Lue keskustelun säännöt.
Luulosairaus
16.07.2014 |
Olen ihan mielettömän väsynyt tähän jokailtaiseen (nykyään jo jokapäiväiseenkin) pelkoon ja ahdistukseen. Jokainen pieni kipu, puutuminen tai oire on välittömästi "merkki jostain vakavasta vaivasta". En saa öisin nukuttua ja töissä olen kuin zombi, teen töitä mutta en ole milleensäkään läsnä työpaikalla enkä iltaisin kotona. Asun yksin, olen lapseton mutta seurustelen, joten olo on turvaton jo siksikin että kukaan ei ole mua pelastamassa täältä kotoa, "kun menen tajuttomaksi/tulee aivoverenvuoto/mitä vaan".
Viimepäivien vasemman puolen puutuminen (jalka, käsi, poski) on ajanut mut kerrassaan hulluuden partaalle. Tiedän, että googlata ei saisi, mutta en voi vastustaa sitä tiedon- ja diagnosoinninjanoa mitä koen - MS-tauti, aivoverenkierron häiriö, kasvain, mitä? Tiedän, että työ(epä)ergonomiasta johtuen puutuilu voisi johtua esimerkiksi selän jumitiloista, mutta en jolleensakaan sisäistä sitä vaan itkien panikoin täällä kuin mikäkin sekopää, vaikka olen reilu kaksikymppinen käsittääkseni perusterve työssäkäyvä nainen.
Olen ollut tällainen ala-asteikäisestä asti. Muistan lapsena lukeneeni isäni Valituista paloista putoamisen tunteen olevan merkki aivokasvaimesta, ja siitä lähtien olen pelännyt sellaisen olemassaoloa. On testattu leukemiat nuorena mustelmaisuuden takia ja vaikka mitä. Mitään ei ole ikinä löytynyt, kamalin tauti mitä olen ikinä sairastanut on varmaankin teinivuosien angiinakierre.
Miten tätä asiaa kannattaisi lähteä purkamaan? Onko muita luulosairaita? Onko normaalia, että tällainen luuleskelu vaikeutaa elämää näin saakelin paljon?
Kommentit (28)
Ahdistuneisuudesta tai masennukssta kertoo, ei skitsofreniasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 19:56"]
On testattu leukemiat nuorena mustelmaisuuden takia ja vaikka mitä. Mitään ei ole ikinä löytynyt, kamalin tauti mitä olen ikinä sairastanut on varmaankin teinivuosien angiinakierre.
[/quote]
Eli ongelma kotoa lähtöisin. Kukaan täyspäinen vanhempi ei lähde testauttamaan leukemiaa jos lapsella on vaan paljon mustelmia. Itsellänikin niitä tulee todella helposti, esim. jos mies vaan tarraa lujemmin. Olen aina ollut mustelmilla. Koskaan ei ole tullut mieleen leukemia. Haloo. Miksi sinua juoksutettiin lapsena ja nuorena testeissä? Vaikka itse olisit kuvitellut mitä, järkevä aikuinen sanoo höpö höpö.
Tuntuu et tulee hulluks ku just pistää rintaan tai käsi puutuu. Luulee et kohta lähtö tulee ja pumppu hakkaa entistä enemmän. Luokitellaanko luulosairaus johonkin psyykkisiin sairauksiin vai onko ihan omaa lajiaan? Hox! LUULEN että mulla on skitsofreniaa :D t.6
Sanot, että ahdistaa niin paljon, että se vaikuttaa yöuniin ja elämänlaatuun. Voisin kuvitella, että yksi (ei toki pidemmän päälle ongelmaa ratkaiseva) mahdollisuus olisi saada jotain rauhoittavaa iltoja varten.
11, äiti on terveydenhoitaja ja suvussa esiintyy jonkin verran syöpää. Silloin olin laihtunut myös paljon (johtui tosin anoreksiasta mutta sitähän äiti ei tiennyt) joten testattiin. Muutenkin oon kyllä ravannut koko nuoruuteni lääkärissä.. Aina on muka jotain kremppaa mutta koskaan ei oo mitään löytynyt. Reumaa ja artroosia tutkittiin viimeisimpänä ennen näitä keliakiajuttuja. On tutkittu myös sydämen rytmihäiriöitä vuorokausi-EKG:llä (mulla mitään rytmäreitä oikeesti edes ollut) ja ja... Huhhuh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ole onnekas että olet vain luulosairas joka on fyysisesti terve. Siitä sentään voi parantua. Itse olen fyysisesti monisairas, jota pidetään aina luulosairaana.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:30"]
11, äiti on terveydenhoitaja ja suvussa esiintyy jonkin verran syöpää. Silloin olin laihtunut myös paljon (johtui tosin anoreksiasta mutta sitähän äiti ei tiennyt) joten testattiin. Muutenkin oon kyllä ravannut koko nuoruuteni lääkärissä.. Aina on muka jotain kremppaa mutta koskaan ei oo mitään löytynyt. Reumaa ja artroosia tutkittiin viimeisimpänä ennen näitä keliakiajuttuja. On tutkittu myös sydämen rytmihäiriöitä vuorokausi-EKG:llä (mulla mitään rytmäreitä oikeesti edes ollut) ja ja... Huhhuh.
