Mitä täytyy tehdä, että pääsee hoitoon?
Niin, kertokaa kokemuksia? Osa tuntuu pääsevän jokaisesta vinkaisusta ja sitten on meitä, jotka jäämme vaille kunnollista hoitoa vuosiksi ja kun tilanteemme pahenee, siihen ei reagoida kunnolla. Mitä täytyy tehdä, että ne tietyt kriteerit hoitoonpääsyssä täyttyisivät? Pitääkö jättää tukka kampaamatta, ruoka syömättä, ottaa mukaan läheinen melskaamaan vai mitä?
t. viisi diagnoosia ei riitä mihinkään
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:08"]
Olen ollut nuorempana "mielisairaalassa", psykiatrisella päihdepoliklinikalla yli 40 kertaa. olivat lähinnä intervalleja,kuukauden välein aina viikoksi neljän vuoden ajan. Olen myös ollut hihnoissa ja mitä kaikkea, diagnooseja oli kyllä liuta, jos ei diagnoosia niin ei hoitoa. nykyään autan ihmisiä työkseni, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. oletko tampereelta? pystyisin auttamaan sinua mutta tänne kirjoittaminen on vähän hankalaa. En voi muuta sitten sanoa kuin että menet suoraan päivystykseen. Sanot ettet enää jaksa. Ei tarvitse keksiä näitä klassisia että haluaa tappaa itsensä ja näkee tai kuulee harhoja, ellet nää. Olin kuukausi sitten ystäväni hautajaisissa, ei saanut apua tarpeeksi pian hermoromahdukseensa. Päivystyksen kautta pääsee aina. eivät voi jättää sinua heidän vastuulleen ulos.
[/quote]
Aika moni myös väittää että mielenvikaiset saavat liian helposti eläkettä, sairaslomaa yms. Itselläni on ollut kuusi vuotta väliaikainen työkyvyttömyyseläke. en halunnut siihen itse. se kyllä vaati sen että vietin lukuisia kertoja psykiatrisessa sairaalassa, asuin siellä nuoruuteni. Sitten tuli huumeet ja lisää "diagnooseja" ja loppui tyhmään yritykseen koko homma. nykypäivänä menee ihan ok, vaikken sitä olisi koskaan uskonutkaan..
Jatkan vielä, jos sinulla on joku ystävä kelle puhua asiasta,niin hän voi tarvittaessa soittaa ambulanssin osoitteeseesi,jos on huolissaan terveydentilastasi. sieltä viedään päivystyksen kautta sairaalaan. Jos olet itse niin väsynyt ettet jaksa lähteä päivystykseen. Sieltä kyllä pääset varmasti oikeeseen hoitopaikkaan. itsellä on edelleenkin epävakaa pers.häiriö, ei kuitenkaan ilm. mikään paha kun tulen ihmisten kanssa toimeen. se oli pakko diagnosoida kun alkoivat ne hoitojaksot "pöpilässä". juttelen psykiatrini kanssa kerran viikossa puhelimessa ja tapaan edelleen aika usein, sen lisäksi psykologia, juttelen siellä enemmän raiskauksista ja henk.kohtaisemmista asioista mistä on jäänyt kosmeettisia "jälkiä/muistoja". Viikko sitten tapasin psyk.lääkärin eläkkeen jatkamisen merkeissä. täytin samalla niitä masennuslomakkeita, katsoivat mitkä pisteet on. minulle ei sovi yksikään mielialalääke, joillekin harvoille ei vaan sovi, ja niitä kyllä tyrkytettiin. vaikka olen eläkkeellä niin käyn silti töissä ja autan ihmisiä keillä on huume tai mielenterveysongelmia..... masennuspisteeni oli täydet, eli vakava masennus (tarvitsee välitöntä hoitoa). kysyivät että haluanko sairaalaan jaksolle.. kieltäydyin. Nyt kun täytän lomakkeen niin ei tule paljoa pisteitä.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 19:19"]
Niin, kertokaa kokemuksia? Osa tuntuu pääsevän jokaisesta vinkaisusta ja sitten on meitä, jotka jäämme vaille kunnollista hoitoa vuosiksi ja kun tilanteemme pahenee, siihen ei reagoida kunnolla. Mitä täytyy tehdä, että ne tietyt kriteerit hoitoonpääsyssä täyttyisivät? Pitääkö jättää tukka kampaamatta, ruoka syömättä, ottaa mukaan läheinen melskaamaan vai mitä?
