Synnytysruuhkaa pelkäävät synnyttäjät ovat alkaneet taktikoida sairaalan ovella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuohon on varauduttu muuttamalla mummolaan Keski-Suomeen loppukesän ajaksi. Laskettu aika on elokuun alussa, ei käy edes mielessä mennä liukuhihnalle Helsinkiin tai vielä pahempaa, soittaa sairaalaan ja saada tieto, että ajakaa Mikkeliin, siellä on tilaa.

No mikä takaa että mahdut Jyväskylän Novaan synnyttämään, syntyy niitä vauvoja ennätysmäärä täälläkin?

Mihin ne Jyväskylästä käännyttää? Tampereelle vai?

Eiköhän ne ohjaa Jyväskylästä Kuopioon kyssiin joka sekin on aika täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö muuten että ulkomailta tullaan synnyttämään suomeen..ja sitten palaavat "toiseen kotimaahansa" Näistä saa lukea muiden maiden naisten palstoilla. Oletan että nämä muusynnyttäjät pääsevät jonon ohi. 

Tuskin korona-aikaan. Ennen koronaan Suomeen on tuotu synnyttäjiä Ruotsista, koska siellä on ollut pulaa paikoista.

Ja eikö nämä ulkomaalaiset joudu maksamaan synnytyksessä sen täyden hinnan, kun eivät kuulu kelan etuuksien piiriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te pässit osaa synnyttää ilman että joku työntää teihin myrkkyjä koko ajan. Kotona voi synnyttää täysi. Turvallisesti.

Suosittelen luonnontieteisiin tutustumista, peniksellinen palstahenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

On se jännää. Luulisi vauvan hengen ja omankin turvallisuuden olevan tärkein, kun siellähän vain käydään. Ei jäädä päiväkausiksi asumaan.

Mä jouduin Naistenklinikalle väkisin kun edellinen raskaus päättyi katastrofiin. Muuten olisin ihan mielelläni mennyt minne vain.

Jos on ruuhkaa, ei ehditä puuduttaa. Ei lueskella pitkiä toivomuslistoja, ei jaella teetä ja sympatiaa. Ovelta hihkaistaan että näkyykö pää jo, paina nappia kun näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Synnytys ei ole sairaus ja liikkuminen ehkäisee veritulppia ja toipumista. Makoilu taas nostaa veritulppariskiä. Siihen voi ihan oikeasti kuolla.

Onko nää nyt ne synnytystalkoot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Lapsivuodeosastolla totutetaan heti alusta siihen mitä äitiys on: kärsi kärsi, piikikkäämmän orjantappurakruunun saat.

Eikä siinä. Kyllä mä voin itse vaihtaa lakanat ja hakea ruuat. Kunhan vain tiedän että näin pitää toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Synnytys ei ole sairaus ja liikkuminen ehkäisee veritulppia ja toipumista. Makoilu taas nostaa veritulppariskiä. Siihen voi ihan oikeasti kuolla.

Mutta monta synnyttäjää on leikattu ja tikattu, moni on kärsinyt myös verenvuodosta. On se kumma, kun ruoka ei tule nenän eteen, jos ei yksin pysy edes pystyssä ilman taluttajaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettimään, että onko sairaaloilla minkäänlaista tietoa siitä, kuinka paljon synnyttäjiä heillä tulee arviolta olemaan missäkin kuussa, vai mennäänkö siellä tilastojen ja ns. perimätiedon varassa, että mitkä ovat ruuhkaisia ja hiljaisia kuukausia? Tuohan olisi kuitenkin ihan ennakoitavissa, jos esim. rakenneultran jälkeen neuvolasta menisi tieto odottavan äidin sairaalaan, että milloin on laskettu aika. Toki jokainen vauva syntyy silloin kun syntyy, lasketusta ajasta viis, mutta tuosta saisi synnytyslaitos jotain osviittaa siitä, kuinka paljon on missäkin kuussa odotettavissa synnyttäjiä, että voisi ehkä jakaa henkilöstöresursseja sen mukaan.