Ap
[/quote]
Eli olet terve. Sano omahoitajalle, että tuntuu, että tulet hulluksi ahdistuneisuuden takia ja luulet kuolevasi joka ilta. Saat varmaan jotakin rauhoittavaa. Mutta nyt: muista, että olet terve. Se on monesti todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 20:30"]No ole onnekas että olet vain luulosairas joka on fyysisesti terve. Siitä sentään voi parantua. Itse olen fyysisesti monisairas, jota pidetään aina luulosairaana.
[/quote]
Tilanteesi on ikävä :/ Ehkä juuri mun kaltaisten ihmisten takia teitä ei oteta tosissaan, teitä, kellä oikeesti on huolta. Anteeksi! Sitä en tässä mitenkään aja takaa. Fyysisesti olen varmaan terve, päässä tämä vika on.. Oireet vaan fyysisiä.
Tsemppiä sinulle 15. <3
Ap
Ihanaa, että muitakin löytyy. Sukulaiset tekivät intervention ja ottivat pois minulta Joka kodin lääkärikirjan, Pharmaca fennican ja muut lääketieteelliset opukset. En saa enää ottaa edes apteekista vastaan Terveydeksi -lehteä, jos sitä tarjotaan. Ja jos joskus harkitsen alanvaihtoa, se ei saa liittyä mitenkään terveydenhuoltoon.
Kieltämättä näistä toimista on ollut apua, toki en ole enää googletellutkaan. Sain kyllä ihan lääkäriltä virallisen nettisivun, josta kannattaa katsella jos pakko on, mutta en ole sielläkään enää palloillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan terapia on sulle oikea osoite. Mulla oli ihan samanlaista ku sulla (aina tutkittu lapsesta asti päästä varpaisiin ja mitään vakavampaa ei ole ikinä löytyny) ja silti koko ajan pelkäsin jotain sairautta, tosiaan paheni loppuvaiheessa niin, että olin päivittäin erittäin ahdistunut ja keksin joka päivä itselleni uusia sairauksia eikä mikään vakuuttelu enää auttanu, ajoin kumppanini hermoraunioksi.
Psykiatrilla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä myös luulosairaus. Niistä voi parantua, mutta vaatii tosissaan terapiaa! Ja joskus myös lääkitys on paikallaan. Sekä myös terapiat, joissa harjoitellaan erilaisia rentoutumistekniikoita.
Tuossa sinun tilanteessasi, alat oireilla kropallasi ja kuvittelet sen joksikin vakavaksi sairaudeksi, joka on itse asiassa ahdistuksen aiheuttamaa fyysistä oiretta. Esim. puutuminen on juuri sellaista.
Ihan ensimmäiseksi lopetat oireiden googletuksen.
Oireita
Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle ominainen ahdistus, pelokas odotus ja huoli ilmenevät useimpina päivinä ja yhtäjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan. Jatkuvaan ahdistuneisuuteen ja huoleen yhdistyy levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä suhteessa, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia. Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta ja kyse on yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Esiintyminen, kulku ja tausta
Noin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Yli puolella oireet ovat alkaneet joko lapsena tai murrosiässä, mutta oirekuva voi alkaa myös aikuisiällä. Oireiden voimakkuus vaihtelee sekä henkilöstä toiseen että samalla henkilöllä vuodesta toiseen. Huomattava osa, ehkä noin neljännes häiriöstä kärsivistä, kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä.
Yleistynyt ahdistuneisuus on syiltään ja taustatekijöiltään monikerroksinen häiriö, jonka syitä ei tarkkaan tunneta. Synnynnäiset rakenteelliset ja temperamentilliset tekijät, erilaiset kehityksen aikaiset rasitustekijät, stressaavat ja traumaattiset elämäntapahtumat ja sosiaalisen tukiverkoston niukkuus, runsas kahvin juonti, tupakointi sekä alkoholin liikakäyttö lisäävät oireiden voimakkuutta tai lisäävät alttiutta yleistyneeseen ahdistuneisuuteen.