t. viisi diagnoosia ei riitä mihinkään
[/quote]
Olisiko joku muu paikka missä keskustella asiasta, muu "etäisempi" palsta tai sähköpostilla? Kirjoitin jo että olisi hyvä jos saisi puhuttua jossain muualla, pystyn auttamaan, luotettavasti..
18,19 jatkaa.. mainitsit aistiharhat.en lukenut kunnolla läpi. tuo on jo sellainen merkki että tarvitset apua. mitä harhoja, kuuletko vai näetkö? tiedätkö mielessäsi mikä asia sua painaa, vai ootko ihan hajalla tietämättä miksi? Tuleeko niitä harhoja aamusta iltaan ja missä tilanteissa,kuinka pahoja ovat mielestäsi?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 10:22"]
Jos et ole itsetuhoinen, tai vaaraksi muille, ei hoitoon pääsy ole helppoa. Mitä diagnooseja sulla on ja miksi haluat sairaalaan. Minkälaista apua uskot saavasi sairaalasta?
[/quote]
Harhaisuus on kyllä jo vakava merkki, voi verrata ihan hyvin itsetuhoisuuteen. harhaisena ihminen voi tehdä yhtäkkiä itselleen (tai muille) jotain mitä ei tarkoita, ei ole todellisuuden tajua.
Millaiseen hoitoon? Tutkimuksiin, sairaalaan, säännölliseen lääkärin seurantaan? Millaisiin sairauksiin tarvitset apua - jotain hoitoa tai edes tutkimuksiahan sulla täytyy olla takana, jos kerran on diagnoositkin?
Psykiatriseen hoitoon.
Tapaan viikottain hoitajaa, kuukausittain lääkäriä ja nämä vaan voivottelevat tilannettani. Syön kolmea lääkettä. Ihan hiljattain tuli uusi diagnoosi. Olen aivan loppu, en kuitenkaan tällä kertaa itsetuhoinen. En vaan jaksa ottaa kontaktia muihin, pelkään ihmisiä jne.
t.ap
Jos et ole itsetuhoinen, tai vaaraksi muille, ei hoitoon pääsy ole helppoa. Mitä diagnooseja sulla on ja miksi haluat sairaalaan. Minkälaista apua uskot saavasi sairaalasta?
jos pääsisit eläkkeelle, voisit elää omassa sinulle sopivassa rytmissä
Krooninen masennus (kestänyt 16 vuotta keskivaikeana), ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, dissosiaatiohäiriö sekä epävakaa persoonallisuus. Nyt epäillään, että olisi vielä ns. sivupersoonakin, johtuen akuutista "sekoamisesta", joka meni kuitenkin melko nopeasti ohi...hoitoon eivät ottaneet silloinkaan.
Eläkkeelle tuskin pääsen, kun en pääse edes sairaslomalle. Vuodesta toiseen työttömänä, kotini vankina, mieliala alhaalla...elämä tuntuu toivottomalta.
t.ap
Siis haluatko sairaalaan vai jotain muuta? Jos terapiaa haluat, sitä pitää VAATIA (ikävä juttu, mutta niin se vaan menee). Sairaalaan toki pääsee jos sinne haluaa, sitäkin sinun täytyy pyytää siltä lääkäriltä.
Aika harvinaista muuten tavata lääkäriä kerran kuussa tässä maassa. Itse olen tavannut lääkäriä neljän vuoden aikana kerran VUODESSA. No siksipä minulla onkin väärä diagnoosi. Mutta ei siitä enempää.