Kyllä synnytyssairaaloilla on jo pitkään ollut laskettujen aikojen tiedot saatavilla, kyse ei ole siitä. Ongelma on siinä, että sekä synnäreiltä että muualta terveydenhuollosta on alkanut hoitajien joukkopako. On kyse sitten korona taakasta, huonosta johtamisesta tai surkeasta palkasta tai kaikista näistä...hoitajat eivät vaan jaksa enää. En itsekään tiedä kauanko enää jaksan, eläkeikään vielä 10 vuotta.

Yx hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Synnytys ei ole sairaus ja liikkuminen ehkäisee veritulppia ja toipumista. Makoilu taas nostaa veritulppariskiä. Siihen voi ihan oikeasti kuolla.

Eikä tässä siitä ole kyse, vaan siitä ettei saa infoa ja siitä miten synnytäjiin suhtaudutaan noin yleisesti. Ei mikään muu potilasryhmä ole samalla tavalla ylen katsottu. Vai voitko kuvitella että vanhuspuolella todettaisiin harmi homma, 100km tohon suuntaan ja että miehelle ei esim käytäisi sanomassa että ruokaa saa hakea tuolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on säästöt mennyt yksinkertaisesti liian pitkälle kun synnytyssairaaloita lakkautettu!

Eikö Suomi olekaan rikas maa, kun lapetaan veronmaksajilta nyhdetyt eurot EU:lle? Kansa saa sitä, mitä on äänestänyt. Kannattaisi vaaleissa miettiä, minkä numeron sinne eduskuntaan äänestää.

No minkä numeron laitan ensi kerralla, että tämä homma loppuu? 666:ko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Synnytys ei ole sairaus ja liikkuminen ehkäisee veritulppia ja toipumista. Makoilu taas nostaa veritulppariskiä. Siihen voi ihan oikeasti kuolla.

Tämä on totta. Olen itsekin terveydenhuollon ammattilainen ja ymmärrän, että mahdollisimman pian aloitettu kuntoutuminen on tärkeää. Mutta miksi näin toimitaan vain synnärillä? Miksei missään muualla?

Ja ihan oikeasti. Ei oo vaikee kertoo, missä ne lakanat on ja mistä ruoka haetaan mihin aikaan. Ihan selkeä asennevamma tässä on taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettimään, että onko sairaaloilla minkäänlaista tietoa siitä, kuinka paljon synnyttäjiä heillä tulee arviolta olemaan missäkin kuussa, vai mennäänkö siellä tilastojen ja ns. perimätiedon varassa, että mitkä ovat ruuhkaisia ja hiljaisia kuukausia? Tuohan olisi kuitenkin ihan ennakoitavissa, jos esim. rakenneultran jälkeen neuvolasta menisi tieto odottavan äidin sairaalaan, että milloin on laskettu aika. Toki jokainen vauva syntyy silloin kun syntyy, lasketusta ajasta viis, mutta tuosta saisi synnytyslaitos jotain osviittaa siitä, kuinka paljon on missäkin kuussa odotettavissa synnyttäjiä, että voisi ehkä jakaa henkilöstöresursseja sen mukaan.

Kyllä synnytyssairaaloilla on jo pitkään ollut laskettujen aikojen tiedot saatavilla, kyse ei ole siitä. Ongelma on siinä, että sekä synnäreiltä että muualta terveydenhuollosta on alkanut hoitajien joukkopako. On kyse sitten korona taakasta, huonosta johtamisesta tai surkeasta palkasta tai kaikista näistä...hoitajat eivät vaan jaksa enää. En itsekään tiedä kauanko enää jaksan, eläkeikään vielä 10 vuotta.

Yx hoitaja

Näin se alkaa olla kaikissa julkisen puolen suorittavissa töissä. Tähän pitäisi kuitenkin herätä ja tehdä asialle jotain. Tämä on poliittinen ongelma ja johtamisongelma myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Lapsivuodeosastolla totutetaan heti alusta siihen mitä äitiys on: kärsi kärsi, piikikkäämmän orjantappurakruunun saat.

Eikä siinä. Kyllä mä voin itse vaihtaa lakanat ja hakea ruuat. Kunhan vain tiedän että näin pitää toimia.

