Narsismidiagnoosi/huoltajuus/vinkkejä?
Olen aivan täysin varma, että mieheni on narsisti. Hän on hakenut mt-apua, ja jos vain maailmassa on mitään oikeudenmukaisuuden rippeitä jäljellä, sieltä napsahtaa diagnoosi tiskiin.
Haluan pois. Haluan lapseni pois. Jos mies saa diagnoosin, onko minulla paremmat mahdollisuudet yksinhuoltajuuteen tai valvottuihin tapaamisiin?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 14:35"]Ei, eikä hänelle narsisti diagnoosia napsahda. Oikeudet, lastenvalvojat ja sossut kurkkua myöden täynnä äitejä, jotka nimittelevät exää narsistiksi.
[/quote]
AMEN!
Kaveripiirissä kaksi entistä ystävää, jotka muita ihmisiä manipuloimalla saivat ex-miehillensä narsistin leiman ennenkuin itse alkoivat paljastua mt-potilaiksi. Todella raskasta ja epäoikeudenmukaista kunnollisia isiä kohtaan.
Nämä itsensä uhrin asemaan laittavat naiset ovat kaikista pahimpia...
Mä olen kuullut juttua, että narsistidiagnosia ei voi antaa kun vasta kun hoitosuhde on kestänyt kauan. 2 vuotta?
Kuka narsisti edes käy psykiatrilla ja vieläpä jatkaa hoitosuhdetta kauan? Ja voihan se esittää vaikka mitä niillä käynneillä. Vaikka 2 vuotta. Kyllä narsisti siihen pystyy.
Toisekseen, miten joku muu voi saada lapun diagnoosista käsiinsä? Miten ex-vaimo voi kulkea se lappu kourassa?
Narsisseista pitäisi tiedottaa enemmän, jos vaikka edes yksi tajuaisi hyvissä ajoin juosta! Se on myöhäistä (tai ainakin erittäin erittäin vaikeaa) jos on lapsia.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 14:35"]Ei, eikä hänelle narsisti diagnoosia napsahda. Oikeudet, lastenvalvojat ja sossut kurkkua myöden täynnä äitejä, jotka nimittelevät exää narsistiksi.
[/quote]
AMEN!
Kaveripiirissä kaksi entistä ystävää, jotka muita ihmisiä manipuloimalla saivat ex-miehillensä narsistin leiman ennenkuin itse alkoivat paljastua mt-potilaiksi. Todella raskasta ja epäoikeudenmukaista kunnollisia isiä kohtaan.
Nämä itsensä uhrin asemaan laittavat naiset ovat kaikista pahimpia...
[/quote]
Ei se niiden naisten mt-ongelmat vähennä sitä seikkaa, että ne miehet voi olla narsisteja. Kyllähän sellaisen kanssa rupeaa nuppi hajoamaan ja alunperinkin niiden uhreiksi joutuvat ei niin mieleltään vahvat ihmiset.
Myös naiset ja äidit voivat olla narsisteja, verhoavat valkanhalunsa ja voittamisen tahtonsa vaikkapa huolekkaaseen vanhemmuuteen ulospäin. Tosiasiassa kiinnostaa eniten vaikka se fitness-selfie. Eivätkä tietysti itse tunnista sairauttaan, vaan syyttävät miestä/ koko muuta ympäristöä typeriksi ja MT-ongelmaisiksi, vaikkapa narskuiksi.
Miettikääpä tätä, kun alkaa tuntua, että vain itsellä järki leikkaa kuin partaveitsi ja muut ovat väärässä tai ainakin yksinkertaisia. Jospa se vika on omassa peilissä ja terapiassa pitäisi olla 2vuotta sinun itsesi eikä eksän?
Kai te älynjättiläiset tiedätte, että mitään narsismidiagnoosia ei ole olemassakaan. Muutenkin vaikuttaa kovasti siltä, että yritätte tehdä isoa numeroa miestenne luonteenpiirteistä, joista ette itse pidä. Kannattaa ehkä katsoa peiliin ensin ja se ongelma löytyy usein sieltä.
Ei vieläkään yhtään vastausta varsinaiseen kysymykseen. Uhrin syyllistäminen ja lannistaminen on nähty jo, ei tehoa enää.