Puukota joku, niinkun se yks teki...tosin yritti heti kyllä karata laitoksesta, että ei niin sairas tainnu ollakkaan....tai mene ampumaradalle ampumaan ja sano että niinhän ne teki x-filse:ssa
Sun täytyy olla vaaraksi muille tai itsellesi. Muuten et pääse vaikka olisi 100 diagnoosia
t: kolme kertaa pakkohoidossa suljetulla.
Ja haluan siis sairaalaan siksi, että en mielestäni pärjää enää kotona kunnolla. En jaksa laittaa ruokaa, käydä suihkussa, siivoaminen onnistuu vain joskus. Öisin pelottaa nukahtaa, tulee aistiharhoja jne. Ärsyynnyn ja ahdistun pienestäkin metelistä, jos vaikka taloyhtiön pihalla tapahtuu jotain. En pääse kotoani kuin lähikauppaan ja silläkin reissulla meinaa happi loppua kesken, kun muut ihmiset pelottavat.
t.ap
Jos kävelisit alasti kadulla ja sitten et vastaa mihinkään kysymykseen.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 10:34"]Ja haluan siis sairaalaan siksi, että en mielestäni pärjää enää kotona kunnolla. En jaksa laittaa ruokaa, käydä suihkussa, siivoaminen onnistuu vain joskus. Öisin pelottaa nukahtaa, tulee aistiharhoja jne. Ärsyynnyn ja ahdistun pienestäkin metelistä, jos vaikka taloyhtiön pihalla tapahtuu jotain. En pääse kotoani kuin lähikauppaan ja silläkin reissulla meinaa happi loppua kesken, kun muut ihmiset pelottavat.
t.ap
[/quote]
Sun täytyy sanoa ettet jaksa enää elää, haluat pois kotoa, sano että pelkäät että teet itsellesi jotain. Lääkärit ottaa tosissaan ja varmasti laittaa sut hoitoon.
Voi olla, että jos olet ekaa kertaa osastolla, oot siellä vaan sen tutkimuskäynnin eli alle viikon. Ne kattoo sulle terapiaa/psykologin, ehkä jotain lääkkeitä. Psykiatrinen on aina ihan täynnä niin ei sinne voida ottaa jotain asumaan, niinku vuodeksi koska sinne tulee tosi kiirellisiä potilaita jotka on just yrittäny itsemurhaa tai pahempaa. Jos sä nyt sinne pääset niin muista kertoa KAIKKI mitä mielessä liikkuu, hoitajien pitää saada tietää kaikki. Luultavasti olet siellä n. 5 päivää, itse olen vakavasti masentunut, itsetuhoinen ja välillä agressiivinen, olin siellä vain 4 päivää ja sen jälkeen sain reseptilääkkeet ja psykologin jolla käyn vieläkin.
nro 10
Olen ollut nuorempana "mielisairaalassa", psykiatrisella päihdepoliklinikalla yli 40 kertaa. olivat lähinnä intervalleja,kuukauden välein aina viikoksi neljän vuoden ajan. Olen myös ollut hihnoissa ja mitä kaikkea, diagnooseja oli kyllä liuta, jos ei diagnoosia niin ei hoitoa. nykyään autan ihmisiä työkseni, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. oletko tampereelta? pystyisin auttamaan sinua mutta tänne kirjoittaminen on vähän hankalaa. En voi muuta sitten sanoa kuin että menet suoraan päivystykseen. Sanot ettet enää jaksa. Ei tarvitse keksiä näitä klassisia että haluaa tappaa itsensä ja näkee tai kuulee harhoja, ellet nää. Olin kuukausi sitten ystäväni hautajaisissa, ei saanut apua tarpeeksi pian hermoromahdukseensa. Päivystyksen kautta pääsee aina. eivät voi jättää sinua heidän vastuulleen ulos.