Lue keskustelun säännöt.
Luulosairaus
16.07.2014 |
Olen ihan mielettömän väsynyt tähän jokailtaiseen (nykyään jo jokapäiväiseenkin) pelkoon ja ahdistukseen. Jokainen pieni kipu, puutuminen tai oire on välittömästi "merkki jostain vakavasta vaivasta". En saa öisin nukuttua ja töissä olen kuin zombi, teen töitä mutta en ole milleensäkään läsnä työpaikalla enkä iltaisin kotona. Asun yksin, olen lapseton mutta seurustelen, joten olo on turvaton jo siksikin että kukaan ei ole mua pelastamassa täältä kotoa, "kun menen tajuttomaksi/tulee aivoverenvuoto/mitä vaan".
Viimepäivien vasemman puolen puutuminen (jalka, käsi, poski) on ajanut mut kerrassaan hulluuden partaalle. Tiedän, että googlata ei saisi, mutta en voi vastustaa sitä tiedon- ja diagnosoinninjanoa mitä koen - MS-tauti, aivoverenkierron häiriö, kasvain, mitä? Tiedän, että työ(epä)ergonomiasta johtuen puutuilu voisi johtua esimerkiksi selän jumitiloista, mutta en jolleensakaan sisäistä sitä vaan itkien panikoin täällä kuin mikäkin sekopää, vaikka olen reilu kaksikymppinen käsittääkseni perusterve työssäkäyvä nainen.
Olen ollut tällainen ala-asteikäisestä asti. Muistan lapsena lukeneeni isäni Valituista paloista putoamisen tunteen olevan merkki aivokasvaimesta, ja siitä lähtien olen pelännyt sellaisen olemassaoloa. On testattu leukemiat nuorena mustelmaisuuden takia ja vaikka mitä. Mitään ei ole ikinä löytynyt, kamalin tauti mitä olen ikinä sairastanut on varmaankin teinivuosien angiinakierre.
Miten tätä asiaa kannattaisi lähteä purkamaan? Onko muita luulosairaita? Onko normaalia, että tällainen luuleskelu vaikeutaa elämää näin saakelin paljon?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2, ihana kuulla, että en ole ongelmani kanssa yksin. Miten sä selviät? Mun olisi viime yön tunnin yöunien jäljestä pakko mennä nukkumaan NYT, mutta itkettää ja pelottaa taas ihan kamalasti..
ap
Oletko puhunut lääkärille tuosta pelostasi?
Mulla sama vaiva, helpotti kun kävin psykiatrilla ja psykologilla säännöllisesti vuoden ajan. Se olis oikea osoite sullekkin. Mulla kesti pitkään tajuta, että vika on mun korvieni välissä, ei kehossa. Siis vuoden piti käydä juttelee, ennen kuin tajusin, itsekin ollut siis lapsuudesta asti luulotautisuuteen taipuvainen.
Ihan ensimmäinen ohje, jonka itsekkin toteutin, lopeta sairauksien googlettelu aivan kokonaan. Ruokit sillä vain omia ajatuksiasi. Mua helpotti älyttömästi, kun tosiaan lopetin oireiden googlettelun.
Mullakin samaa! Ja erityisesti jos olen masentunut, alan kuvitella näitä oireita ja sairauksia. Täytyy vain rauhoittaa itseä ja monesti teen itseni kanssa sopimuksen jos oireet ovat voimakkaammat tunnin päästä menen lääkäriin, jos hiipuneet yritän unohtaa koko asian. Olen myös miettinyt voiko tämä olla jotain lievää skitsofreniaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samoja tuntemuksia ahdistaa järjettömän paljon
hei!
onneksi täällä puhutaan tästä aiheesta.
mulla on samanlaista ahdistusta että sairastuisin, pienenmpänä mua peloteltiin ja kerrottiin paljon erillaisista sairauksista ja se pelko alkoi jo siinä vaiheessa mutta pelko ei ollut läsnä muutakuin nyt nosti sit päätään, asun ensimmäistä kertaa yksin ja pelkään että jos mulle sattuu täällä jotain nii kukaan ei tuu auttamaan jos saisin sydänkohtauksen tai jotain. eikä mulla tällä hetkellä ole ollenkaan kavereita ja koulu ahdistaa ja stressaa.
mulla oli tos viikko sit 3pv päänsärky ja säikähdin niin että luulin että mulla aivosyöpä ja lähdin googlettelemaan ja voin sanoo et ei olis kannattanut. välillä tulen järkiini ja alan miettiä järkevästi oireita mutta ei poista ahdistusta... aika varattu pykologille
kaikista pahin on jos pistää sydämeen tai keuhkoihin tai pyörryttää.. tuntuu että illalla ko nukkumaan menee kaikki tulee samantien.. Olen kärsinyt tästä yläasteelta lähtien eikä helpota, pahenee vain.
2