Isän korkea ikä pelottaa vauvahaaveilussa

Äidin yli 36 vuoden ikä on suurempi riski kuin isän yli 50 vuoden ikä.

Minulla on lapsi, jolla autsimipiirteet ja suvussa lapsi, joka on vaikeasti autistinen. Molemmat pariskunnat lapsen saadessa ihanneiässä, eli kaikilla vanhemmilla on ikävuosia ollut 26-30 ikävuoden väliltä. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 01:19"]Velipuoleni on asperger (vaikea) ja hänen isänsä oli peräti jo 55-vuotias kun hän syntyi. Oma isäni kuoli tapaturmaisesti nuorena, joten ei se nuori ikä automaattisesti ole tae siitä että saa kasvattaa lapset aikuisiksi. Mutta äiti on monesti mielessään arvaillut että isäpuoleni korkea ikä on osasyynä velipuoleni mielenterveysongelmiin. 

[/quote]

Toivottavasti tulkitsin väärin. Et kai yritä väittää, että asperger = mielenterveysongelma?

Lapseni isä oli 54-vuotias kun hän tuli isäksi.

Mitä sitten?

No 54 on isoisän ikä, ei isän. Siten niin. Kun lapsi toivottavasti joskus kirjoittaa, isä on jo reippaasti yli 70-vuotias.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 23:34"]

Meillä mennyt hyvin, vaikka isä viiskymppinen. Ihminen voi elää yli sata vuotta tai kuolla nuorena. Elintavoilla on suuri merkitys tulevaan lapseen. Esim. tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö huonontavat siittiöitä. 

[/quote]  ei ainakaan mun miehen siittiöt olleet huonot ja poika tuli ammoisina vuosina

Kyllähän ne vanhat isätkin saa terveitä lapsia, eriasia kuinka kauan lapsi saa pitää isänsä. Elämä on....kenkään ei tiedä milloin täältä lähteä pitää....

oman isäni isä oli 58-vuotias isäni syntyessä. kuoli isäni ollessa vasta parikymppinen. nyt minä teini-iässä ja kaverini eivät usko kun kerron että minun isoisä synty siinä 1902 :) kyllä ärsyttää ettei mulla oo isovanhempia.

ja te jotka selitätte että voi se nuorempikin isä kuolla, elämä on sattumaa, niin ette voi tosissanne väittää että yhtä suuret todennäkösyydet kuolla ennen lapsen täysikäsyyttä on niin 60- kun 30-vuotiaalla isällä. joku järki nyt taas.

Uskomattoman negatiivisia ajatuksia 50-vuotiaista. Se ei ole ikä eikä mikään miehelle, äitiyttä suunnittelevalle naiselle taas olisi jo este. Hanki lapsi nyt jos on halua ja varaa. Katsoisin että sosiaaliset tekijät ovat tärkeämpiä: suhteen vakaus, onko päihteitä käytössä, onko luonnevikaa, onko talous vakaalla pohjalla.

Puistotuttuni sai 2 lasta 24 vuotiaan kanssa. Isä käy baareissa harva se viikonloppu ja on liiton aikana saanut pari muutakin lasta.

Eiköhän se ole ihmisestä kiinni, kuka on paras isä. Eikä ikä.

Taitaakin tyhmyys periintyä ap.sta

Eräs tuttavani hankki molemmin puolin neljääkymmentä lapsia 20 vuotta vanhemman miehen kanssa ja oli tosi loukkaantunut, kun joku siitä uskalsi varoitella ja kertoi aina, kuinka ihana isä on lapsilleen, kun on eläkkeellä ja on aikaa lapsille. Sitä ei valitettavasti kestänyt kauaa, kun mies kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. Onneksi lasten äiti oli silloin kotona! Hän jäi kolmen koululaisen yksinhuoltajaksi ja itselleenkin tuli terveysongelmia, kun ei ollut itsekään ihan nuori enää.

Mun syntyessä isäni oli 58-vuotias. Kuoli tosin sydänkohtaukseen 5 vuotta myöhemmin.

Mieluummin kuitenkin näin, kuin että olisin jäänyt tekemättä. Ja ihan terveenä synnyin.

Nyt tilanteesi näyttää ok. mutta tilanne voi hyvinkin olla aivan toinen 15 vuoden päästä, jolloin miehesi on lähes 70-vuotias ja lapsi murrosikäinen. Jaksaako hän ja mitä lapsi ajattelee iäkkäistä vanhemmistaan tai mikä on miehesi terveydentila, sillä ikä tuo mukanaan sairauksia ja voimien heikkenemistä, halusimme sitä tai emme.

Ehkä vanhemmista tuntuu mukavalta tehdä "iltatähti", mutta mitkä ovat lapsen oikeudet omiiin vanhempiinsa, kun toinen vanhemmista on vanhus ja millaiset eväät lapsi saa omalle elämälleen. Asia ei ole niin mustavalkoinen, sillä oman "haluamisen" lisäksi, tärkein on kuitenkin lapsi ja millaisille vanhemmille tuo pieni ihmistaimi syntyy, josta hän ponnistaa elämänsä.

