Ystävät vai kumppani - kumpi menee edelle uudessa parisuhteessa?
Jos olet juuri löytänyt kumppanin, jonka kanssa voisit alkaa vakiintua, mutta ystäväsi eivät tule hänen kanssaan toimeen, mitä sinun pitäisi tehdä? Joutuuko silloin valitsemaan ystävien ja uuden kumppanin välillä?
Kommentit (24)
Minä näin heti, että ystäväni uusi mies oli epämiellyttävä. Minusta aivan liian itsekeskeinen, leuhka, kaikkitietävä, narsistinen tyyppi. Tämä tunne tuli jo eka tapaamisella ja vain vahvistui ajan myötä.
Ystäväni oli kuitenkin onnellinen ja niin rakastunut, etten tohtinut mennä moittimaan tätä miestä. Mitäpä minä lopulta olin tietämään mistä ystäväni tykkäsi, aluksi tuntui ihastuneen juuri noihin piirteisiin. Hän meni samantien kihloihin ja ostivat yhdessä omakotitalonkin ym. isoja hankintoja. Ystävällä ei ollut enää aikaa minulle, vaikka ennen soiteltiin päivittäin. Tapaamaan ei ehditty juuri koskaan ja soitotkin harvenivat niin, että meni kuukausia välissä.
Pari vuotta se onni kesti ja sitten tuli ero. Juurikin noista syistä, mitkä minä olin nähnyt jo alussa.
Taas oli ystävällä aikaa minulle joka päivä ja nähtiinkiin vähintään kerran viikossa.
Vuoden päästä löytyi uusi mies, kerran olen pikaisesti nähnyt, sen jälkeen heistä ei ole kuulunut mitään yli vuoteen. Facebookissa on kaikki niin ihkua ja rakastunutta.
Minullekin on tapahtunut asioita nyt vuoden aikana ja olisin kaivannut ystävääni jakamaan niitä. Turhaan.
Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta voi olla, että jos/kun vuoden päästä eroavat, niin en jaksa "ottaa takaisin" ystävääni, joka jättää minut niin totaalisesti heti kun miehen löytää.
Mun kaverit ei erityisesti pidä mun miehestä, niillä on niin erilaiset kiinnostuksenkohteet ja puheenaiheet ja miehellä on vähän ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Ei ole ollut mikään ongelma, hyvin voin nähdä kavereitani ilman miestä eikä tarvitse kumpaakaan hylätä.
Ei ystävieni tarvitse olla ystäviä mieheni kanssa ja ei heidän tarvitse pitää toisistaan. En ole edes esitellyt miestäni kaikille ystävilleni yhä vieläkään, vaan hengaan ystävieni kanssa eri ajalla ja mieheni on paras ystäväni.
Mieheni ystävyys ei ole muilta ystäviltä pois ja kuuntelen itseäni enemmän kuin muita. Olen myös sen verran iso ja aikuinen, että en tarvitse mitään ystäväporukkaa tai edes yhtä ystävää, jonka kanssa olisin koko ajan ja jolle selvittäisiin kaiken, joten ystäväni kulkevat lähelläni, mutta eivät ole päättämässä mitä teen. Hyvin on mennyt aina.