Kallein kadottamasi/hukkaamasi tavara jota et löytänyt/saanut takaisin?

Pikkuteininä halusin kokeilla ristiäisissä saamaani pientä sormusta.. Lähdin sen kanssa ulos ja hävishän se :( En edes huomannut missä vaiheessa tippui, joten mistään en voinut etsiä. Tunnearvo on varmasti kalliimpi kuin oikea hinta.

150vuotta vanha sukuristi. Korpee niin pirusti, ainoa mitä oli suvustani jäljellä... Eikä edes ollut rahallisesti arvokas varmasti, tunnearvoa sitäkin enemmän. 38vuotta oli kaulassani (syntymästäni).

Multa pöllittiin kouluaikoina jääpallomaila. Ei se varmaan kauhean kallis ollut, mutta olin toivonut ja saanut sen juuri joululahjaksi ja ehdin kerran käyttää - harmitti tosi paljon. 

Sain isältä lahjaksi ala-asteella mielestäni maailman hienoimman kellon (oli nahkaa ja Nalle Puhin kuva) ja rakastin sitä yli kaiken. Liikuntatunnin aikana se oli repusta hävinnyt, joku luokkalainen varmaan pöllinyt. Sen perään itkin pienenä monta viikkoa.

Vieläkin vituttaa, silla oli niin paljon tunnearvoa jo silloin.

Mulla on hävinnyt valkokultainen korvis kun olin uimassa ja viime kesänä hopeinen kihlasormus töissä ollessa. Tunnearvo ehkä kuitenkin noissa kalliimpi kuin oikea hinta.

iphone ja lompakko varastettiin. 

Äitini kihlasormus, sain sen ennakkoperintönä 19-vuotiaana. Olin jotain 25 kun hukkasin sen. meni ilmeisesti käsien pesun jälkeen käsiä paperiin kuivatessa yökerhon roskikseen. Paksu 60 -luvun kultasormus, 18 karaatin kultaa. Nykyarvo lienee jossain 500 euron hujakoilla.

Miehen työsuhdeauton toinen avain hävisi, viimeksi oli minulla. Ei tullut onneksi mitään maksettavaa.

Mies hukkasi reilun tuhannen euron arvosta kuitteja, jotka piti laskuttaa työnantajalta matkalaskulla. Oppipahan tekemään matkalaskunsa useammin kuin parin kuukauden välein ja säilömään kuitit tallessa.

12 vuotiaana olin kaverin ja isänsä kanssa Lapin reissulla. Pysähdyttiin viitasaarelle leirintäalueelle yhdeksi yöksi. Tuolla ihastuttiin kaverin kanssa tanskalaispoikaan ja kun lähdettiin kohti yllästä seur. pvä:nä, rukoiltiin kaverin kanssa että palattaisiin leirintäalueelle.

No.... rukoukseen vastattiin. Valitettavasti sellaisessa muodossa, että olin hävittänyt Sverige-lompakkoni leirintäalueelle ja siellä 800mk rahaa :/ oulussa huomasin. kallis rukous, en saanut rahoja koskaan takaisin.

ai niin, 28:lta varastettiin 400 euroa rahaa. Olimme kutsuneet ystäviä joka vuotisiin pikkujouluihin kotiimme. Sama porukka ollut jo melkein 10 vuotta pikkujouluissa.

Vitriinikaapin laatikosta, (kaappi hyvin näkyvällä paikalla vieläpä) katosi noissa pippaloissa 400 euroa käteistä, joka vieläpä oli kirjekuoressa. Epäilys on kuka ne vienyt, mutta minkäs teet kun ei varmaksi voi sanoa. Ko. pariskunta ei tullut seuraavana vuonna juhliin. Tuohon saakka olleet ko. pikkujoulujen vakiokalustoa.

Hienot ja kalliit aurinkolasit vahvuuksilla...oli toista kertaa vasta käytössä...aalto heitti nurin ;) ja sinne aaltoihin katosi nekin lasit.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 11:35"]Hienot ja kalliit aurinkolasit vahvuuksilla...oli toista kertaa vasta käytössä...aalto heitti nurin ;) ja sinne aaltoihin katosi nekin lasit.

[/quote]

Voi ei!

Kauheeta, miten paljon varastellaan. Teen sellaista työtä, että voisin varastaa ihmisten unohtelemia asioita koskaan siitä jäämättä kiinni. Mutta aina vien kännykät, korut ja lompakot, jos en suoraan omistajalle, niin löytötavaroihin.

Multakin aalto vei aurinkolasit ja hellehatun. Onneksi lasit eivät olleet vahvuuksilla, vaan aika halvat. Harmitti silti.

Kallein hukkaamani esine on lie kelloni (markka-aikaan 80-luvulla maksoi 500mk), mutta se tuli takaisin kotiin. Pohjaan oli kaiverrettu sos.turvatunnus. Huh. Enpä tänä päivänä sellaista kaiverruttaisi. Kello oli kädessäni Kalajoella Juku-juku-maassa ja tipahti sinne jonnekin. Poliisilta ilmoitettiin joskus parin viikon päästä, että kello on heillä. Maksaa piti postikulujen verran.

Mitään muuta en tähän hätään muista. Tunnearvoltaan suuria juttuja on varastettu jonkin verran. Rannekello pukuhuoneesta ala-asteella, lompakko kirkon eteisessä (mukana meni isäni lapsuudenkuva ja norjalainen kymmenen kruunun kolikko (tunnearvo)), lompakko toisen kerran baarissa, rahaa n. 40FIM, mutta ehdin kuolettaa pankkikortin. Muuta ei tule mieleen.

Mulla on kallein asia mikä on kadonnut autosta varastetut C-kasetit, jotka olin itse äänittänyt. Olivat sellaisessa boxissa. Niistä ollut suurin suru. Eli mitään todella arvokasta en ole kadottanut saamatta sitä takaisin.

Hoikkuuteni, ja aika monta vuotta nuoruuttani alkoholistin avovaimona.

Visa oli oma ja iPadin jouduin korvaamaan. Lähinnä harmitti kun kaikki mun asiakastiedot, joita työssäni tarvitsen, oli siinä padissa.

Christian Diorin timantein koristeltu kello, Dubaista ostettu ja maksoi silloin noin 1300 euroa. Se kello sitten vain hävisi ranteesta. Olin silloin viimeisilläni raskaana. En tiedä, nyysikö joku todella taitava varas sen vai putosiko se, koska kellon varmuusketju oli ollut rikki jo viikkoja, enkä ollut tyhmyyksissäni korjauttanut sitä. No, siihen aikaan mulla oli paljon parempi taloudellinen tilanne, eikä kellon menetys juuri sillä hetkellä aivan armottomasti nyppinyt, varsinkin kun oli juuri vauva tulossa ja muuta ajateltavaa. Nyt tietysti harmittaa, kun työttömänä kituutan. 

Hukkasin mun "hammasraudat" bussiin, eli se muovinen kamaluus mitä käytetään kun oikeat raudat poistetaan...

Tuttu unohti juuri ostamansa häähunnun junaan. Muistin sen noin ihan pian junasta poistuttuaan ja sai puhelinyhteyden ko. junan konnariin, mutta joku oli jo ehtinyt nyysiä hunnun. Vr:n löytötavaroihin sitä ei koskaan tuotu eikä "löytäjä" koskaan ilmoittautunut, joten jossakin joku lienee mennyt sitten naimisiin varastetuksi tietämänsä huntu päässä liehuen... 

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 14:56"]

Muistin sen noin ihan pian junasta poistuttuaan[/quote]

Piti olla "muisti" eikä "muistin".