Äitini oli 45v ja isäni 49v, kun synnyin. Aina olen ollut perus terve, vanhempani jaksoivat kanssani moitteetta, käytiin lomamatkoilla, kierrettiin ympäri Suomea, minulla oli erittäin hyvä lapsuus, mitään en vaihtaisi pois. Vanhempani antoivat minulle hyvät eväät elämään ja arvostan ja kunnioitan heitä enemmän kuin mitään.

Mulla tulee näistä keskusteluista aina mieleen Céline Dionin kaksoset. Kun Nelson ja Eddie on 18, niin isänsä on 87. Oli 69 kun ne lapset syntyi.

70-vuotias ei ole tänä päivänä vielä "vanhus"! Konsultoin tässä kysymyksessäsi puolisoani, kokenutta ja ansioitunutta psykoterapeuttia. 50-vuotias mies voi olla mitä parhain isä lapselle ikänsä puolesta hänen näkemyksensä mukaan. Olet itse vielä aika nuori ja hahmotus ihmisen elämänkaareen sen mukainen. Muut tekijät kuin ikä numeroina ratkaisevat. Yksi on nimenomaan persoonallisuus, psyykkinen terveys ja totisesti - raha.

Täällä pari (M32+N48), joka löysi toisistaan vihdoin ja viimein sen oikean muutama vuosi sitten.

Kun lopulta oli kohdannut sellaisen ihmisen, jonka kanssa halusi jakaa elämänsä, jouduimme kuitenkin tarkoin miettimään luovummeko haaveesta saada lasta (kummallakaan ei ennestään). Päädyimme ratkaisuun pysyä lapsettomina.

Tämä oli nyt vähän ohi aloituksen, mutta laitan silti tulemaan.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 01:22"]

Mieheni isoisä teki lapsia vielä 90v tienoilla. Nyt on vähän päälle 100 ja elossa, lapset tietääkseni terveitä kaikki (niitä lapsia on paljon, ja vaimojakin on paljon, tämä ei siis ole suomessa).

Mun vanhemmat olivat"vanhoja"kun mut tekivät, äiti oli 42 ja isä 54. Nyt olen kolmekymppinen ja molemmat elossa, terveinä ja virkeinä, asuvat omakotitalossa ja koko ajan haluaisivat lapsenlapsensa hoitoon.

Lähipiiriin kuuluu myös valitettavasti niitä perheitä, joissa isä on kuollut ennen lasten täysikäisyyttä. Suurin osa näistä isistä on kyllä olleet 30-50-vuotiaita kuollessaan, joten ei ole ikä ollut syynä vaan joku ihan muu (itsemurha, onnettomuus, vakava sairaus)

[/quote]

Näinköhän lapset ovat olleet sille 90vuotialle papalle!! Dna-testit kertoisivat varmaan jotain ihan muuta.

Isäni kuoli kun olin 22-vuotias. No mitä sitten, minähän olin jo aikuinen? Väärin.

Vasta nyt kun lähestyn kolmeakymmentä, koen että voisin oikeasti oppia tuntemaan isän. Nuorena olin liian valistumaton ymmärtämään esimerkiksi kaikkea politiikkaa, josta isä puhui paljon. Koen muistuttavani isääni eniten kaikista perheenjäsenistäni, mutta minulta on riistetty mahdollisuus keskustella hänen kanssaan asioista tasavertaisina aikuisina. Olen perinyt isältä mm. kiinnostuksen luonnonsuojeluun, ja valitsin ammattinikin sen piiristä, mutta en voi koskaan puhua työstäni isän kanssa. Hän olisi varmasti todella ylpeä ja meillä olisi paljon puhuttavaa.

Nyt vanhempana olen alkanut myös kiinnostua isän harrastuksista. Isäni oli myös kokenut autojen korjaaja ja talojen rakentaja, mutta enpä voi häntä konsultoida nyt kun nuo hankinnat alkavat olla itselleni ajankohtaisia. En koe että olisin lapsena niin paljon tarvinnut juuri isää, koska kuka tahansa aikuinen osaa opettaa ne asiat, joita lapselle tarvii opettaa. Suurin osa niistä opetetaan koulussa. Sen sijaan nyt aikuisena tarvitsisin mentoria elämään, kun olen oikeasti isojen asioiden kynnyksellä, mutta hän, joka minua kaikkein perhaiten tajusi, on kuollut.

Nuorikin mies voi kuolla, kun lapsensa ovat vielä nuoria, mutta eipä tulisi itselleni mieleen varmistaa, että näin käy. Vanhan miehen kanssa lisääntyminen on juuri tuota. Varmistat, että isä ei ole lastensa elämässä kuin muutaman vuosikymmenen. Juuri ne vuosikymmenet, kun hän ei pysty täysillä isäänsä "hyödyntämään", ja joista hän ei aikuisena edes muista kovin paljon.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 04:23"]

Äidin yli 36 vuoden ikä on suurempi riski kuin isän yli 50 vuoden ikä.

[/quote]  meillä oli taas niin että itse olin 44 v ja mies oli yli 10 v nuorempi. Terve poika tuli.