tukiverkostojen puute

Tarkoitan lähinnä mummoja ja pappoja, joiden luokse lapsi voisi välillä mennä hoitoon. Meillä mummot ja papat asuvat eri paikkakunnalla monen sadan kilometrin päässä, joten arjessa eivät apuna pysty olemaan. Ovat kaikki kyllä sellaisia, että varmasti mielellään hoitaisivat lastenlastaan ja ottaisivat yökylään ym. Meidän lähes kaikki samalla paikkakunnalla asuvat tuttummekin ovat lapsettomia tai sinkkuja, joten heistä ei oikein ole tätä elämäntilannetta jakamaan ja ymmärtämään.. Punnitsen sitäkin pitäiskö vaan jättää työt ja muuttaa sinne missä läheiset ovat. En haluaisi muistella sitten vuosien päästä, että nämäkin vuodet menivät vain ohi sumussa. Inhoan sanaa ruuhkavuodet! Se kuulostaa todella negatiiviselta ja eihän elämän sellaista pitäisi olla.. T.ap

10; me muutettiin lähemmäs sukulaisia nimenomaan tuon lastenhoitoavun vuoksi. Ja kyllä kannatti. Elämä on sata kertaa helpompaa. Lisäksi on ihanaa nähdä, kuinka paljon lapset nauttivat sukulaisten seurasta ja toisin päin. Meillä on suvun ainoat lapsenlapset, ja koko ajan joku on viemässä näitä uimaan, kalastamaan, retkelle, tivoliin jne. ihan siitä ilosta että on lapsia joiden kanssa touhuta. Se on meille iso ilonaihe.  Miehenkin kanssa on helpompaa, kun aikaa on nyt eri tavalla; on sekä yhteistä aikaa, perheaikaa että omaa aikaa. Enkä siis tarkoita, että me aina lempattaisiin lapset hoitoon jollekulle, vaan sekin on ihanaa, että voidaan koko porukalla lähteä jonnekin, ja kaikki katsovat lasten perään. 

Minä olen vasta muuton myötä alkanut saada takaisin sellaista iloa, mitä koin ennen lapsia, kun nyt on aikaa fiilistellä kaikessa  rauhassa. Voi käydä yksin mökillä,  retkeilemässä jne. ja istua vaan ja katsella maisemia ja miettiä omia ajatuksia. Olin kaivannut tätä tosi paljon, en vain ollut suostunut myöntämään sitä, kun ei sellaiseen aiemmin ollut mahdollisuuksia.

Joten jos töitä löytyy sieltä missä sukua on, niin kannattaa miettiä oisko muuttaminen ihan realistinen vaihtoehto.

11 = 8

Täällä aina ihmetellään ettei pyydetä naspuruston nuoria vahtimaan halvalla lapsia. Ja samalla myös vaaditaan että tutulle nuorelle pitää maksaa ainakin 500e siitä että viikon hoitaa päivisin lapsia...

Ota tästä sitten selvää.

Meillä on sama tilanne, kun ap:lla, että ei tukiverkkoa lähellä. Oon vielä mammalomalla toisen vuoden, mutta jo nyt mietityttää tilanne, kun palaan töihin; lapsen sairastelut jne. Lapsivapaata saa, vaan niin että toinen hoitaa. Yhden lapsen kanssa vielä jaksaa, mutta toinen saattaa jäädä, vaan haaveeksi, kun ei kaksistaan ole ehkä resursseja ilman tukiverkkoa selviytyä arjesta...kiinnostaisi tietää, onko muita joilla jäänyt perhe vain yksilapsiseksi tukiverkon puuttumisen vuoksi?

Lapsilla on yksi isovanhempi ja kyllä hän joskus (noin kerran kaksi vuodessa) vahtii lapsiani. Muuten olen täysin yksin lasten kanssa.

Ostopalveluja käyttämällä.