Itsehoito
Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa oireista kärsivälle tavattomasti kärsimystä. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita. Oireita pahentavan kielteisen itsekuvan välttämisen kannalta on tärkeätä ymmärtää oireiden itsepäinen ja tahdosta pitkälti riippumaton luonne.
Ylimääräisen stressin välttäminen, erilaiset rentoutumiskeinot, säännöllinen univalverytmi, liikunta ja harrastusten ylläpitäminen sekä alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäytön välttäminen ovat tärkeitä keinoja välttää oireiden helposti mukanaan tuoma sosiaalinen eristäytyminen.
Itsehoitokirjojen ohjeet voivat auttaa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön taustalla olevien erilaisten pelkotilojen läpi käymisessä.
Hoito
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vaikuttaa oireittensa luonteen vuoksi monella lailla siitä kärsivän ja hänen läheistensä elämänlaatuun. Tämän vuoksi vähänkin kiusallisemmasta oirekuvasta kärsivän kannattaa aina kääntyä lääkärin ja mieluiten psykiatrin tai psykologin puoleen. Hoidossa käytetään sekä erilaisia psykoterapeuttisia hoitomenetelmiä että oireita lievittäviä lääkkeitä. Lääkehoidossa käytetään masennuslääkkeitä, bentsodiatsepiinejä sekä muita ahdistuneisuuslääkkeitä ja oireita lievittäviä depressiolääkkeitä. Masennuslääkkeet voivat lievittää oireita, vaikka oireisiin ei liittyisikään varsinaista masennustilaa
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00555
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauden pelko, hypokondria ("luulosairaus")
Hypokondriassa henkilö kärsii jostakin ruumiillisesta oireesta peläten sen vuoksi sairastavansa jotakin vakavaa sairautta – kuten esimerkiksi syöpää, sydänsairautta tai AIDS:ia, vaikka kyseisen sairauden olemassaolo on suljettu pois asianmukaisin lääketieteellisin tutkimuksin.
Erilaiset ruumiillisten tuntemusten aiheuttamat hetkittäiset ja ohimenevät pelot vakavan sairauden olemassaolosta ovat hyvin tavallisia. Hypokondriassa vakavan sairauden pelko säilyy kuitenkin itsepäisesti kuukausia tai monasti vuosia. Perusteellisetkin lääketieteelliset tutkimukset rauhoittavat hypokondriasta kärsivää henkilöä vain lyhyeksi aikaa.
Hypokondriasta kärsivä henkilö on tavallinen asiakas terveyskeskuksissa ja lääkäreiden vastaanotolla. Henkilön itsepäiset pelot koettelevat usein lääkärin ja potilaan välistä suhdetta, kun hypokondrisista peloista kärsivä toivoo loputtoman tuntuisesti uusia tutkimuksia syövän tai muun sairauden poissulkemiseksi. Moni hypokondriasta kärsivä henkilö kuluttaa huomattavasti rahaa yksityislääkäreiden vastaanottokuluihin ja erilaisiin tutkimuksiin. Jatkuva pelko vakavasta sairaudesta on psyykkisesti hyvin kuluttavaa sekä henkilölle itselleen että usein myös hänen läheisilleen.
Hypokondriassa henkilö itsekin osin tietää, että hän ei ehkä sittenkään sairasta vakavaa tautia, mutta ei voi kuitenkaan hallita jatkuvia pelkojaan.
Hypokondristen pelkojen tausta on kokemusten valossa moniulotteinen. Monasti laukaisevana tekijänä on aiemmin sairastettu vakava sairaus, jonkun läheisen kuolema pelättyyn sairauteen tai oman vanhemman kuolema kyseiseen sairauteen samassa iässä. Tuttavan kuolema syöpään aktivoi oman kuoleman pelon, jolloin hypokondria voi olla osin luonteeltaan pyrkimystä hallita kuoleman pelkoa. Joillakin hypokondristen pelkojen taustalla voi olla erilaisia työstämättömiä syyllisyyden tai vihantunteita vanhempiaan tai muita itselleen tärkeitä ihmisiä kohtaan.
Itsehoito ja hoito
Säännöllinen elämänrytmi, fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja erilaiset harrastukset voivat lievittää hypokondrista oireilua. Itsehoitokirjat voivat auttaa löytämään oireita lievittäviä harjoitteita.