Jep. Tuntuu siltä, että haluavat tahallaan näpäyttää ja kyykyttää tuoreita äitejä panttaamalla tätä tietoa. Sairasta. Ilmeisesti ne kaikki kusipääkätilöt hakeutuu hommiin lapsivuodeosastoille. Neuvolastakin varoitellaan, että siellä pitää ihan vaatia imetysopastusta jos imetys takkuaa. Että eivät millään haluaisi auttaa siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko hurjia tarinoita kuulee tämän päivän synnytyksestä, käännytetään ovelta ja pyydetään kestämään vielä tunti, jotta tilaa vapautuu ja äiti laitetaan puiston penkille odottamaan vuoroaan tai autoon.

Luulisi sairaalassa olevan vaikka siivouskomero tai vainajien säilytystilat, jossa äidit voisivat olla vaikka lattialla.

Tällä helteellä synnytyksen odottelu ruumishuoneen kylmyydessä kuulostaa ihan luksukselta.

Synnyttäville äidille ruumishuone voisi olla tosiaan luksusta ja sairaalalle markkinointikikka.

Naisia edelleen kohdellaan terv.huollossa eriarvoisesti ja erityisesti synnyttäviä naisia.

Mikähän valtakunnan sensaatio ja kohu syntyisi, jos miespotilaat saisivat saman kohtelun.

Jos miehiltä leikataan pieni luomi, hän saa ruuat ja kahvit sänkynsä luo, hoitajat vaihtavat lakanat, auttavat vessassa käynnissä jne.

Juuri synnyttänyt nainen joutuu siivoamaan jopa omat veritahransa lattialta ja uskotellaan naisille, kuinka se ehkäisee veritulppia ja noitavainoja.

Juuri näin. Oli ihan hämmästynyt, kun lapseni meni käsileikkaukseen. Kaikki passattiin sänkyyn, ja tuotiin ruoka, leluja jne. Ja sängyllä kärrättiin leikkaukseenkin. Onhan se oikeasti tosi hyvä, varsinkin kun lapsesta on kyse, mutta kyseinen lapsi hyppi odotushuoneessa ennen leikkausta käsi paketissa ja muutama tunti leikkauksen jälkeen juoksi taas.

Tuntui niin hassulta katsoa, kun samaa lasta synnyttäessäni en meinannut tolpillani pysyä, mutta lakanat piti itse vaihtaa, hakea ruoka, hoitaa vauva, punnita käytävässä joka syötön jälkeen jne. Mutta itse piti pystyä.

Mä olin ensimmäistä kertaa elämässäni sairaalassa kun synnytin esikoisen. Esikoinen syntyi puolen päivän aikaan ja mentiin siitä osastolle. Seuraavana aamuna odottelin jo hieman aamupalaa. Puolen päivän aikaan aloin kysellä ruuan perään ja todettiin ettei sitä naaman eteen kanneta. Olikin mennyt useampi ateria ihan sivuun.

Siihen asti olin ollut sairaalassa vain vieraana isän luona kun sillä leikattiin umppari, muutaman kerran kun pappani oli jossain hoidossa ja muutaman kerran mummun seurana syöpähoidoissa. Heille oli kaikille tuotu ruoka huoneeseen, joten luulin että se tuodaan ja toimii samalla systeemillä kuin lentokoneessa. Otti vähän päähän, mutta ensimmäinen kahvikupillinen maistui taivaalliselle vaikka olikin sairaalan kahvia.

Näitä tarinoita kuulee jatkuvasti. Kyllä on meno ihan perseestä lapsivuodeosastolla. Potilaiden pitäisi vain maagisesti tietää jokaisen osaston käytäntötavat ja mistä haetaan korviketta, missä on liinavaatekaappi, missä ruokala jne. Kyllä noi asiat pitää kertoa, kun osastolle saapuu. Tai vaikka lukea jollain laminoidulla taululla potilasvuoteen vieressä.

Ja on kyllä muutenkin outoa, miksi kaikkialla muualla kiikutetaan ruoka nenän eteen ja vaihdetaan lakanat, mutta synnärillä ei.

Lapsivuodeosastolla totutetaan heti alusta siihen mitä äitiys on: kärsi kärsi, piikikkäämmän orjantappurakruunun saat.

Eikä siinä. Kyllä mä voin itse vaihtaa lakanat ja hakea ruuat. Kunhan vain tiedän että näin pitää toimia.

