Kotiäiti-status
Olen pohdiskellut termiä "kotiäiti". Milloin äidistä tai naisesta tulee kotiäiti?
1) Jäädessään äitiyslomalle odottamaan synnytystä
2) Lapsen synnyttyä äitiyslomalla
3) Vanhempainvapaalla
4) Hoitovapaalla
5) Jäädessään hoitovapaan jälkeenkin kotiin työmarkkinatuella tai tukien ulkopuolella?
Facebookissa osa laittaa työkseen "Kotiäiti yrityksessä Koti" tai "ÄITI yrityksessä Koti". Yleensä , omissa tuttavissani, nämä ovat muuten työttömiä naisia. Ne, joilla on työpaikka, johon palaa perhevapaiden jälkeen, jättävät työstatuksensa ennalleen.
Onko kotiäiti siis silloin, kun ei ole työtä johon palaisi?
Mitä mieltä olette: Milloin naisesta voi sanoa "kotiäiti"?
Kommentit (17)
Moni kutsuu minua kotiäidiksi, mutta korjaan aina etten ole kotiäiti vaan äitiyslomalla (ja tästä siirryn vanhempainvapaalle jonka jälkeen palaan opiskelemaan).
Minäkään en tiedä kumpaa olen, kotiäiti vai omaishoitaja. Olen pois palkkatyöstä ja teen työtä kotona, koska hoidan omaa lasta. Saan omaishoidonpalkkion siitä.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 17:45"]
Kodinhoidon tuella olevat.
Ilman muuta, mutta positiivistahan tuossa on, että tuota ei yhteiskunta maksa.
Vrt. Kotihoidon tuki.
Kotiäiti on sen jälkeen kun nuorin lapsi on täyttänyt 3v. ja ei saa enää kodinhoidontulea eikä myöskään työkkäriä sillä silloin on työtön. Sitä ennen on äitiyslomalainen tai hoitovapaalla.
Minä olen kotiäiti koska lapset yli 3v., en ole työtön työnhakija joten en saa ansiosidonnaista/työkkäriä/työmarkkinatukea. Emme saa myöskään toimeentulotukea emmekä tarvitse muutenkaan mitään ylimääräistä tukea yhteiskunnalta.
Mun mielestä kotiäiti on se, joka hoitaa lapsia kotona, joista nuorimmainen on täyttänyt 3 v.
Kotirouva taas on sellainen, joka on kotona, vaikka lapset ovat jo isompia tai ei ole lapsia ollenkaan. Hoitaa päivisin lähinnä kotia ja itseä.
En kutsu itseäni kotiäidiksi, olen vanhempain vapaalla. Vaikka saisin toisen lapsen ja olisin kotona viisi vuotta, mutta toimeni säilyisi, en edelleenkään olisi kotiäiti.
Omasta mielestäni olen kotiäiti vaikka lapset ovat jo teinejä mutta ystävät "piruilevat" että olen kotirouva.
Ei ole kyllä yhtään rouva-fiilis...
Mä pidän itseäni kotirouvana. Nuorin lapsista aloittaa syksyllä yläasteen.
Kotiäiti on valinnut vapaaehtoisesti työpaikakseen kodin. Häne ei ole työmarkkinatukea saava työtön. Halutessaan hän palaisi työelämään.
Minusta kotiäiti on äiti, joka on kotona lapsen vuoksi. Minä olin viisi vuotta kotona vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla, ja pidin itseäni kotiäitinä. Muutkin asuinalueeni kotona olevat äidit pitivät itseään kotiäitinä, eikä se ollut mikään haukkumanimi kuten tällä palstalla. Kyllä mulle on ihan sama, missä KELAn sarakkeessa oli mun kohdalla ruksi, koska eihän se ole sen kotona olon pointti, vaan lapsen kotihoito.
Kotiäiti on se, jolla ei ole työpaikka odottamassa äitiysloman tai vanhempainvapaan päättymistä. Ja tietysti hoitaa omia lapsiaan kotonaan.
Ja tietenkään kotiÄITI ei ole äiti ennen kuin lapsi syntyy :)
Mä pidän kyllä itseäni kotiäitinä, kun hoidan itse omat lapseni kotona. Ja kyllä, on vakituinen työpaikka odottamassa.
Mielestäni kotiäiti ei ole ammatti koska siitä ei makseta. Voisin kutsua itseäni kotiäidiksi jos tekisin tietoisen valinnan jäädä vaille koulutusta ja työpaikkaa, ja tehtailla paljon lapsia. Kotiäiti on vanhanaikainen ilmaisu ajalta jolloin naiset olivat kotona hoitamassa lapsia ja huushollia, ja mies elätti perheen.
Pidin itseäni kotiäitinä kaikki ne vuodet, jolloin lapseni olivat kotihoidossa, yhteensä kuusi vuotta. Sain kotihoidontukea, vanhempainrahaa tai äitiysrahaa noina vuosina. Olen korkeakoulutettu virkanainen, enkä todellakaan kadu kotiäitivuosiani. Olin sekä lapsilleni, perheelleni kokonaisuutena että yhteiskunnalle hyödyllinen myös kotiäitinä, vähintään yhtä hyödyllinen kuin nykyäänkin.
5) Jäädessään hoitovapaan jälkeenkin kotiin työmarkkinatuella tai tukien ulkopuolella.