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/gustav_schulman/__new_page_-122766/
TAPAUSTEN KUVAUS
Hoito etenee pinnalta syvemmälle. Pinnallisin, ja usein neljännen tason suojamekanismina toimiva päihteiden käytön hallintaan saattaminen voi olla erittäin vaikea ja aikaa vievä prosessi, mutta ei ylivoimainen. Kuvaan kahden vaikeasti alkoholisoituneen henkilön hoitoa esimerkkitapauksina. Kummallakin oli narsistinen persoonallisuus, ja he kärsivät ajoittaisista kelvottomuuden ja huonouden tunteista eli masennuksesta.
Toisen potilaan hoito kahdesti viikossa psykoterapialla kesti kaksi ja puoli vuotta. Alkoholin käyttö suojasi alla olevan tertiaarisen tason oireiden eli masennuksen, kelvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden kokemuksia. Näitä taas ylläpiti sekundaaritason narsistinen kaikkivoipaisuuden ja täydellisyyden omnipotenssin vaatimus. Edellyttäessään itseltään – kuten terapeutiltaankin – täydellisyyttä, hän ei koskaan voinut kokea olevansa riittävän hyvä ja kaunis. Narsistinen kaikkivoipaisuuden tunne puolestaan oli identifikaatio varhaislapsuudessa kaikkivoipaiseksi kuvitellun äidin kanssa. Se antoi illuusion primaaritason kokemusten, kuten riippuvuuden, pienuuden, erillisyyden ja ulkopuolisuuden täydellisestä hallinnasta. Narsistille on hyvin nöyryyttävää myöntää, että hänellä on vaikeuksia tulla toimeen tällaisten tunteiden kanssa. Narsistinen täydellisyyden tunne on saattanut suojata potilasta aivan pienestä lapsesta saakka kohtaamasta näitä elämän tavallisia kipupisteitä riittävästi, että hän olisi voinut omaksua tarvittavat hallintataidot. Usein hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta, vaikka olisi halunnut, sillä hän on jäänyt tunteiden ymmärtämisen suhteen niin vajaaksi primaarihoitajiensa puutteista johtuen.
Toisella potilaalla oli narsistinen persoonallisuus ja hän turvautui psykoanalyysiin viimeisenä toivonaan välttää sairaalahoitoon joutuminen. Hän käytti liikaa sekä alkoholia että rauhoittavia lääkkeitä. Hänellä oli jatkuvia itsemurha-ajatuksia, ja toisaalta hän koki olevansa parempi kuin kaikki hänen tuttavansa ja ystävänsä. Hän kävi neljästi viikossa analyysissa. Vakava alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden yhteiskäyttö lisääntyi aluksi, kun hoito nosti esiin hänen tuskalliset ongelmansa. Hän oli hengenvaarassa, ja joutui aivan ”pohjalle”, mutta noin kolmen vuoden analyysin jälkeen hän oli sisäistänyt riittävästi voimaa, että pystyi lopettamaan kerralla kaiken päihteiden käytön. Potilas osallistui myllyhoitoon ja aloitti käynnit AA:ssa.
Vasta tämän jälkeen päästiin tekemään kunnolla työtä tertiaaristen oireiden eli masennuksen kanssa. Sen alta paljastuivat sekundaariset defenssit eli varsinaiset narsistiset oireet ja käyttäytymistavat. Näiden taustalta sitten hoidon loppuvaiheessa paljastui varsinainen primaarinen oireisto ja hänen vauva- aikaiset traumansa. Näin niidenkin kohtaaminen ja läpityöstäminen sekä integroiminen tuli lopulta mahdolliseksi (4). Hoidon alkuvaiheessa, alkoholija lääkekierteen aikana, hänellä oli kaksi lyhyttä paranoidista psykoottista episodia sairaalahoitoineen.
Potilas kuitenkin parani lopulta. Hänen työkyvyttömyyseläkkeensä voitiin purkaa kahdeksan vuoden kohdalla ja hoito voitiin lopettaa runsas puoli vuotta myöhemmin. Potilas perusti perheen ja on voinut hyvin nyt noin 12 vuotta hoidon päättymisestä. Relapseja ei ole ollut. Sairaanhoitopiiri korvasi kolme viikkotuntia, koska potilas pystyi selviytymään sen avulla avohoidossa, mikä oli huomattavan suuri säästö pitkäaikaiseen osastohoitoon verrattuna. Ilman hoitoa hän olisi todennäköisesti tehnyt itsemurhan. Nyt hänestä on tullut yhteiskuntaa rakentava menestyvä yrittäjä ja perheenisä, joka on verojen muodossa varmasti korvannut hoitokulunsa jo moninkertaisesti yhteiskunnalle. Potilas halusi itse tiivistää hoitoa joten hän korvasi neljännen viikkotunnin itse pitkiä aikoja.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:24"]Narsisti pääsee aina kuin koira veräjästä, ei sille mitään tapahdu. Ne on niin loistavia näyttelijöitä muille ulkopuolisille ihmisille, ei kukaan niistä mitään pahaa voi uskoa kun ei ole nähnyt kolikon toista puolta.