Älkää hankkiko niitä lapsia jos ette selviä itse niiden hoitamisesta! Sukulaiset ei ole mitään ilmaisia palvelijoita vain siksi, että sinä päätät lisääntyä. Hoida itse lapsesi, kun kerran sellaisen halusit. Uskomatonta kitinää.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:05"]

Älkää hankkiko niitä lapsia jos ette selviä itse niiden hoitamisesta! Sukulaiset ei ole mitään ilmaisia palvelijoita vain siksi, että sinä päätät lisääntyä. Hoida itse lapsesi, kun kerran sellaisen halusit. Uskomatonta kitinää.

[/quote]

Joka kerta, joka ikinen kerta joku täällä jankkaa tätä samaa. Tulee mieleen jo jonkinlainen kehityshäiriö, kun sama levy pyörii päivästä toiseen.

Me on etsitty juurikin noita nuoria tyttöjä hoitamaan. On kyselty naapureilta ja tutuilta, laitettu lappuja kaupan seinille. Kivoja onkin löydetty!

Ne jotka jankkaavat tuota hoida itse lapsesi mantraa, ovat kaikkein agressiivisempia kirjoituksissaan. Miksiköhän?

Viekää joskus lapset hoitoon niin hermotkin lepää.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:22"]

Ne jotka jankkaavat tuota hoida itse lapsesi mantraa, ovat kaikkein agressiivisempia kirjoituksissaan. Miksiköhän?

Viekää joskus lapset hoitoon niin hermotkin lepää.

[/quote]

Ei niillä ole lapsia. En ole ikinä kuullut kenenkään todellisessa elämässä sanovan noin, siis niiden jotka ovat itse vanhempia. Jokainen vanhempi, hoitoavun määrästä riippumatta, ymmärtää sen työn ja vastuun mitä lapsen kasvattaminen ja hoitaminen vaatii, ja että siihen voi väsyä.

Niin. Älkää hankkiko lapsia niin ette väsy lastenhoitoon. Älkää hankkiko parisuhdetta niin ei tule parisuhdeongelmia. Älkää menkö töihin niin että työ stressaisi. Älkää hankkiko lemmikkiä niin ei ole sen kanssa ongelmia. Älkää pitäkö yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ettei ne vaan pääse ärsyttämään. Älkää olko yksinäisiä koska sekin on ongelmallista.  Älkääkä ikääntykö, koska iän myötä sitä tuppaa huomaamaan ettei niin kaikkitietävä ollutkaan. Älkää ylipäänsä eläkö millään lailla koska sekin voi käydä voimien päälle ja sitten taas ärsyttää..

Siis onhan se totta, että ei kannata hankkia sitä toista lasta, jos ensimmäisenkin kanssa tuntuu olevan tosi tiukilla. Niin se vain on. Harvoilla ihmisillä isovanhemmat auttavat päivittäin tai viikoittain, eikä ole tarkoituskaan että auttaisivat. He ovat jo omat lapsensa hoitaneet ja kaikki muu on vapaaehtoista. Jokainen hankkii sen verran lapsia, kuin pystyy ITSE hoitamaan ilman muiden apua. 

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:53"]

Siis onhan se totta, että ei kannata hankkia sitä toista lasta, jos ensimmäisenkin kanssa tuntuu olevan tosi tiukilla. Niin se vain on. Harvoilla ihmisillä isovanhemmat auttavat päivittäin tai viikoittain, eikä ole tarkoituskaan että auttaisivat. He ovat jo omat lapsensa hoitaneet ja kaikki muu on vapaaehtoista. Jokainen hankkii sen verran lapsia, kuin pystyy ITSE hoitamaan ilman muiden apua. 

[/quote]

Tietenkään ei ole kenenkään velvollisuus auttaa toisia lapsenhoidossa, mutta lastenhoidon rankkuutta ei voi tietää etukäteen. Esikoinen voi olla helppo, toinen lapsi vaikea jne., tai lapsella todetaan myöhemmin kehityshäiriö tai sairaus tms. joka tekee arjesta rankkaa. Ei meistä kukaan voi etukäteen tietää, millaista elämä on vaikka viiden vuoden kuluttua vauvan syntymästä.  Koska lapsi on osa yhteiskuntaa, niin pitemmällä tähtäimellä kaikki hyötyvät siitä että vanhemmat eivät ole ihan piipussa lastenhoidon kanssa. Ei sitä vanhemmuuden kokonaisvastuuta mitenkään vähennä se, että lapsi on kerran kuussa muutaman tunnin mummolassa tai kaverin luona, mutta se voi niille vanhemmille olla tervetullut lepohetki. 

