö ihminen saisi elää niinkuin haluaa (ja sinun pitää hypätä hänen pillinsä mukaan, jos se sattuu olemaan sitä mitä hän haluaa). 

Siinä vaiheessa kun oma äitini alkoi kantaa huolta tuuletusikkunasta, joka ei ollut hänen ollut kolmeenkymmeneen vuoteen ja vaati minua kuskiksi, muistitestaajan mielestä hän pärjäsi keskimäärin ikätasoisesti. 75-vuotiaana. Siihen mennessä oltiin jo taaperrettu kymmenisen vuotta helvetissä. Ilman että apua voitiin antaa koska äitisi nyt ei sitä hyväksy eikä päästä kotihoitajia sisälle arvioimaan tilannetta.

Kotihoitajalle kyllä annetaan oma avain, kun häntä oikeasti tarvitaan.

T.hoitsu

Kunnan vanhustenhoidon palveluohjaaja tulee tekemään kotona palveluntarpeen kartoituksen, kun otat heihin yhteyttä.

Selvitetään millaista palvelua äitisi tarvitsee, mistä sitä voi saada ( kunnallinen kotihoito, jos ei enää pärjää arjessa vai yksityiset toimijat) ja kuinka paljon se maksaa.

Ole itse läsnä kertomassa äitisi tilanteesta, kun kartoitus järjestetään.

Tsemppiä, samassa veneessä!

Vierailija kirjoitti:

Äiti palvelutaloon tai hoitolaitokseen. Ei ole sinun vastuullasi toimia hänen piikanaan tai hoitajanaan. Hankit hoitopaikan ja lykkäät äidin sinne.

Onko sinulla lapsia? Ota kirjoituksestasi kopioita ja anna kaikille laheisille. Tietavat sitten mihin sinut lykataan kun se aika tulee.

t. 80+ 

Vierailija kirjoitti:

Kunnan vanhustenhoidon palveluohjaaja tulee tekemään kotona palveluntarpeen kartoituksen, kun otat heihin yhteyttä.

Selvitetään millaista palvelua äitisi tarvitsee, mistä sitä voi saada ( kunnallinen kotihoito, jos ei enää pärjää arjessa vai yksityiset toimijat) ja kuinka paljon se maksaa.

Ole itse läsnä kertomassa äitisi tilanteesta, kun kartoitus järjestetään.

Tsemppiä, samassa veneessä!

Kiitos :)

Vierailija kirjoitti:

Kunnan vanhustenhoidon palveluohjaaja tulee tekemään kotona palveluntarpeen kartoituksen, kun otat heihin yhteyttä.

Selvitetään millaista palvelua äitisi tarvitsee, mistä sitä voi saada ( kunnallinen kotihoito, jos ei enää pärjää arjessa vai yksityiset toimijat) ja kuinka paljon se maksaa.

Ole itse läsnä kertomassa äitisi tilanteesta, kun kartoitus järjestetään.

Tsemppiä, samassa veneessä!

Entäs jos on näin että lapset asuvat muualla, 300km välimatkaa? Miten silloin toimitaan? Oma äiti vielä toimintakykyinen mutta entä ellei niin olisi?

Ihan saman asian kanssa painitaan täälläkin. Äidin luona pitäisi käydä päivittäin tekemässä jotain taloon liittyvää. Veli on vielä jaksanut, mutta ei taida jaksaa kauaa. Äidillä olisi rahaa maksaa palveluista, mutta sanoo kaikkeen ei, kuulemma säästää meille perintöä. Omassa elämässä on ihan tarpeeksi, en jaksaisi vääntää negatiivisen jäärän kanssa kaikesta.

Minä olen muuttamassa 500 metrin päähän omasta äidistä ja ihan siksi, että voin auttaa häntä. Täyttää 85v ja vuodet voi olla vähissä. Lähimmäisenrakkaus harvinaista vissiin nykyään

Vierailija kirjoitti:

Ihan saman asian kanssa painitaan täälläkin. Äidin luona pitäisi käydä päivittäin tekemässä jotain taloon liittyvää. Veli on vielä jaksanut, mutta ei taida jaksaa kauaa. Äidillä olisi rahaa maksaa palveluista, mutta sanoo kaikkeen ei, kuulemma säästää meille perintöä. Omassa elämässä on ihan tarpeeksi, en jaksaisi vääntää negatiivisen jäärän kanssa kaikesta.

Voi, kuulostaa niin tutulta. Paitsi että äitini ei säästä perintöä varten sillä hän ei halua jättää minulle mitään. Olen sanonut hänelle niin monta kertaa että hänen perintönsä ei minua kiinnosta, haluaisin vaan elää edes jotenkuten sovussa ja yhteisymmärryksessä mutta kun ei.

Minun on oltava aina valmis auttamaan vaikka hän olisi juuri perinpohjaisest haukkunut minut alimpaan maan rakoon. Henkinen puoli tässä ehkä on kaikkein raskainta.

Vierailija kirjoitti:

Tee huoli-ilmoitus jossa kerrot että äiti tarvitsee enemmän apua kuin pystyt antamaan, ja lisäksi hän kärsii harhaluuloista.