[/quote]
komppaan täysin. Itse erosin hirvittävästä suhteesta, ja hän sai minut kuulostamaan syylliseltä kaikkeen, ja että kuvittelin kaiken. Myönnyin siihen, että parempi vapaus kusipäänleimassa, kuin sellainen elämä. Annoin kaiken mennä ohi korvien. Saihan hän minutkin vakuuttumaan siitä, miten sairaita hänen 3 eksäänsä oli ollut. Vasta nyt voin kuvitella niiden kolmen suhteen todellisen laidan.
[/quote]
Sama kokemus. Aina vika kumppanissa. Kesti puoli vuotta eron JÄLKEEN ennen kuin rupesin ymmärtämään asioita.
Narsisti tai narsistisesti käyttäytyvä ihminen on aina uhka ympäristölleen. Kannattaa kiertää kaukaa.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 15:12"]
46: Saako tuo vanhempi edelleen tavata lastaan?
[/quote]
Kyllä hän varmasti olisi saanut tapaamisoikeudet, mutta häntä ei kiinnostanut tulla lastenvalvojalle neuvottelemaan niistä. Eli ei ole tavannut.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 23:02"]
Diagnoosi ei riitä. Ei riitä myöskään se, että on vaaraksi itselleen ja muille. Yksinhuoltajuuteen ja/tai valvottuihin tapaamisiin vaaditaan, että LAPSI on todistetusti vaarassa, siis hänen henkensä ja/tai terveytensä.
[/quote]
Eikö lapsenkin voi luokitella kategoriaan "muut"?
Kyllä, mutta huoltajuusoikeudenkäynneissä ei arvoida vanhempien mielenterveyttä, vaan lapsen. Suomessa ei ole lainsäädäntöä, jonka nojalla täysi-ikäiset, terveen kirjoissa olevat kansalaiset voitaisin velvoittaa tutkituttamaan päänsä. Jos olisi, huoltajuuskiistat olisikin helppo ratkaista: molemmat vanhemmat testeihin ja lapsi asumaan terveemmälle. Näin ei kuitenkaan voida tehdä.
Sen sijaan oikeus voi määrätä vanhemmat viemään lapsen tutkittavaksi, jotta sitten tulosten perusteella voidaan yrittää tehdä päätelmiä. Niissäkin helposti mennään metsään. Usein ajatellaan, että huonokin lähivanhemmuus riittää, jos etävanhempi on aktiivinen ja tukee lasta. Siksi lapsi voidaan pakottaa asumaan laiminlyövän vanhemman luona, vaikka tiedetään, että toinen vanhempi olisi parempi vaihtoehto. Näin etenkin kun heikko lenkki on äiti. Jos asia ratkaistaisiin toisin, olisi aina se vaara, että se heikko lenkki ei selviydy etävanhemmuudesta ja lapsen yhteys etävanhempaan katkeaa.
Näinhän 46:n tapauksessa lopulta kävi. Ja näistä syistä viranomaiset soutivat ja huopasivat 46:n tapauksessa vuoikausia, niin kauan, että lapsen mielenterveys todellakin oli jo äärimmäisen heikoissa kantimissa. Silloin, mutta vasta silloin, ajateltiin, että kyllä lapsen sentään voi erottaa äidistään jos toinen vaihtoehto on lapsen totaalinen psyykkinen hajoaminen ja loppuelämä laitoksissa.
Ei, eikä hänelle narsisti diagnoosia napsahda. Oikeudet, lastenvalvojat ja sossut kurkkua myöden täynnä äitejä, jotka nimittelevät exää narsistiksi.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 14:30"]
Olen aivan täysin varma, että mieheni on narsisti. Hän on hakenut mt-apua, ja jos vain maailmassa on mitään oikeudenmukaisuuden rippeitä jäljellä, sieltä napsahtaa diagnoosi tiskiin.
Haluan pois. Haluan lapseni pois. Jos mies saa diagnoosin, onko minulla paremmat mahdollisuudet yksinhuoltajuuteen tai valvottuihin tapaamisiin?
[/quote]
kun olet noin varma niin osaat varmasti myös kuvata nuo piirteet paljon tarkemmin, eli anna palaa ja kerro:
Edelleen ajankohtainen, nostan.