Jep. Tuntuu siltä, että haluavat tahallaan näpäyttää ja kyykyttää tuoreita äitejä panttaamalla tätä tietoa. Sairasta. Ilmeisesti ne kaikki kusipääkätilöt hakeutuu hommiin lapsivuodeosastoille. Neuvolastakin varoitellaan, että siellä pitää ihan vaatia imetysopastusta jos imetys takkuaa. Että eivät millään haluaisi auttaa siinä.

Paljon riippuu siitä millaiseen vuoroon osuu. Mulla oli ensimmäisellä kerralla todella kivoja tyyppejä kun menin osastolle. Selkeät infot kaikesta ja autettiin alkuun vauvan hoidossa ymym.

Seuraavalla kerralla mitään ei kerrottu. Muistan elävästi miten olin jonkun esikoisen saaneen kanssa samassa huoneessa yön yli. Aamulla olin lähdössä kotiin ja kätilö tuli katsomaan miten vauvan hoito sujui. Pestiin peppu ja mitä siinä nyt piti tehdä. Yht äkkiä kätilö alkoi tälle toiselle äidille naputtaa siitä, että hänellä ei sujunut vauvan hoito ollenkaan yhtä hyvin kuin mulla ja että tulisi nyt katsomaan miten hommat hoidetaan. Ihan kauheaa käytöstä.

Siinä ei voinut oikein todeta muuta, kuin että kyllä se siitä vielä sujumaan lähtee ottaa kassit ja poistua. Jälkeenpäin on harmittanut etten tehnyt valitusta. Toivottavasti se toinen äiti teki.

Suunnitellut sektiot hoidetaan Espoossa. Naistenklinikka ei suunniteltuja sektioita ole tehnyt enää vuosiin vaan ainoastaan kiireelliset hätäsektiot. Eli sektiomammat suunnatkaa Espoon uuteen sairaalaan, siellä osaavaa väkeä ja isot perhehuoneet

Vierailija kirjoitti:

Jokseenkin huvittavaa tuo kauhistelu, että jos ei pääsekään naapuriin synnyttämään. Esim. Lapissa ihan normaalia, että synnytyssairaalaan on satoja kilometrejä :D

Siinä ei ole mitään huvittavaa että "Lapissa" käynnistetään synnytykset ennen aikojaan siksi että sairaalat ovat kaukana eikä haluta ottaa riskiä että vauvat syntyvät matkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitten enemmän olla sektoiden kannalla, että suunniteltu sektio annettaisiin mukisematta niille, jotka sen haluavat. Olisi ainakin tiedossa tiettym määrä syntymiä tietylle päivälle… Tokihan lapsi voikin päättää syntyä ennen suunniteltua pvää ja silloin tulee ”yllärikeikka” kumminkin… Mutta jotenkin olen ymmärtänyt, että sektiota hankala saada… Itse haluan 4 kk päästä sektion ja nyt pitää mennä jonnekin pelkopolille asiasta jauhamaan, vaikka kyse ei minun kohdalla ole synnytyspelosta.

Sektio maksaa enemmän, se sitoo paljon henkilökuntaa ja myös toipumisaika ja sairaalassa synnytyksen jälkeen vietetty aika on pidempi. Eli ei se ole resurssien kannalta järkevää. Lisäksi tottakai jos sektiolle ei ole lääketieteellistä syytä, niin sen haitat ja sivuvaikutukset sekä äidille että vauvalle ovat suuremmat kuin alatiesynnytyksen.

Käynnistyksiä voisi kuitenkin tarjota matalalla kynnyksellä täysiaikaisille. Olisi ainakin jonkinlainen kontrolli synnyttäjien määrässä. Aivan älytön tilanne kaikin puolin.

Ei ole sekään ihan niin yksinkertaista. Jos vauva/kroppa ei ole valmis, käynnistys ei tapahdu sormia napsauttamalla. Mulla käynnistettiin synnytystä kaksi viikkoa, jonka jälkeen olin pari päivää synnytyssalissa ja työllistin melkoisen määrän populaa, ja siitä vielä hetkeksi teho-osastolle synnytyksen jälkeen. Ei ollut halpaa yhteiskunnalle. Käynnistys ei siis todellakaan ole mikään aikataulutusratkaisu.