Onko äitisi tutkittu muistisairaus.Käytös puheet viitavat alzmer tautiin.Koska et asu hänen kanssaan sinulla ei velvolisuutta hoitaa häntä.Voit todella tehdä huoli-ilmotus!Laitaa hänet kotihoidon asiakaaksi.Ostopalveluna siivous ,kauppa kassi.Tai suoraan ravinto palmian ateria palvelut.Jos hänen rahat niihin ei riitä,vastaan tulee avuksi toimeentulo tuki! Voit olla tytär ja vierailla hänen luona vikonloppuna ilman velvoitetta työ.ymm.On turha laskea rahat ei riitä ostopalvelut ymm.Kodin hoidon kautta.Siloin niihin äitisi hakee toimeentulo tukea. Mikää Suomen laki ei velvoita hoitamaan vanhempia kun heidän kanssa ei asu ja ollaan lisäksi täysi ikäisiä.Ei edes hautamaan.Olet mielumin  tytär joka ei uuvu palvelut,Ole tytär läsnä ololla ja vaadi kaikki apu sosiaali virasto.Vanhuspuolen yksiköstä.

Tuossa käy varmaan helposti juuri niin, että alussa kun antaa auttamiselle alun, loppua ei näy kunnes auttaja uupuu kokonaan.

Meille on käymässä niin, että mun ja miehen voimat on kuluneet jo miehen kahteen lapsettomaan enoon, ennen kuin päästään sitten hoitamaan vielä omat vanhemmat. Mun ja miehen kaikki sisarukset ovat olleet viisaita, kun ovat muuttaneet kauas. Nyt kaikki mahdottomat odotukset kohdistuu yksin meihin. 

Siitä raivoamisesta, siihen on totuttava ja opeteltava käsittelemään omaa äitiä kuin hän olisi taaperosi. Silti muistaen, että hän on aikuinen ihminen jolla on edelleen sellaisia kykyjä jotka taaperolta puuttuvat, kuten myös kokemus täysivaltaisena elämisestä, joten hän myös loukkaantuu tullessaan sivuutetuksi omassa asiassaan. Joutuuhan hän luopumaan kutakuinkin kaikesta, ja hengenvoimat ovat voineet heiketä niin että sopeutuminen on hyvin hidasta ja vaikeaa.

Oman räiskyvän äitini kanssa pärjäsin niin, että osan hänen kiukustaan väistin ja harhautin huomion, osaan puutuin ja pahimpiin räiskyin takaisin ja sanoitin kiukkuni aiheen kiukutessani huolellisesti niin että hän ymmärsi mistä suutuin, ja osan otin keskusteluun. Suhteellisen hyvin pärjättiin. Ei tarvitse onnistua täydellisesti, ja kyllä häpeä ohjaa jos pinna palaa liian herkästi takaisin. Voit myös pyytää anteeksi jos olet itse kohtuuton väsyneenä ja turhautuneena. Tärkeintä on säilyttää vanhalla tunne, että häntä arvostetaan ja häntä ei yritetä mitätöidä, vaikka hänen hypytykseensä ei suostuta.

Sitten äiti sairastui tappavaan syöpään ja muuttui lauhkeaksi kuin lammas. Meillä molemmilla on rauhallinen mieli nykyisin ja hän sanoo minua nupuksi. Edellisen kerran on tainnut tehdä niin puoli vuosisataa sitten, koska luulin vain isäni käyttäneen sitä sanaa minusta.  

Sanoisin, että äitini rauhoitti pelon loppuminen. Tästä eteenpäin elämä etenee selkeää polkua ja peräseinän paikka on kutakuinkin tiedossa. Hänen ei enää tarvitse taistella itsenäisyydestään, koska sen tulee viemään paljon mahtavampi vastus kuin minä. Kuolemaa hän ei osaa suuremmin pelätä, ja hyvä niin. Yritä huolehtia niin, että pystyt auttamaan omaa vanhustasi nimenomaan hilliten pelkoa. Se on vaikeaa, ja tämä yhteiskunta ei ainakaan auta prosessissa ennen kuin sitten, kun eivät enää muuta voi. Vaikka se säästäisi monen keski-ikäisen voimia ja tekisi vanhuudesta vähemmän pelottavaa. Niinkuin niin monessa prosessissa, pieni oikea-aikainen puuttuminen saattaisi ohjata koko kierteen järkevämpään suuntaan ja ehkäistä katastrofeja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee huoli-ilmoitus jossa kerrot että äiti tarvitsee enemmän apua kuin pystyt antamaan, ja lisäksi hän kärsii harhaluuloista.

Onko äitisi tutkittu muistisairaus.Käytös puheet viitavat alzmer tautiin.Koska et asu hänen kanssaan sinulla ei velvolisuutta hoitaa häntä.Voit todella tehdä huoli-ilmotus!Laitaa hänet kotihoidon asiakaaksi.Ostopalveluna siivous ,kauppa kassi.Tai suoraan ravinto palmian ateria palvelut.Jos hänen rahat niihin ei riitä,vastaan tulee avuksi toimeentulo tuki! Voit olla tytär ja vierailla hänen luona vikonloppuna ilman velvoitetta työ.ymm.On turha laskea rahat ei riitä ostopalvelut ymm.Kodin hoidon kautta.Siloin niihin äitisi hakee toimeentulo tukea. Mikää Suomen laki ei velvoita hoitamaan vanhempia kun heidän kanssa ei asu ja ollaan lisäksi täysi ikäisiä.Ei edes hautamaan.Olet mielumin  tytär joka ei uuvu palvelut,Ole tytär läsnä ololla ja vaadi kaikki apu sosiaali virasto.Vanhuspuolen yksiköstä.

Kiitos hyvistä vinkeistä . Tiedän jo että saan avun hakemisesta äitini vihat niskaani mutta nyt on pakko tehdä jotain sillä olen jo uupunut henkisesti kaiken sen vihan ja vaativuuden alla.