Koska oman lapsuusperheeni kohdalla oli selvää, että meidän kaikkien elämä olisi ollut toisenlaista, parempaa, jos vanhempani eivät olisi olleet niin yksin ja niin tiukilla lastenhoidon kanssa (sisarukseni syntyi sairaana) olen itse yrittänyt ottaa aina lasten kavereita hoitoon ja mukaan, ja taas yrittänyt vastaavasti huolehtia siitä että mekin perheenä jaksetaan, eli otetaan vastaan kaikki tarjottu apu.

Nostelen tätä jos joku viitsis vielä kertoa kokemuksia. Onko kellään jäänyt lapsiluku yhteen tukiverkostojen puutteen takia?

Niin, kyllähän se on hyvä miettiä etukäteen noita asioita ennen toista lasta, pointsit teille! Niin usein käy, että murehditaan sitten kun ne voimat loppuu, että mitäs nyt ja itketään sitten. Olet piristävä poikkeus! Anteeksi, etten varsinaisesti osaa auttaa, itsellä onneksi perhettä lähellä.

Viimeksi yli vuosi sitten ollu 3 vrk vapaata ja loppua 24/7 ei näy eli pakko jaksaa mutta onneksi ovat sen verran isoja...

Ymmärrän, että rahat voi olla tiukilla (MLL), mutta silti vähän kummastelen, kun nykyään ei juurikaan käytetä lapsenvahteja. Joku naapuruston tai työkaverin tyttö, joka pienellä rahalla katsoisi lasten perään, löytyy varmasti. Samoin kesäksi. Itse tehtiin nuorena paljon tällaista keikkaa.

Samoin itseäni vahti usein lapsenvahti, ja muistan meillä olleen tosi kivaa yhdessä. Hänellä oli aikaa puuhailla kanssani, pelata yms.

No ei me oikein hyvin sitten jaksettukaan. Aina oli lapset mukana kaikkialla. Minusta ainakin tuli vähän ärtynyt, lyhytpinnainen ja  vetäytyvä, kun ei koskaan saanut olla ihan rauhassa. Ja aina jos jonnekin lähti, tiesi että siellä kotona se puoliso sitten handlaa ne kotitilanteet vaikka hänkin tarvitsisi sitä omaa aikaa.Nykyään, kun lapsenhoitoapua on saatavilla, niin on niin paljon helpompaa. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että joku auttaa jos on tarvis, on helpottava.

Meillä on kuitenkin aina ollut lapsiperhetuttuja, joiden kanssa yritetty vähän katsoa toistenkin lapsia. Kun lapset olivat ihan pieniä, se oli vaikeampaa, mut nyt kun lapset ovat 3 ja 5, niin näitä on helppo laittaa kylään ja ottaa vastaavasti kavereita kylään. Tänä kesänä laitoin ennen kesälomaa viestiä päiväkotikavereiden lokerikkoihin, että meille päiväkotikaverit ovat tervetulleita (minulla on pitkä kesäloma) ja vahdin lapsia mielelläni, ja meillä on käynyt paljon lasten kavereita, käytännössä joka päivä. Vastaavasti saan tätä vanhempaa aina yökylään, ja kohta varmaan nuorempaakin.  Mua ei haittaa ollenkaan vahtia toisten lapsia, kun tiedän että aika monen vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoa ja heille voi olla helpotus jo ihan se, että pääsee yksin kaupungille tai saa olla kotona hetken aikaa ilman lapsia. Samalla omat lapset hyötyvät kun kaverisuhteet vahvistuvat ja heillä on hauskaa. Itsekin pääsen helpommalla, kun ei tarvitse viihdyttää lapsia vaan viihtyvät kotipihalla kavereiden kanssa.