Hypokondriasta kärsivä henkilö hakeutuu pelkojensa vuoksi aina lääkäriin. Peloista kärsivän olisi tärkeää löytää itselleen omalääkäri, joka osaa suhtautua ymmärtävästi jatkuviin sairauden pelkoihin ja jonka luona voi käydä sopivin välein turvallisuutta antavissa tutkimuksissa. Lääkäreiden jatkuva vaihtaminen on usein omiaan pahentamaan pelkoja. Sairauksia pelkäävän kannattaa välttää internet-palstojen jatkuvaa seuraamista ja lehtien sairauksista kertovia artikkeleita. Oman pulssin, verenpaineen ja kehon jatkuvaa tutkimista tulee mahdollisuuksien mukaan välttää.
Osa hypokondriasta kärsivistä henkilöistä hyötyy merkittävästi psykoterapiasta. Tavallisimmat hypokondriassa käytetyt psykoterapiat ovat kognitiivinen psykoterapia, pelkoja herättäville teemoille altistava käyttäytymisterapia tai psykoanalyyttinen terapia. Jotkut hypokondriasta kärsivät henkilöt hyötyvät pakko-oireisessa häiriön hoidossa käytetyistä serotoninergisistä masennuslääkkeistä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00415
Huoh! Täällä yksi jolla on aina ollut näitä ongelmia! Viimeisimpänä ALS, jumankauta kun joka paikassa nykii. No sain rauhan kun luin bening fasciculation syndroma -foorumia. No meni hetki ja tunsin että mulla on nielemisvaikeuksia ja puheongelmia, noh ei ollu oikeasti. Mutta se pelko oli ihan järjetön! Edelleen tulee nykimistä, nielemistuntemuksia jne. jos ajattelen asiaa tai stressaan jostain. Tätä ennen oli joku muu vakava sairaus jota pelkäsin..
Muille neuvon että älkää googlatko! Onhan tämä noloa myötää, mutta olen ammatiltani lääkäri. Ei helpota ei, kun tieto lisää tuskaa. Toisaalta se "oikea" tieto ei auta mua, koska tietenkin pelkään pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22, minä taas tavoittelen opiskelupaikkaa lääkiksessä! Unelma-ammattini ties miten pitkän ajan takaa (mikä lienee syy). Kiinnostusta alalle on ja näin, mutta pelkään todellakin tiedon lisäävän tuskaa.
Kävin tosiaan masennuksen takia terapiassa reilu vuosi sitten muttei tullut mieleen puhua näistä siellä... Pitää ehkä rohkaistua ja soittaa. Viime yönä sain nukutuksi jopa neljä tuntia, onhan se jo tuplat toissa yön tunneista... Huoh. Olen niin poikki.
Ap
Täällä toinen samanlainen (tai aika mones) jaan tuskanne
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 05:48"]
22, minä taas tavoittelen opiskelupaikkaa lääkiksessä! Unelma-ammattini ties miten pitkän ajan takaa (mikä lienee syy). Kiinnostusta alalle on ja näin, mutta pelkään todellakin tiedon lisäävän tuskaa.
Kävin tosiaan masennuksen takia terapiassa reilu vuosi sitten muttei tullut mieleen puhua näistä siellä... Pitää ehkä rohkaistua ja soittaa. Viime yönä sain nukutuksi jopa neljä tuntia, onhan se jo tuplat toissa yön tunneista... Huoh. Olen niin poikki.
Ap
[/quote]
Anteeksi nyt vain, mutta jos oireesi ovat noin pahat niin tällä hetkellä et sovi lääkikseen. Tulisit varmaan hulluksi siitä informaation määrästä ja löytäisit itsestäsi joka viikko uusia vakavia sairauksia. Ensin pää kuntoon, sitten ehkä lääkis.
25, siksipä sinusta on varmaan kiva kuulla, että sain ensimmäisen terapia-ajan ensi viikon perjantaille. Nyt aletaan laittaa pollaa kuntoon! Ehkä sinne lääkikseen vielä pääsee. Olen nyt lähäri (myös lukion käynyt) ja teen ammattikoulutustani vastaavaa työtä.
Ap
Hieno juttu, toivottavasti paranet luulosairaudesta. Se on mahdollista!
Luulosairaus on ihan eri juttu kuin skitsofrenia.
En ole puhunut lääkärille. Pitäisi varmaan.. Mutta miten?! Soitanko omahoitajalle ja pyydän aikaa koska mua pelottaa että oon kuolemansairas? Se akka nauroi mulle jo kun varasin aikaa suolisto-ongelmien (ne on todellisia) takia. Tällä hetkellä makaan sängyssä ja taas kasvoja puuduttaa ja jalkaa. Kumppanikaan ei varmaan jaksa kuunnella mun jokailtaista hermolla enää kauaa, kuittaa vaan "hitsi"llä. ..
Ap